Ikääntymisen mahdollisuudet – miltä yhteiskuntamme näyttää 25 vuoden kuluttua ?

Eliniän pidentyminen on vallankumuoksellinen  ilmiö,jolla tulee olemaan huomattava vaikutus tulevaisuuden yhteiskuntaan. Se tulee koskemaan poliittista, taloudellista ja sosiaalista toimintaympäristöä vahvemmin kuin kukaan meistä tänä päivänä ehkä käsittää.

Yli 60, 70 tai 80 -vuotiaita on aina ollut yhteiskunnassa  mutta yleensä vähemmistönä.Nyt eliniän pidentyminen koskee väestön enemmistöä. Se on massailmiö. On myös huomattava että tämä on maailmanlaajuinen ilmiö,ilmiö on alkanut teollistuneista maista mutta itse asiassa  vaikutus tulee olemaan suuri myös kehittyviin maihin.

Ikääntyminen esitetään usein yhteiskunnallisena ongelmana – kun se tosiasiassa tarjoaa suuria etuja paitsi kansalaisten pidentyneenä toimintakykyisenä elinikänä myös uusina taloudellisina ja sosiaalisina sekä yhteiskunnallisina mahdollisuuksina. Monet tutkimukset osoittavat että nykypäivän 60 tai jopa 80 -vuotias vastaa toimintakyvyltään 15-20 vuotta nuorempaa vuosisata sitten elänyttä ihmistä. Eliniän pidentyminen liittyy luonnollisesti teknologian ja tieteen sekä yhteskunnallisen yleisen hyvinvoinnin lisääntymiseen ja tämä tulee jatkumaan.

Kun määrittelemme hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä tekijöitä eliniän piteneminen on ehdottomasti keskeinen. Eläköitymisen jälkeen elinaikaa voi olla keskimäärin 20-30 vuotta – mitä tarkoittaa näissä olosuhteissa eläköityminen? Tuleeko meidän määritellä elämänvaiheemme joustavammin kuin tämän päivän elämä aikajanalla etenevällä  opiskelu- työ ja perhe- eläköityminen- mallilla. Tuleeko meidän sopeuttaakin elämänvaiheemme lomittain työn- opiskelun –vapaa-ajan välillä ? Onko meillä varaa yhteiskunnallisesti kertakaikkiseen ”kallion reunalta hyppy” –tyyppiseen eläköitymisen malliin kuten nykypäivänä?

Mielestäni  aktiivinen elämä ja työ pitäisi nähdä perusoikeutena kaikenikäisille ihmisille. ”Human capital” – käsite on näin laajempi kuin ehkä nykyään ajattelemme. Keinoja voivat olla joustavammat työmahdollisuudet sekä terveydenhuollon roolin korostuminen jatkossakin. Näitä keinoja mietittäessä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja toisiaan täydentävät toimintatavat ovat keskeisiä ratkaisukeinoja.

1 thought on “Ikääntymisen mahdollisuudet – miltä yhteiskuntamme näyttää 25 vuoden kuluttua ?

  1. Minna Kohmo on tarttunut todella merkittävään aiheeseen tulevaisuutemme kannalta. Kiitos hyvästä artikkelista.

    Päättäjät voivottelevat vanhustenhuollon nousevia kustannuksia ja laitospaikkojen lisääntyvää tarvetta, kun tosiasiassa tulevaisuudessa vain muutama prosentti ikääntyvistä on pitkäaikaishoidon tarpeessa.

    Tosiasiassa yli 90-prosenttia nykyisin vanhuksiksi luokiteltavista ikäluokista tulee olemaan edelleen aktiivinen kansalaisjoukko ja myös merkittävä kuluttajaryhmä. Kulutuksen kautta myös eläkerahat palaavat kansantalouden kiertoon.

    Vielä ei vain ole herätty tarjoamaan sellaisia kulutushyödyke-, kultttuuri- ja sivistyspalveluja, joita eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat todella haluaisivat. Näihin tarpeisiin ja niiden luomiin suuriin mahdollisuuksiin Risto E.J. Penttilä ja Alf Rehn kiinnittivät kirjassaan “Suunnaton Suomi” huomiota, mutta heidän Vanhuustalous-ajattelunsa ei ole juurikaan saanut vastakaikua. Ehkä olisi aiheellista Master Class- työskentelyn yhteydessä lähteä kehittelemään näitäkin yhteiskuntamme merkittäviä mahdollisuuksia.

    Itse olen eläkeikäisenä sosiologina ollut tilaisuudessa seuraamaan tällaisia mahdollisuuksia myös osallistuvan havainnoinnin muodossa.
    Äskeittäin olin erään rahalaitoksen potentiaalisille sijoittajille suunnatussa seminaarissa. Paikalla oli parisataa henkeä, joista vähintäin 90 prosenttia oli reilusti eläkeiässä. Onko olemassa ikääntyneille räätälöityjä rahoitus- ja sijoituspalveluja?
    Hieman aiemmin olin eräässä todella korkeatasoisessa ulkomaisessa lomahotellissa. Siellä oli noin 800 hotellivierasta, joista ainakin 700 oli eläkeiässä. Ei paikalla kyllä ollut suomalaisiakaan meidän lisäksemme kuin yksi 89-vuotias rouva. Ehkä tässäkin olisi suomalaisella matkailulla jotain opittavaa.

    Kuntien ei myöskään kannattaisi tuskailla ikääntyvien aiheuttaman huoltosuhdeongelman kanssa. Päinvastoin mitä kyöhempi kunta sitä innokkaammin sen kannattaisi houkutella hyvätuloisia eläkeläisiä muuttamaan kuntaansa. Tietysti nämäkin jossain ikävaiheessa saattavat tarvita vahustenhuollon palveluja, mutta silloin he luovat kuntaan työpaikkoja vielä kustantavat pääosin nämäkin palvelut.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *