Jaettu arvo – kokonaistaloudellisesti kannattavaa

Rakenna kestävä hyvinvointi -seminaarissa 10.4. pidettiin useita ajatuksia herättäviä puheenvuoroja, joita yhdisti selvä punainen lanka siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme voidaan pelastaa vain julkisen-, yksityisen- ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Tämä onkin Master Class –ohjelman viitekehyksenä toimivan jaetun arvon (shared value) mallin pääajatus (tosin viitaten alkuperäisessä käytössään liiketoiminnallisen arvon pelastamiseen). Anu Pylkkänen LähiTapiolasta kokosi viimeisessä puheenvuorossaan hyvin yhteen päivän teeman ja sanoi mielestäni päivän osuvimman kommentin: ”Eiks me sitten voitais ruveta tekemään, kun kaikki tätä kuitenkin halutaan?”. Tätä odotan itse eniten myös Master Class –ohjelmalta: konkreettisia ehdotuksia ja ajatuksia siitä, mitä nyt pitäisi sitten tehdä.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on voimakkaasti julkisen sektorin vetämä, eli se koostuu pitkälti valtion ja kuntien erilaisista ja eri tavoin hoidettavista tehtävistä. Poliittisesti arka aihe siitä, mitkä tehtävät todella olisi tarpeen säilyttää lakisääteisesti julkisen sektorin hoidettavana, on myös loistava pähkinä meille Master Class –osallistujille purtavaksi. Yleisempi keskustelunaihe on kuitenkin se, miten ja kenen näitä tehtäviä ja palveluja pitäisi tuottaa. Tällä hetkellä julkisen sektorin tehtävistä ja ns. monimuotoisesta palvelutuotannosta ei juurikaan voida puhua ilman, että esiin nousee kuuma peruna julkisista hankinnoista ja kilpailuttamisesta.

Sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien ottaminen huomioon julkisissa hankinnoissa on ollut viime päivinä tapetilla monissa yhteyksissä. Helsingin Sanomat otti pääkirjoituksessaan (HS 15.4.2013) kantaa siihen, että julkisissa hankinnoissa pitää ottaa huomioon muutkin kriteerit kuin hinta. Hankintaosaamisen kehittäminen, hankintojen pilkkominen pienten yritysten aseman parantamiseksi ja erillisen valvontaelimen perustaminen ovat keskeisiä ehdotuksia kansallisen hankintalainsäädännön kehittämiseksi. Huomion aiheeseen saattoi herättää samassa julkaisussa päivää ennen julkaistu uutinen siitä, että Helsingin kaupunki on hankkinut keskustan kävelykadun katukivet Kiinasta, jossa alan työoloissa on Finnwatchin mukaan paljon puutteita (HS 14.4.2013). Julkisilla hankinnoilla voidaankin haluttaessa tukea esimerkiksi eettistä tuotantoketjua, puhtaan ruuan tuotantoa, työllistymistä, yritysten perustamista ja erityisesti niiden vakiintumista.

Julkisten hankintojen tulee sääntöjen mukaan valita tarjouksista joko hinnaltaan halvin tai kokonaistaloudellisesti kannattavin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman valintaan vaikuttavat hinnan lisäksi myös muut tilaajan etukäteen ilmoittamat kriteerit. Kuten Porterin ja Kramerin (2011) jaetun arvon mallin esittelyssä sanotaan, lyhyen tähtäimen taloudelliset tavoitteet eivät välttämättä ole pitkällä tähtäimellä kannattavia. Tämä pätee yhtä hyvin niin yritysten toimintaan kuin julkisiin hankintoihin ja muun julkisen sektorin toiminnan järjestämiseen.

Julkisten hankintojen kehittäminen käytännössä kokonaistaloudellisesti kannattavaan suuntaan on mielestäni yksi esimerkki, jossa sektorien yhteistyö voi tuottaa jaettua arvoa yhteiskunnalle. Master Class –ohjelman tulevissa työpajoissa nousee varmasti esiin monia hyviä ideoita siitä, mitä voisimme seuraavaksi tehdä, kun kerran kaikki sitä kuitenkin haluamme.

LÄHTEET

HS 14.4.2013: http://www.hs.fi/kaupunki/Kivet+Helsingin+keskustan+k%C3%A4velykatuun+tuotiin+Kiinasta/a1365826273989

HS 15.4.2013: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Julkiset+hankinnat+suosivat+liian+halpaa/a1365958884155

Porter, Michael E. & Kramer, Mark R. (2011): “Creating Shared Value. How to reinvent capitalism – and unleash the wave of innovation and growth.” Harvard business review. January/February.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *