Kolmas sektori vastuunkantajana (Kirsi Ruhanen)

Professori Pauli Kettunen sanoi Rakenna kestävä hyvinvointi –seminaarissa 10.4.2013: ”Hyvinvointivaltio ei ole vain valtiovallan ja yritysten asia. Sekä hyvinvointivaltion selittäjänä että pyörittäjänä merkittävä tekijä ovat yhdistykset”. Omana mielenkiinnonkohteenani on kolmannen sektorin  ja erilaisten (verkko)yhteisöjen osuus uudessa vastuunjaossa.

Perinteisesti kolmanteen sektoriin on katsottu kuuluviksi monenlaisia yhteiseltä arvo- tai intressiperustalta toimivia yhdistyksiä, seuroja ja järjestöjä. Tyypillistä näille on ollut vapaaehtoisuus ja se, että ne eivät ole tavoitelleet taloudellista voittoa.

Perinteisen kolmannen sektorin piiriin kuuluva toiminta muun muassa lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yleistä hyvinvointia. Perinteisen kolmannen sektorin toiminnan tärkeyden perustelu on kuitenkin vaikeaa, koska se ei tuota tulosta taloudellisessa mielessä. Miten määrittää arvo, jonka sekä perinteisen kolmannen sektorin toimintaan osallistuvat että sen kohteena olevat toiminnasta saavat?

Nykyisin puhutaan myös uudesta kolmannesta sektorista, joka ei perustu ensisijaisesti vapaaehtoisuudelle ja yhteiselle intressille. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali määrittelee uuden kolmannen sektorin arvoja olevan muun muassa julkisella sektorilla määriteltyyn palvelutarpeeseen vastaaminen sekä kilpailukyky ja sen edellyttämä organisatorinen tehokkuus. Toisin sanoen kolmatta sektoria määritellään entistä enemmän julkisen sektorin ja markkinoiden kielellä sekä niiden odotusten mukaisesti. Uuteen kolmanteen sektoriin katsotaan kuuluvaksi esimerkiksi sellaisia sosiaali- ja terveyspalvelujen kentällä toimivia yhdistyksiä, jotka niveltyvät osaksi julkista palvelutuotantoa ja tavoittelevat – ainakin jossain määrin – liikevoittoa. Palveluja tuottavien ja yritysmäisesti toimivien yhdistysten toimihenkilöstö muodostuu yleensä palkatuista koulutetuista ammattilaisista.

Oman työnantajani edustaa perinteisen kolmannen sektorin toimijaa. Tutustuessani uuteen kolmanteen sektoriin törmäsin hankkeeseen nimeltä Kolmas lähde. Kolmas lähde on kehittämisohjelma, jonka puitteissa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori tarjoaa hyvinvointipalveluja eri-ikäisille kansalaisille lapsista vanhuksiin. Tämänkaltaiset hankkeet ovat ehdottomasti osoitus siitä, että kolmas sektori pyrkii vahvasti kantamaan kortensa kekoon hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi, mutta samalla hämärtyvät yritys- ja yhdistystoiminnan rajat. Miksi esimerkiksi kuntien ostamat maksulliset palvelut tuotetaan yhdistyksen eikä yrityksen nimissä?

Haluaisin nostaa löyhäksi osaksi kolmatta sektoria järjestäytymättömän yhteisöllisen toiminnan, joka on tai jonka näkyvyys ainakin on netin ja erilaisten yhteisöpalvelimien yleistymisen jälkeen lisääntynyt. Järjestäytymätön yhteisöllinen toiminta, jollaiseksi katson yksittäisten kansalaisten itseään kiinnostavan asian puolesta käynnistämän toiminnan, ei varmastikaan ratkaise hyvinvointiyhteiskunnan kohtaloa, vaan sen merkitys on ihmisten hyvinvoinnin, onnellisuuden ja omien vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä. Esimerkiksi Ravintolapäivä on mielestäni hieno esimerkki järjestäytymättömästä yhteisöllisestä toiminnasta, joka on verkon välityksellä levinnyt nopeassa ajassa ympäri maata ja joka on luonut uutta yhteisöllisyyttä. Tässäkin yhteydessä voi toki taas kysyä koko hyvinvointiyhteiskuntakeskustelua leimaavan kysymyksen: kohdentuuko esimerkiksi Ravintolapäivän tuottama hyvinvointi vain niille, jotka jo voivat hyvin?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *