Categories
Uncategorised

Varsinaista velhoilua

Jälleen kerran tämän viikon velhoilut saatu päätökseen ja tällä kertaa suhteellisen pienellä tuskalla. Opin vihdoin tallentamaan töitä vähän useammin, jotta samoja hommia ei tarvinnut tehdä kymmeneen kertaan. Tyhmä saa olla, mutta ei tykkimies *heh

Kurssikerran teemana oli ruutu ja rasteri muotoisten aineistojen käsittelyä. Tietysti aluksi kävimme läpi, ylivelhojumalan johdolla, perusasiat ruutuaineistoon liittyen. Ensimmäisenä tehtävänä oli luoda ruudukko pääkaupunkiseudun alueelle. Tarkoituksena oli oppia perustoimenpiteet tämän laatimiseen ja tietysti myös oppia erilaisia menetelmiä milloin sitä kannattaa käyttää. Kurssikerran aikana käytimme monenlaisia uusia työkaluja ja toimintoja, joten henkilökohtaisen velhoustieteen taitotaso nousi heti muutamalla nopalla. Kaikesta huolimatta kurssikerralla tekemäni ruututeemakartta oli sen verran suolesta, että päätin jättää sen kokonaan pois tästä. Vasta toista versiota kehtaa esitellä julkisella paikalla.

Kuva 1. Ruututeemakartta pääkaupunkiseudun omakotitalojen sijainnista ja määrästä 300 metrin ruuduilla. Taustalla vuoden 2017 hallintorajat kartta (Lähde: Maanmittauslaitos).

Ruututeemakartan vahvuus on ilmiöden kuvaaminen suhteellisesta näkökulmasta. Ruutujen erinomainen ominaisuus on, että alueet (ruudut)ovat keskenään yhtä suuria ja säännöllisiä. Tämän ominaisuuden avulla on huomattavasti helpompi esittää aluerajauksia ylittäviä ilmiöitä ja myöskin karsia turha tarkkuus pois. Toinen erinomainen ominaisuus on juurikin suhteellisen sijainnin esittäminen. Esimerkiksi kuvassa 1 olevassa kartassa, aineistoa ei olisi mitään järkeä ilmaista absoluuttisen sijainnin perusteella. Lukijalle ei ole merkitystä, että missä kohdissa ruutua talot sijaitsevat. Myöskin kun esitetään tämän kaltaista dataa riittävän suurella alueella, niin absoluuttisen sijainnin esittäminen luo vain epämääräisen kasan pisteitä ja sen seurauksena itse dataa, mitä tulkitaan, on vaikea lukea. Näin jälikäteen ajateltuna, omakotitaloista tehty kartta ei itsessään ole erityisen informatiivinen. Kuitenkin sitä voidaan käyttää apuvälineenä esimerkiksi lapsiperheiden sijoittuneisuutta tutkiessa.

Tähän asti kurssilla olemme käsitelleet vektoriaineistoja hyvine ja huonoine puolineen. Kokonaan uuden ulottuvuuden avasi rasteriaineistojen käsittely, joka oli epistolla kurssikerran lopulla. Paikkaoppi.fi tiivistää hyvin suurimman ongelmani kurssikerralla ”Rasteriaineistot ovat usein resoluutioltaan tarkkoja kuvatiedostoja, jolloin ne ovat myös tiedostokooltaan isoja”. Juurikin tämä seikka aiheutti lievää kroonista, keskushermoston ja hippokampuksen, toisen asteen syöpää, varsinkin kun luonteeni on hyvin kärsimätön.

Kuva 2. Karttakuva Kauriskalliolta Pornaisista. Pohjakarttana käytetty peruskarttalehteä L4322L vuodelta 2017 (Lähde: Maanmittauslaitos)

Rasteriaineiston käsittelyssä harjoittelimme korkeuden visualisointia kartalle muutamalla eri keinolla. Visualisointi tapahtui korkeuskäyrien ja rinnevarjostuksen avulla. Kuitenkin kuvassa 2 on vain piirretty yhdet ylimääräiset korkeuskäyrät ja rinnevarjostus jätetty, luettavuuden seurauksena, kokonaan pois. Piirretyt korkeuskäyrät ovat luotu ohjelmalla käyttäen contour työkalua. Kuten kuvasta voidaan huomata alkuperäiset peruskartan korkeuskäyrät ovat huomattavasti pehmennettyjä ja yleistettyjä. Tämä prosessi helpottaa huomattavasti luettavuutta. Informatiivisesti ajateltuna piirtämäni korkeuskäyrät antavat tarkemman kuvan, mutta esimerkiksi retkeilijälle luettavuus on korkeammassa arvossa kuin absoluuttinen tieto.

Lyhykäisyydessään tämä erä voidaan merkata voittona omiin kirjoihin.  Omasta mielestä meikäläinen kavensi tilanteen QGissiä vastaan 1-3. Kuitenkin lähdetään jatkamaan posin kautta, kuten Elias Hirvikoski tiivistää ”Näppäimistöstä ja hiirestä kiinni, jatketaan taas viidennellä kurssikerralla karttaharjoituksia!”

Lähteet:

 

5 replies on “Varsinaista velhoilua”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *