Toiseksi viimeisellä kurssikerralla tiedossa oli geokoodausta, eli pääsimme heti kättelyssä ulkoilmaan keräämään omaa aineistoa. Aamukahdeksalta tämä teki todella hyvää – ainakin itse heräsin kunnolla vasta ulkona pyöriessäni ja olin loppu kurssikerran paljon pirteämpi kuin yleensä. Ryhmämme valitsi aiheeksi Kumpulan ja Arabian välimaastossa olevat sähköpömpelit. Pisteiden kerääminen GPS-paikantimella oli hauskaa ja kaikki sujui yllättävän hyvin. Myös sijaintitietojen syöttäminen MapInfoon ja esittäminen kartalla onnistui tällä kertaa ilman ongelmia. Oli kiva nähdä konkreettinen tulos itse keräämästään tiedosta, vaikka, ryhmämme toisen jäsenen Pauliina Hongiston sanoin, keräämämme “tiedot itsessään olivat hyödyttömiä”. Toisessa harjoituksessa esitimme Helsingin pelikoneiden sijainnit kartalla – ja niitä oli paljon. Joonas Alankoa lainatakseni: “Tässä vaiheessa tuntui jotenkin realisoituvan näissä tehtävissä käsiteltävien tietokantojen järisyttävä koko.” Huh.

Kurssikerran toisella puoliskolla etsimme aineistoja maanjäristyksistä, tulivuorista ja meteoriittien putoamispaikoista. Tarkoituksena oli tehdä aineistojen pohjalta kolme karttaa, joita voisi käyttää opetustarkoituksessa esimerkiksi lukion maantieteen tunneilla.

Kuva 1. Yli 6.0 magnitudin järistykset 1.1.1993 jälkeen.

Kuva 2. Yli 8.0 magnitudin järistykset 1.1.1993 jälkeen.

Keskityin itse maanjäristysten ja tulivuorien tutkimiseen, koska niiden välillä on yhteys, kun taas meteoriittien putoamispaikat ovat enemmänkin oma kokonaisuutensa. Tein kaksi karttaa maanjäristyksistä ja yhden tulivuorista, mutta karttojeni käyttökelpoisuudesta opetuksessa voi olla montaa mieltä. Eivät ne hyödyttömiä ole, mutta erityisesti järistysvoimakkuuksien rajaamista olisi voinut miettiä paremmin. Ensinnäkin ensimmäisessä kartassa on mukana myös yli 8.0 magnitudin järistykset, jotka näkyvät erikseen myös toisessa kartassa. Ensimmäisessä kartassa ylärajaksi olisi siis voinut laittaa vaikka 7.9 magnitudia. Olisi ollut fiksua tehdä kartta myös alle 6.0 magnitudin järistyksistä, sillä se olisi havainnollistanut pienempien järistysten yleisyyttä. Alarajana olisi toiminut esimerkiksi 4.0 magnitudia, jonka Joonas Alankokin tekstissään mainitsee hyväksi rajaksi tämän kokoluokan järistysten tunnistettavuuden ja niistä aiheutuvien vahinkojen vuoksi.

Kuva 3. Vuoden 1964 jälkeen aktiiviset tulivuoret.

Kolmannessa kartassa on kuvattuna tulivuoret, joiden viimeisin purkaus on tapahtunut vuoden 1964 jälkeen. Kartta on muuten oikein toimiva, mutta tulivuoria kuvaavien pisteiden värivalinta on epäonnistunut, minkä takia pisteet erottuvat kartalta huonosti. Niiden kuvaamiseen olisin näin jälkeenpäin ajateltuna käyttänyt jotain kirkkaampaa väriä. Kaikista kolmesta kartasta unohtui myös mittakaava, mikä on maantieteilijältä aika fataali moka. Ehdin panikoida jo pohjoisnuolestakin, kunnes Mikko Pätynen muistutti, ettei sitä voi projisoituun maailmankarttaan laittaa. Tarkistin tämän vielä hänen kartoistansa. (Hävettää, nimim. olen yhteiskuntatieteilijä ja mitä tämä on. Vetäydyn leuka rinnassa häpeänurkkaan.)

Kuva 4. Tyynenmeren tulirengas. Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Ring_of_Fire#/media/File:Pacific_Ring_of_Fire.svg

Kuva 5. Litosfäärilaatat. Lähde: http://www.globalchange.umich.edu/globalchange1/current/lectures/evolving_earth/evolving_earth.html

Oma tietämykseni aiheesta on rajallinen, mikä vaikeutti varsinkin maanjäristysten kohdalla sopivien luokkarajojen määrittelyä ja vaikutti siihen, etteivät lopputuloksena syntyneet kartat ole aivan sitä parasta mahdollista opetusmateriaalia. Tekemieni karttojen sekä litosfäärilaattoja ja niiden liikesuuntia kuvaavan kartan perusteella pystyy kuitenkin havainnollistamaan maanjäristysten ja tulivuorten keskittymistä laattojen saumakohtiin ja laattaliikuntojen vaikutuksia näihin. Kaikista kolmesta kartasta erottuu hyvin Tyynenmeren tulirenkaan alue, joka on tärkeä mainita näitä hasardeja käsiteltäessä, sillä niin suuri osa sekä järistyksistä että tulivuortenpurkauksista tapahtuu tällä vyöhykkeellä. Mielestäni myös Petra Mannisen ajatus keskittyä erityisesti Japanin alueen tarkasteluun on hyvä, sillä siellä on lähivuosina tapahtunut tuhoisia järistyksiä, ja, kuten Petrakin sanoo, ilmiöiden esiintyminen on Japanin alueella hyvin voimakasta. Opetukseen saisi tätä kautta Petran mainitsemaa ajankohtaisuutta.

Erinomainen on myös Sara Todorovicin idea yhdistää karttaan nimistö. Näin seismisesti ja vulkaanisesti aktiiviset alueet jäävät helpommin mieleen oppilaille, joista osalla ei välttämättä ole kovin vahvaa tuntemusta maailman alueista.

Kuudes kurssikerta oli mielenkiintoinen ja itse karttojen tuottaminen helppoa, mutta itse ihmistieteiden puolelle kallistuvana en osannut kiinnittää riittävästi huomiota aineiston kannalta järkeviin rajauksiin, joissa taas monet aihepiiriin enemmän perehtyneet kurssikaverini onnistuivat erinomaisesti. Omat haasteensa asetti myös opetuskäyttöön soveltuvuuden huomiointi ja tiedon riittävä yksinkertaistaminen sekä selkeä esittäminen. Aiheesta kiinnostuneet oppilaat toki todennäköisesti ymmärtäisivät monimutkaisempiakin karttoja, mutta opetuksessa tulee huomioida kaikki tasapuolisesti, joten mielestäni näiden karttojen perusteella tärkeintä on havainnollistaa selkeimmät syy-seuraussuhteet ja ilmiöiden perusmallit. Omat karttani tosin ovat ehkä hieman liiankin yksinkertaisia, mutta esimerkiksi Sara Todorovic oli onnistuneesti yhdistänyt kartassaan yli 8.0 magnitudin maanjäristykset ja aktiiviset tulivuoret.

Lähteet:

Alanko, J. (2015). Pak kerta 6. Alanko’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/2015/02/18/pak-kerta-6/> Luettu 14.3.2015

Hongisto, P. (2015). Kurssikerta 6 – Gepsiä ja hasardeja. PAK à la Pauliina. <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/2015/03/12/kurssikerta-6-gepsia-ja-hasardeja/> Luettu 15.3.2015

Manninen, P. (2015). Kurssikerta 6. Captain’s log. <https://blogs.helsinki.fi/pewmanni/2015/03/11/kurssikerta-6/> Luettu 14.3.2015

Pätynen, M. (2015). Kuudes kurssikerta – Tienviittoja, maanjäristyksiä ja tulivuoria. Mustaa kahvia & karttoja. <https://blogs.helsinki.fi/mcpatyne/2015/03/12/kuudes-kurssikerta-tienviittoja-maanjaristyksia-ja-tulivuoria/> Luettu 15.3.2015

Todorovic, S. (2015). KURSSIKERTA 6 – Geokoodausta ja pisteitä. SARAN BLOGI. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/2015/02/24/kurssikerta-6-geokoodausta-ja-pisteita/> Luettu 14.3.2015

University of Michigan. Introduction to Global Change. Evolving Earth: Plate Tectonics. <http://www.globalchange.umich.edu/globalchange1/current/lectures/evolving_earth/evolving_earth.html> Luettu 15.3.2015

Wikipedia. Pacific Ring of Fire. <http://en.wikipedia.org/wiki/Ring_of_Fire> Luettu 14.3.2015