University of Helsinki
Ensimmäisellä MAA-202 –kurssin kerralla opin QGIS-ohjelmiston käyttöä ja yksinkertaisten teemakarttojen tekemistä valmiiden aineistojen pohjalta. Tunnilla tehtiin teemakartta Itämeren valtioiden typpipäästöistä. (Kuva 1) Opin esimerkiksi luokkien esitystapojen tärkeydestä. Luokkien täytyy olla suhteutettuja käytettävään aineistoon, jottei synny sellaisia luokkia, joihin ei lukeudu yhtään aluetta. Esimerkiksi tässä aineistossa Puolan typpipäästöt olivat moninkertaiset seuraavaksi suurimpiin verrattuna, jolloin luokkavälien ollessa samankokoiset väliin olisi mahtunut kaksi tai kolme tyhjää luokkaa. Mutta esimerkiksi Natural Breaks -työkalua käytettäessä luokkavälit ottivat automaattisesti huomioon laajan välin, johon ei tullut yhtään arvoa. Alkuperäisessä kartta-aineistossa oli myös järvet, mutta poistin ne kartastani, sillä esimerkiksi Suomen pienet järvet tekivät siitä vain turhan sekavan näköisen enkä pitänyt niitä oleellisina tämän kartan osalta. Maista Puolalla on suurimmat typpipäästöt, mutta tilastossa ei olla otettu huomioon päästöjen suhdetta esimerkiksi väkilukuun tai rantaviivan pituuteen. Esimerkiksi Suomen typpipäästöt ovat väkilukuun suhteutettuna Puolaa suurempia. Toisaalta esimerkiksi Venäjän päästöt ovat verratuista valtioista toiseksi suurimmat, vaikka rantaviiva on suhteellisen lyhyt. Olisin voinut lisätä karttaan enemmän luokkia ja vaikkapa maakohtaiset luvut, jolloin aiheesta olisi saanut selkeämmän kuvan. Pietu Nuortimo (2024) muutti Itämeren ulkopuolisten valtioiden värit kartassaan harmaaksi, joka sai mitattavat valtiot erottumaan kartasta selkeämmin. Lisäksi hän muutti Itämeren syvyyskäyrät harmaiksi, jotta ne eivät olisi liian häiritseviä. Itse en tajunnut tehdä tätä karttaa tehdessäni. Järvien poistamisen lisäksi muutin kuitenkin Itämeren alueen rantaviivan siniseksi karttaa selkiyttääkseni.
Toinen kurssikerralla tekemäni kartta (Kuva 2) pohjautuu Suomen kuntakarttaan ja kuntia koskevaan aineistoon. Kartassa on kuvattuna työikäisten, eli 15-64 –vuotiaiden osuus kuntien asukkaista. Valitsin tähän karttaan selkeät tasalukuiset luokat, sillä koin sen toimivan paremmin, kun alueita on paljon. Tällöin isojen “tyhjien välien” syntyminen ei ole yhtä todennäköistä kuin esimerkiksi Itämeren valtioiden typpipäästökartassa. Kartasta erottuvat selkeästi Suomen seitsemän suurinta kaupunkia, eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu. Nämä ovat ainoat kunnat, joissa työikäisten osuus ylittää 65 prosentin rajan. 60 prosentin raja ylittyy näiden keskusten ympäryskunnissa sekä muissa maakuntakeskuksissa, kuten Seinäjoella, Rovaniemellä, Kuopiossa ja Lappeenrannassa. Kaikkein pienin työllisten osuus on joissain maaseutukunnissa, joissa työllisten osuus on alle 50 prosenttia. Ensimmäisen kurssikerran jälkeen opin tekemään alueellisia teemakarttoja QGIS-ohjelmalla. Aiemmin olen tehnyt tällaisia karttoja esimerkiksi netistä löytyvällä MapChart-sivustolla. Vaikka karttojen tekeminen tuntui ainakin aluksi QGISillä hankalammalta, mahdollisuudet ovat paljon monipuolisemmat aineistojen ja karttapohjien osalta.
Lähteet:
Pietu Nuortamo (2024): Pietun GIS-seikkailu – Ensimmäinen kurssikerta. (Ensimmäinen kurssikerta – Pietun GIS-seikkailu (helsinki.fi)) Viitattu 30.1.2024.