University of Helsinki
Neljännellä kurssikerralla opin käyttämään QGISin ruudukkotyökalua. Ruudukko on hyvä tapa esittää esimerkiksi pistemäisten aineistojen attribuuttitietoja. Käytössämme oli pistetietokanta kaikista pääkaupunkiseudun rakennuksista. Jokaisesta rakennuksesta oli saatavilla erilaisia tietoja, sijaintitietojen lisäksi, esimerkiksi asukkaiden määrä, ikä ja äidinkieli. Luodusta ruudukosta poistettiin kaikki ruudut, joissa ei ole merkittyjä asuinrakennuksia.
Tein aineistosta kartan vieraskielisten prosenttiosuudesta neliökilometrin ruuduissa (Kuva 1). Lisäsin manuaalisesti luokan alueille, joilla ei asu yhtäkään vieraskielistä. Karttaa jälkikäteen tarkastellessa tuntuu, että väriskaala on hieman sekava ja kartta olisi selkeämpi jos ruudut olisi väritetty yhden värin eri sävyillä. Nyt alueet, joilla 0-3 prosenttia asukkaista on vieraskielisiä erottuvat paremmin kuin ne alueet, joilla vieraskielisiä ei ole ollenkaan. Kartalta voidaan huomata, että kantakaupungissa vieraskielisten osuus on suhteellisen vähäinen ja pysyy kohtalaisen tasaisena. Esikaupunkivyöhykkeellä tilanne taas vaihtelee alueittain merkittävästi. Joillain alueilla vieraskielisten osuus on hyvin suuri, kun taas toisilla se on kantakaupungin tasoa pienempi. Kaikista suurin osuus maahanmuuttajista, eli 41-71 prosenttia on joillain yksittäisillä suhteellisen syrjäisillä ja vähäväkisillä alueilla. Oma veikkaukseni on, että näillä alueilla sijaitsee vastaanottokeskus tai jokin muu vastaava laitos, ja muuta asutusta ei ole juurikaan. Tämä nostaisi prosenttiosuutta merkittävästi. Nämä alueet poissulkien suurin keskittymä näyttää olevan idässä, mutta laajahkoja korkean prosenttiosuuden alueita löytyy myös luoteesta ja lännestä. Kaikista pienin prosenttiosuus on maaseutumaisilla pohjois-Espoon, länsi-Vantaan ja Östersundomin alueilla.
Ruututeemakartan hyvä puoli on se, että alueiden vertailu on helppoa, sillä ne ovat samankokoisia. Huono puoli taas on se, että alueista voi saada väärän kuvan riippuen niiden koosta ja sijoittelusta. Esimerkiksi tekemässäni prosenttilukuihin perustuvassa kartassa prosenttiosuus merkitään koko neliökilometrin kokoiselle alueelle, vaikka alueella olisi sen reunassa vain yksi talo. Lisäksi prosenttikartasta ei käy ilmi esimerkiksi alueen asukasluku, joka voi vaihdella alueiden välillä merkittävästi. Siispä koen, että prosenttikartan rinnalle olisi voinut laittaa vastaavan kartan absoluuttisilla luvuilla, jolloin lukija saisi kuvan sekä vieraskielisten prosentuaalisista että absoluuttisista määristä. Mielestäni ruutukartat sopivat hyvin yksinkertaisiksi kartoiksi, joista saa helposti kokonaiskuvan ilmiöistä. Yksityiskohtaista tietoa haluttaessa taas koen koropleettikartan paremmaksi, jolloin esille tulisivat paremmin myös alueiden sisäiset erot.
Miska Pihlajaniemi (2024) nosti blogissaan esiin, että ruutuaineisto voi myös johtaa harhaan. Ruutumaisen alueen asukkaat saattavat todellisuudessa asua pienessä osassa ruutua, jolloin koko ruudun asutuksesta voi saada väärän kuvan. Esimerkiksi Pihlajaniemen kartassa yksi ruutu ulottui pienelle Pentalan saarelle, vaikka on todennäköisempää, että alueen asukkaat asuvat ruudun toisessa reunassa mantereella.
Kurssikerran lopuksi teimme seuraavaa kertaa varten vektoriaineistoa Pornaisten teistä ja asuinrakennuksista. Rakennusten klikkailu tuntui hieman pitkäveteiseltä, mutta sain lopulta lähes kaikki kartoitusalueen asuinrakennukset aineistoon.
Lähteet:
Miska Pihlajaniemi, 2024. Pmiska’s blog: Neljäs luento (Neljäs luento – pmiska’s blog (helsinki.fi)). Viitattu 5.3.2024.