Ruudut ja rasterit

Tällä kurssikerralla keskityttiin rasteriaineistoihin tutustumiseen ja ruutukarttojen laatimiseen, ja lopuksi vähän valmisteltiin pohjamateriaalia jo seuraavia harjoituksia varten. Harjoitukset käytiin jälleen perusteellisesti vaihe vaiheelta yhdessä läpi, ja jää nähtäväksi, kuinka paljon tuli taas aivottomasti klikkailtua nappuloita mallin mukaan ja kuinka paljon tuli oikeasti sisäistettyä asiaa.

Pisteistä ruuduiksi

Ensimmäisessä harjoituksessa piirrettiin kartalle ruudukko, johon yhdistettiin tietoja Pääkaupunkiseudun väestötietokannasta. Tein kartat ulkomaan kansalaisten absoluuttisesta määrästä (kuva 1) ja määrästä suhteutettuna alueen väestöön (kuva 2). Erot absoluuttisissa määrissä noudattelevat odotetusti eroja kokonaisväestön määrissä eri alueilla, joten kyseinen kartta ei mielestäni kerro ilmiöstä hirveästi mitään. Suhteellisia määriä esittävä kartta sen sijaan voi antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mille alueille ulkomaalaisväestö ensisijaisesti keskittyy.

Kuva 1: Ulkomaan kansalaisten määrä pääkaupunkiseudulla.
Kuva 2: Ulkomaan kansalaisten suhteellinen määrä pääkaupunkiseudulla.

Absoluuttisten lukuarvojen kuvaaminen ruututeemakartalla on sinänsä hyväksyttävää, koska jokainen ruutu kattaa samankokoisen alueen, mutta niiden käytön mielekkyyttä pitää pohtia tapauskohtaisesti. Esimerkiksi kokonaisväestön kuvaaminen absoluuttisilla lukuarvoilla olisi järkevää, mutta jonkin alakategorian, kuten juuri ulkomaan kansalaisten määrän kuvaaminen vastaavalla tavalla vaatii jo kartan lukijalta jonkin verran taustatietoa alueen väestöntiheydestä, jottei ilmiöstä synny vinoutunutta kuvaa.

Suhteellisia määriä tarkasteltaessa karttaesityksen lopputulemaan toisaalta vaikuttaa huomattavasti ruutujen koko, sekä se, minkä alueen kukin ruutu rajaa sisäänsä. Itse satuin piirtämään ruudukon, jossa yhden ruudun kulmaan jäi vain yksi asukas, joka sattuu olemaan ulkomaan kansalainen; kyseisessä ruudussa ulkomaan kansalaisten osuus on siis 100 %. Tämä näyttää karttaesityksessä melko harhaanjohtavalta, etenkin kun tarkastelee aineistossa viereisten ruutujen väestöä, jossa ulkomaan kansalaiset ovat todellisuudessa hyvin pieni vähemmistö. Saara Aaltonen kirjoitti blogissaan samasta aiheesta, ja nosti tärkeänä seikkana esiin myös asukkaiden yksityisyydensuojan kyseisen kaltaisissa tapauksissa.

Rastereiden kimppuun

Ruutukarttojen jälkeen kurssikerralla opeteltiin vähän uudenlaista teknistä näperrystä, eli päästiin käsittelemään rasteriaineistoja. Aineistoon sisältyi huikean tarkkaa laserkeilausdataa, jonka avulla lähdettiin tutkailemaan korkeusvaihteluiden visualisointia. Korkeuserojen havainnollistaminen rinnevarjostuksen avulla on kätevää, mutta tietystä suunnasta tuleva valo vaikeuttaa jonkin verran rinteiden jyrkkyyden hahmottamista (kuva 3). Harjoituksessa päästiin kokeilemaan myös korkeuskäyrien luomista itse, ja omasta mielestäni korkeusvaihtelut avautuvatkin kartalta kaikista parhaiten rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrien yhdistelmää tarkastelemalla.

Kuva 3: Korkeuserojen hahmottelua.

Itse luotujen korkeuskäyrien vertaaminen maastokarttaan näyttää korkeuserojen kuvautuvan pääpiirteittäin samoin molemmissa (kuva 4). Erona ovat maastokartassa ruskealla katkoviivalla kuvatut apukäyrät, sekä erilainen yleistyksen taso käyrien muodoissa. Korkeusdatasta QGIS:illä tuotetut käyrät ovat hyvin pikkutarkkoja – arkikäyttöä ajatellen turhankin pikkutarkkoja – kun taas maastokartassa käyrien pienempiä mutkia on reippaasti oiottu helpommin luettavan lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Kuva 4: Maanmittauslaitoksen (yllä) vs. QGIS:illä tuotetut korkeuskäyrät.

Lähteet:

Aaltonen, Saara (15.2.2022). Teemoittain juttuja. Saara Goes GIS. Haettu osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/aaltosaa/2022/02/15/teemoittain-juttuja/