Kolmas kurssikerta – Tulvia, järviä ja afrikkalaisia juttuja

Kolmannella kurssikerralla jatkettiin syventymistä jo hieman tutuksi tulleen MapInfon saloihin. Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä teemakartta eri alueiden tulvaindeksistä ja liittää mukaan alueiden järvisyysprosentti. Tehtävä oli lähtökohdiltaan siis suurinpiirtein samanlainen kuin viimeksi, eli yhdelle teemakartalle tuli liittää kaksi eri ominaisuutta ja tutkia niiden mahdollisia yhteyksiä. Pohjakartassa Suomi on tällä kertaa jaettu valuma-alueiden mukaan eri kokoisiin osiin. Tulvaindeksi kertoo sen, miten yleisiä tulvat ovat kullakin alueella. Kartallani tämä näkyy koropleettimuodossa jo aiemmin tutuksi ja turvalliseksi kostautuneen purppuran eri sävyillä. Luokkia tämän indeksin kohdalla on viisi. Luokittelutapana käytin tälläkin kertaa luonnollisia luokkarajoja sillä arvelin geologian puolella oppimani pohjalta, että aineiston jakaumassa olisi alueellisesti melko isoa vaihtelua.

Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti.

Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti.

Luokkajako näyttäisi onnistuneelta ja jakavan valuma-alueet tulvaindeksiltään korkeampaan rannikkoon ja pienempään sisämaahan. Säännönmukaisuus on hyvin selkeä, sillä rannikon valuma-alueista vain muutama hassu kuuluu alimpaan luokkaan. Korkeimman tulvaindeksin valuma-alue sijoittuu Turun tienoille. Rannikon alueita yhdistää meren läheisyyden lisäksi erityisen alava maasto ja jokien suuri määrä, mikä luo erinomaiset edellytykset tulvimiselle etenkin lumien sulamisen ja sateisimpien kuukausien aikaan. Joet ovat niin keskeisessä roolissa tulvien syntymisessä, että niiden visualisointi kartalle olisi ollut kannattavaa, kuten Olli Kauppi blogissaan toteaa (Olli Kaupin paikkatietoblogi). Yhdistävä tekijä rannikoiden valuma-alueille on myös pieni järvisyysprosentti. Ainoat rannikon valuma-alueet, joiden tulvaindeksi kuuluu alimpaan luokkaan, ovat vähemmän yllättäen järvisyysprosentiltaan korkeampia.

Näiden kahden muuttujan välillä näyttäisikin vallitsevan selvä käänteinen korrelaatio. Kun toinen muuttuja (järvisyysprosentti) kasvaa, pienenee toinen (tulvaindeksi). Tämä selittyy suureksi osin sillä, että järvet pidättävät itseensä suuret määrät vettä ja hillitsevät näin valuntaa. Tämä taas vähentää suoraa tulvimisen riskiä. Toisaalta sisämaan alueet ovat topografialtaan hivenen korkeampia ja vähemmän jokien halkomia, joka vaikuttaa myös tulvien määrää laskevasti. Suomen topografia kohoaa karkeasti määrittäen koillista ja itää kohti, minne päin mentäessä myös tulviminen näyttää pienenevän.

Kurssikerran toisessa tehtävässä aiheena oli tutkia teemakarttaa Afrikan timanttikaivosten, konfliktien ja öljylähteiden sijaintia ja konfliktien kohdalla myös niiden laajuutta koskien. Paikkatieto-ohjelman tietokannoista löytyy lisäksi lukuisia erilaisia tietoja näistä kolmesta aiheesta. Näitä tietoja yhdistelemällä ja tutkimalla on mahdollista muodostaa päätelmiä siitä, voisiko näiden muuttujien välillä olla jonkinlaisia yhteyksiä ja mitä kartan sekä tietokantojen perusteella voi ylipäätään päätellä.

Afrikka on tullut tunnetuksi melko rauhattomana maanosana, jossa eri syistä alkaneita konflikteja on milloin missäkin. Tämä näkyy kartalla selvästi siinä, että ainostaan Sahara muodostaa laajemman valkoisen vyön, jolle konfliktit eivät yllä. Suoraan maantieteellisesti vertailemalla on vaikea sanoa, voisivatko esimerkiksi timanttikaivosten sijainti ja kaivausten aloitusvuosi olla joidenkin konfliktien takana, sillä ne jakautuvat melko sikin sokin ympäri Afrikan läntistä puoliskoa. Suurimpien kaivoskeskittymien läheisyydessä ei myöskään ole erityisen runsaasti konfliktialueita. Konfliktien alkamisvuosia ja timanttikaivosten löytämis- ja aloitusvuosia vertailemalla kullakin alueella voi kuitenkin tarkastella, voisiko näistä löytää syy-seuraussuhteita. Sama pätee öljylähteiden sijaintiin ja ominaisuustietoihin. Öljy ja timantit ovat tunnetusti merkittäviä politiikan välineitä, joten jonkinlaisia yhteyksiä konflikteihin lienee löydettävissä. Etenkin Pohjois-Afrikan öljykenttien välittömässä läheisyydessä näyttäisi olevan konfliktialueita, jotka voivat hyvinkin liittyä toisiinsa.

Öljy ja timantit eivät välttämättä ole hyviä mittareita kertomaan valtion kehityksestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Niistä saatavat rahat menevät yleensä pienen rikkaan yläluokan ja valtion hallinnon taskuihin, ja peruskansalainen ei niistä usein millään tavalla hyödy. Parempi mittari kuvaamaan valtioiden kehitystä on Internetin käyttäjien määrän kehitys vuosien kuluessa. Internet voidaan nähdä yhtenä kehittyvän valtion mittarina, sillä sen käyttö ja ylläpito vaatii toimiakseen suhteellisen kehittynyttä infrastruktuuria ja ihmisiltä jonkinlaista varakkuutta maksaa siitä. Jos Internetin käyttäjien ja timanttikaivosten ja/tai öljylähteiden lukumäärää tietyllä alueella tutkii, voi hyvinkin olla, etteivät niiden määrät vaikuta toisiinsa. Voi siis hyvin olla, että valtio on Internetin käyttäjien suhteen Afrikan huippua, vaikkei siellä timantteja kaivettaisi eikä öljyä porattaisi.

Lähteet:

Kolmas kurssikerta. Olli Kaupin paikkatietoblogi. 3.2.2015. https://blogs.helsinki.fi/okauppi/. Luettu: 13.2.2015

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *