Valmista tuli.

Juuh elikkäs. Se taisi olla sitten siinä. Kiitos Artulle ja kaikille MapInfon kanssa taistellessa auttaneille tovereille. Blogeissaan meitsiin viitanneille erikseen virtuaalipeukku. Ja näin. Viimeinen sammuttaa valot jne.

-Mikko

Seitsemäs kurssikerta – Internetin käyttäjiä, hiilidioksidia ja levotonta tajunnanvirtaa

Huh, niin se aika vaan kuluu. Nyt ollaan jo PAK-kurssin viimeisen aiheen äärellä. Kurssikerran idea on tiivistetysti se, että kaikki tähän mennessä saavutettu osaaminen pitäisi nyt eskaloida yhdeksi vakuuttavaksi karttaesitykseksi. Viimeisen kurssikerran teemakartan sai valita mistä tahansa haluamastaan aiheesta ja alueesta, kunhan kartalla olisi esitettynä vähintään kaksi eri ominaisuutta. Tämä teoriassa rajaton valinnanvapaus oli ennakkoon ajateltuna samalla sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oman mielikuvituksen ja innovaatiokyvyn käyttäminen on koko maantieteen hienoimpia asioita, kun taas toisaalta eri mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja miettiessä pää alkoi vääjäämättä mennä pyörälle.

Kuten Maurakin (Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi) blogissaan toteaa, oli myös minulla mielessä vaikka mitä upeita ja jännittäviä ajatuksia tulevaa karttaani koskien. Paatuneena anglofiilina ajattelin tutkia Iso-Britannian eri alueiden (ovatko sitten maakuntia nimeltään sielläpäin, en tiedä) alkoholinkäytön ja työllisyysprosentin välistä korrelaatiota. Kovasta yrityksestä huolimatta en kuitenkaan onnistunut kaivamaan internetin syövereistä sopivaa dataa aihetta koskien. Aikaa oli pelkän aineiston etsimiseen mennyt tässä vaiheessa jo niin kauan, että olin käytännössä pakotettu muuttamaan suunnitelmia. Valitsin alueekseni kunnianhimoisesti koko maapallon, koska ajattelin siitä löytyvän helpommin dataa kuin yksittäisistä valtioista. Jostain syystä mieleeni tuli heti ajatus tutkia eri valtioiden internetin käyttäjien osuutta koko väestöstä. Hämmästyksekseni siitä löytyikin melko pikaisella google-metsästyksellä hyvää aineistoa. Avasin nämä tilastot exceliin, ja aloin työstää sitä käyttökelpoiseen muotoon. Urakka kostautui yllättävänkin massiiviseksi. Valtioita oli ensinnäkin nimetty ties millä vekkuleilla, pohjakarttani tietokannasta poikkeavilla tavoilla. Seassa oli myös vaikka mitä ylimääräistä tilpehööriä, mitä eliminoidessa vierähti hetki jos toinenkin. Tuntien raivokkaan työskentelyn jälkeen sain tietokannan vihdoin valmiiksi, ja siirsin sen MapInfoon. Tietokantaväsäilyjen jälkeen tein internetin käyttäjistä koropleettikartan, jonka luokittelin luonnollisilla luokkarajoilla. Väreiksi valitsin uskollisesti samat purppuran sävyt kuin kurssin aikana monta kertaa aiemminkin. Pikaisella silmäilyllä kartta näytti mallikkaalta, ja jonkinlainen puolivälin krouvi oli urakan osalta saavutettu.

Internetin käyttäjien osuus väestöstä ja hiilidioksidipäästöt valtioittain.

Internetin käyttäjien osuus väestöstä ja hiilidioksidipäästöt valtioittain.

Seuraavaksi oli edessä haastava ja aivonystyröitä työstävä vaihe eli toisen ominaisuuden valitseminen. Jonkinlainen korrelaatio internetin käyttäjiin tällä ominaisuudella täytyisi olla, mikä rehellisesti sanottuna onneksi rajasi vaihtoehtojani jonkin verran. Liian itsestäänselvää aihetta en halunnut myöskään ottaa, millainen olisi ollut esimerkiksi mielessäni käynyt valtioiden bruttokansantuote. Jonkun aasinsillan kautta ajattelin tutkia, olisiko sukupuolten välisen tasa-arvon ja internetin käyttäjien välillä riippuvuussuhdetta. Ehdin jo innostua ajatuksesta etenkin kun selvisi, että tälle ominaisuudelle on olemassa oma indeksinsä (Gender-related Development Index). Pettymys oli kuitenkin merkittävä, kun ilmaista GIS-dataa en aiheesta kuitenkaan tahtonut millään löytää. Taas piti muuttaa suunnitelmia. Johtuiko sitten väsymyksestä ja ajatusten epämääräisestä sinkoilusta, mutta millään en tahtonut löytää haluamiani aineistoja. Tiedotusblogiin lisättyjen linkkien takaa tuskaisia tunteja haravoituani tärppäsi kuitenkin lopulta: karttani toiseksi ominaisuudeksi tuli maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt.

Kun hiilidioksidipäästöjä koskenut data oli excelissä muokattu asianmukaiseksi, avasin sen MapInfossa ja lisäsin kartalle. Esitystavaksi valitsin mustat pisteet, joista yksi tarkoittaa kymmentä miljoonaa megatonnia ilmakehään karannutta hiilidioksidia. Puhutaan siis suorastaan psykedeelisen suurista luvuista, joiden ajattelu saa pään pyörälle ainakin näin sunnuntaina. Oletukseni näiden kahden muuttujan välisistä riippuvuussuhteista oli etukäteen melko selkeä. Internetin käyttäjien osuus väestöstä on nykypäivänä varsin hyvä mittari kuvaamaan valtion kehitystä ja teollistuneisuutta. Yleistäen niin, että mitä suurempi prosenttiosuus on, sitä kehittyneempänä voi valtiota pitää. Myös hiilidioksidipäästöjen määrää voi pitää valtion teollistuneisuuden yhtenä hyvänä tunnusmerkkinä.

Jos lähdetään liikkeelle internetin käyttäjistä, erottuu kartalla selviä pääpiirteitä. Ylimpään luokkaan (77,8 – 96,6 %) kohoavat Pohjois-Amerikka, koko läntinen Eurooppa, Japani sekä Australia ja Uusi-Seelanti. Latinalaisessa Amerikassa internetin käyttäjiä on keskimmäisen ja toiseksi ylimmän luokan osuuksien verran. Afrikassa ja Aasiassa vaihtelu on hieman suurempaa ja satunnaisemman oloista. Kuitenkin sellaisen yleistyksen voi tehdä, että kahta ylintä luokkaa ei kummassakaan maanosassa paria yksittäistä poikkeuksen tekevää valtiota lukuunottamatta ole. Hiilidioksidipäästöjen osalta näyttäisi siltä, että ainakin suurin osa kahteen ylimpään internetin käyttäjien luokkaan kuuluvista valtioista on myös saastuttajana kovinta kastia. Etenkin Yhdysvallat ja Eurooppa Pohjoismaat poislukien ovat tällaisia alueita. Teollisuusmaa ei siis terminä ole aivan harjaanjohtava. Vastaavasti alimpiin luokkiin internetin käyttäjien osalta kuuluvilla valtioilla on dramaattisesti vähemmän päästöjä. Etelä-Afrikkaa lukuunottamatta koko Afrikka sopii esimerkiksi tällaisesta alueesta. Tämän pohjalta näyttäisikin, että muuttujien välillä vallitsee positiivinen korrelaatio.

Karttaa tutkailemalla löytää kuitenkin monia valtioita, jotka eivät aivan täsmää havaitun riippuvuussuhteen kanssa. Jo mainittujen Pohjoismaiden suhteellisen pieni hiilijalanjälki selittyy muunmuassa uusiutuvien energiamuotojen ja ydinvoiman suosimisella sekä myös toimivalla julkisella liikenteellä. Päinvastaisina, mutta ominaisuuksien riippuvuuden suhteen poikkeavina tapauksina kartalta erottuvat Aasian jättiläiset Kiina ja Intia. Molemmissa on suhteellisen alhainen internetkäyttäjien osuus väestöstä, mutta päästöissä maat näyttäisivät kuuluvan kaikkein kovimpiin tekijöihin. Tämä selittyy suurilta osin, kun pohtii millaisista valtioista on oikeastaan kyse. Kumpikin on teollistunut kovaa vauhtia, ja maiden teollisuus pyörii valitettavan paljon kivihiilen ja öljyn ympärillä. Myös ryminällä lisääntyvä yksityisautoilu kasvattaa osaltaan valtioiden päästömäärää. Molemmilla valtioilla on miljoonakaupunkien ulkopuolella suuret maaseudut, missä internet ei välttämättä kuulu peruskansalaisen elämään. Toisaalta kaupungeissa asuu miljoonia köyhiä slummeissa ja muilla huonompiosaisilla alueilla, missä internetin saatavuus ei välttämättä ole mahdollista. Nämä seikat laskevat maiden internetin käyttäjien määrää, ja tekevät sen maantieteellisestä jakaumasta epätasaisen. Jälkimmäinen ominaisuus ei puolestaan näy tällaisella kartalla mitenkään.

Myös joitain kummallisuuksia kartalta on löydettävissä. Joillekin valtiolle kuuluvat hallinnolliset alueet, kuten Alaska ja Grönlanti ovat kartalla hieman harhaanjohtavia ominaisuuksiltaan. Alaska näyttäisi olevan molempien ominaisuuksien osalta korkeinta kastia, mitä se ei boreaalisena syrjäseutuna kuitenkaan todellisuudessa ole. Alaska kuuluu Yhdysvalloille, ja tietokannan armottomuuden vuoksi Alaskaan ovat koodautuneet emämaan eli jenkkien ominaistiedot. Grönlannissa näkyy puolestaan emämaa Tanskan kirkkaanpunaisella erottuva korkea internetin käyttäjien osuus. Todellisuudessa inuiittien alkuperäsikansa tuskin on aivan noin reipasta sakkia internetin käytön suhteen. Joitain pienempiä valtioita ja hallinnollisia alueita kummastakin tietokannasta puuttui, mutta toisaalta kartan suurpiirteisyyden vuoksi ne eivät siinä juuri erottuisikaan. Näitä ja vastaavanlaisia pikkujuttuja lukuunottamatta karttaani olen pääosin tyytyväinen. Tärkeimmät pointit tulevat selville, ja olettamani positiivinen korrelaatio internetin käyttäjien ja päästöjen väliltä on löydettävissä.

Kurssi alkaa vedellä viimeisiään, ja loppuun voisi höpistä vielä muutama sanaa siitä kokonaisuudessaan. Mielestäni koko idea blogin pitämisestä opiskelumetodina on hauska, sillä se tuo mukavaa vaihtelua siihen perusmeininkiin, jossa tekstit vain palautetaan suoraan moodleen. Muiden tekstejä lukemalla saa uusia ideoita, ja muutenkin tavallista yhteisöllisempi opiskelutapa on virkistävää. MapInfoa oppi alun kangertelun jälkeen käyttämään koko aika paremmin ja paremmin. Kun alussa joutui uhraamaan harmillisen paljon energiaa perusjuttujen muistelemiseen, pystyi kurssin loppua kohti työskentelemään jo varsin sujuvasti ja ohjelman ominaisuuksia soveltaen. Kuten Petra blogissaan (Captain’s log) toteaa, kruunasi viimeinen kurssikerta kokonaisuuden. Jäi hyvä maku, kun osasi omatoimisesti etsiä oikeanlaista tietoa ja käyttää sitä hyväksi teemakartan tekemisessä. Toivottavasti nämä taidot nyt eivät pääse aivan unohtumaan, vaan kurssista jäisi käteen perustaidot tulevia paikkatietohulinoita varten.

Lähteet:

Kurssikerta 7. Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi. 15.3.2015. https://blogs.helsinki.fi/maurapem/. Luettu: 15.3.2015

Kurssikerta 7. Captain’s log. 15.3.2015. https://blogs.helsinki.fi/pewmanni/. Luettu: 15.3.2015

Economy of India. Wikipedia. http://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_India. Luettu: 15.3.2015

International Energy Statistics. U.S. Energy Information Administration. http://www.eia.gov/cfapps/ipdbproject/iedindex3.cfm?tid=90&pid=44&aid=8. Luettu: 13.3.2015

 

P.S. Valitettavasti olen kadottanut lähteen, josta nappasin datan internetin käyttäjiä koskien. Lisään sen tänne, kunhan vain onnistun sen jostain käsiini kaivamaan…

Kuudes kurssikerta – Tienviittoja, maanjäristyksiä ja tulivuoria

GIS-luokan ruutujen äärellä näpyttelyn sijaan tämä kurssikerta käynnistyi tutustumisella lähialueeseen koululta saadut GPS-paikantimet mukana. Vaikka paikantimen käytön piti olla hyvinkin simppeliä, onnistuimme ryhmämme kanssa ajautumaan välittömästi jonkinlaiseen pinteeseen. Paikannin ei jostain syystä seurannut liikettämme ja tarjosi suureksi hämmästykseksemme korkeudeksi merenpinnasta negatiivisia arvoja. Hetken asiaa ihmeteltyämme päätimme turvautua vanhaan kunnon uudelleenkäynnistämiseen. Klassinen kikka toimi kuin toimikin, ja pääsimme toden teolla aloittamaan navigoidun kävelymme. Päätimme kerätä koordinaattitietoja kadunkulmilta löytämiemme tienviittojen kohdalta. Näitä keräsimme pitkin Kumpulaa lopulta yli kymmenen kappaletta, ja tutustuimme samalla Kumpulan idylliseen puurakennusalueeseen. Ei siis täysin epäonnistunut iltapäiväkävely.

Luokkaan palattuamme kokosimme kerätyt koordinaatit taulukkomuotoon exceliin, ja tämän tietokannan avasimme MapInfossa. Koordinaattien mukaan loimme keräämämme pisteet valmiille karttapohjalle. Kaikki pisteet sijoittuivat kartalla jotakuinkin oikealla paikalla, mikä alkusählingin jälkeen lämmitti mieltä. Tämän jälkeen oli aika siirtyä päivän varsinaisen harjoituksen pariin. Se käsitteli samaa toimenpidettä eli geokoodausta, mutta nyt aiheina olivat globaalit luonnonhasardit. Vaihtoehtoina olivat maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset tai Maahan osuneet meteoriitit. Itse päätin tutkia kahdella kartalla eri suuruisten maanjäristysten sijoittumista maailmankartalla, ja kolmannella vastaavasti tulivuorten sijoittumista. Tietokannat näiden hasardien ominais- ja sijaintitiedosta haimme kurssin Moodle-sivustolta löytyvien linkkien takaa, joista kerätyt aineistot jälleen excelin kautta muokkasimme MapInfolla käyttökelpoiseen muotoon.

Yli 6 magnitudin maanjäristykset 1970-nykyhetki.

Yli 6 magnitudin maanjäristykset 1970-nykyhetki.

Yli 8 magnitudin maanjäristykset 1970-nykyhetki.

Yli 8 magnitudin maanjäristykset 1970-nykyhetki.

Karttojen tarkoituksena oli olla sellaisia, että niitä pystyisi käyttämään opetuksen tukena. Kyseessä on sen verran simppelisti esitettävät aiheet, että kartoista tuli ilman sen suurempaa kaunisteluakin melko havainnollistavat. Toki tällaisella esitystavalla, jossa on kuvattu koko Maa, saa vain yleiskuvan ja nopean katsauksen missä kyseisiä ilmiöitä esiintyy. Jotta kartat sopisivat paremmin opetustarkoitukseen, olisi jonkinlaista nimistöä hyvä olla mukana. Mikään kolmesta kartasta ei myöskään sen enempää selvitä, miksi järistykset ja tulivuorenpurkaukset ovat sijoittuneet niin kuin ovat. Niiden tueksi olisi opetustilaisuudessa hyvä liittää kartta, jossa näkyvät litosfäärilaattojen rajat ja liikesuunnat. Näitä vertaillessa kolmen muun kartan kanssa voi vetää syvällisempiä johtopäätöksiä siitä, missä ja miksi kyseisiä hasardeja tapahtuu. Kuten myös Antti (Antin paikkatietoblogi) blogissaan toteaa, liittyvät MapInfolla laadituissa kartoissa näkyvät hasardit sijainniltaan tiiviisti litosfäärilaattojen rajoihin. Selkeimmin tämä näkyy niin kutsutun Tyynenmeren tulirenkaan alueella, jossa maanjäristykset ja tulivuoret muodostavat tiiviin ketjun ympäri valtamerta ja sen alla sijaitsevaa Tyynenmeren laattaa.

Tulivuorenpurkaukset 1964-nykyhetki.

Tulivuorenpurkaukset 1964-nykyhetki.

 

Ensimmäisessä kartassa näkyviä yli 6 magnitudin järistyksiä on kokolailla kaikkialla, missä kahden litosfäärilaatan raja kulkee. 8 magnitudin järistyksiä on dramaattisesti vähemmän, eikä sellaisia ole 1970-luvun jälkeen esiintynyt ainuttakaan esimerkiksi Välimeren ja Keski-Aasian järistysalueilla. Litosfäärilaattojen liikkumissuuntia tutkailemalla voi päätellä, että näin voimakkaita järistyksiä ei synny kuin laattojen törmäysvyöhykkeillä. Kuten sanottua, tulivuorenpurkauksia esiintyy samoilla alueilla kuin maanjäristyksiä. Tyynenmeren tulirenkaan vulkaanista ketjua lukuunottamatta ne ovat kuitenkin lähinnä yksittäisiä tapauksia siellä täällä. Kuten Petra blogissaan (Captain’s log) nostaa esille, selittyy tämä suurilta osin Tyynenmeren laatan muodostamilla subduktiovyöhykkeillä mantereisten laattojen kanssa.

Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat. (bucknell.edu)

Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat. (bucknell.edu) 

Lähteet:

Kurssikerta 6. Captain’s log. 11.3.2015. https://blogs.helsinki.fi/pewmanni/. Luettu: 12.3.2015

Kurssikerta 6. Antin paikkatietoblogi. 22.2.2015. https://blogs.helsinki.fi/anttiaut/. Luettu: 12.3.2015

Plate tectonic map. http://www.bucknell.edu/Images/Depts/Geology/PTmap.gif. Luettu: 12.3.2015

ANSS Catalog Search. Northern California Earthquake Data Center, 2013. http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html. Luettu: 19.2.2015

Global Volcano Locations Database. National Geophysical Data Center. http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5. Luettu: 19.2.2015

Viides kurssikerta – Bufferointia tositarkoituksella

”Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi.”. Näin toteaa suuresti arvostamani Piisamirotta Mauran blogin kansikuvassa. Muista kurssikerroista poiketen näin ei kuitenkaan nyt toimittu, sillä viidennellä kurssikerralla ei tuotettu ainuttakaan teemakarttaa. Sen sijaan tutustuttiin maantieteessä tärkeään tutkimusmenetelmään eli bufferointiin. Se on itselleni tuttua jo joiltain geologian puolen kursseilta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että ko. kursseista kuluneen ajan ja eri paikkatieto-ohjelman käytön vuoksi aiemmin oppimastani ei juurikaan hyötyä tässä kohtaa ollut. Korkeintaan perusidea oli tuttu, mutta siihenkin tuli hyvää kertausta tunnin alun luentovaiheen myötä.

Tällä kertaa töitä tehtiin paljon itsenäisemmin verrattuna aiempiin kurssikertoihin, joissa tehtävät enemmän tai vähemmän ainakin alustettiin Artun perässä MapInfoa näppäilemällä. Ohjelman käyttö on alkanut koko ajan sujua paremmin ja paremmin joten oletin, että tehtävien tekeminen onnistuisi ilman suurempia ongelmia ominpäinkin. Oli miten oli, apua joutui kuitenkin kysymään vierustovereilta ja opettajalta melko paljon. Kuten Eveliina blogissaan (Even PAK-blogi) myöntää, tällä kertaa onnistumisen takeena olivat tiimityöskentely ja monesti askel askeleelta etenevät ”luuranko-ohjeet”. Ensimmäinen tehtävä koski Malmin lentokentän melualueita. Itselleni tehtävä oli erityisen mielenkiintoinen, koska asuin koko lapsuuteni tämän Koillis-Helsingin massiivisen maamerkin kupeessa. Yhden ja kahden kilometrin säteelle melualueesta bufferoitujen alueiden asukasmäärien suuret erot eivät alueen hyvin tuntevana juurikaan yllättäneet.

Seuraavaksi tutkimme samankaltaisia melualueen bufferointi-ominaisuuksia hieman suuremman Helsinki-Vantaan lentokentän osalta. Alku sujui tämän tehtävän kanssa hyvin, mutta ”vähintään 55 dB melualueen” kohdassa meni hieman sormi suuhun. Onneksi ryhmässäni on fiksuja ihmisiä, joiden avulla tästäkin lopulta selvittiin. Loput tehtävät käsittelivät juna-asemien ja taajamien puskurivyöhykkeiden asukkaita, ja ne sujuivat jo melko mukavasti ”luuranko-ohjeita” vähän väliä lunttaillen. Viimeiseen itsenäistehtävään oli kolme vaihtoehtoa, joista pienen pohdiskelun ja ohjeiden tutkimisen jälkeen päädyin tekemään Helsingin Yhtenäiskoulua koskevaa tehtävää. Vaikka ohjeet olivatkin tähän tehtävään melko yksityiskohtaiset, piti ensimmäistä kohtaa hetken verran pohdiskella. Kun koulupiirit-taulukon sarakkeiden merkitykset lopulta avautuivat, sujui tehtävä sutjakasti läpi aiemmin opittuja toimintoja hyväksikäyttäen.

Vastaukset kurssikerran tehtäviin.

Vastaukset kurssikerran tehtäviin.

MapInfoa jo varsin hyvän aikaa käyttäneenä sen tärkeimmät ominaisuudet ja käyttötarkoitukset alkavat valjeta. Taulukkomuotoisten tietokantojen muokkaus, yhdistely ja tietojen siirtäminen erilaisiksi teemakartoiksi ovat ohjelman kulmakiviä ja parhaita puolia. Niitä on myös harjoiteltu sen verran runsaasti, että niiden käyttö alkaa tulla jo melkolailla selkärangasta. Näiden lisäksi bufferointi oli hyödyllistä oppia tässä vaiheessa. Sitä voi kurssikerralla käsiteltyjen aiheiden lisäksi hyödyntää esimerkiksi haitallisten aineiden, kuten voimalan saasteiden levinneisyyden tutkimisessa. Myös esimerkiksi uuden rakennushankkeen vaikutuksia ympäristöön voi tutkia puskurivyöhykkeiden avulla. Perusominaisuudet MapInfon kanssa alkavat siis olla jo hallussa. Suurimpia ongelmia ehkä tällä hetkellä tuottaa edelliskerralla ”opittujen” toimintojen unohtelu, kun niiden päälle opitaan uusia juttuja. Toisaalta, eiköhän kokemusten kartuttua päästä joskus siihen vaiheeseen, ettei joka maanantai tarvitsisi GIS-labrassa kuumotella millä työkalulla mikäkin taikatemppu tehtiinkään.

Lähteet:

Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi. 13.1.2015. https://blogs.helsinki.fi/maurapem/. Luettu: 11.3.2015

Kurssikerta 5. Even PAK-blogi. 19.2.2015. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/. Luettu: 11.3.2015