Viides kurssikerta – Bufferointia tositarkoituksella

”Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi.”. Näin toteaa suuresti arvostamani Piisamirotta Mauran blogin kansikuvassa. Muista kurssikerroista poiketen näin ei kuitenkaan nyt toimittu, sillä viidennellä kurssikerralla ei tuotettu ainuttakaan teemakarttaa. Sen sijaan tutustuttiin maantieteessä tärkeään tutkimusmenetelmään eli bufferointiin. Se on itselleni tuttua jo joiltain geologian puolen kursseilta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että ko. kursseista kuluneen ajan ja eri paikkatieto-ohjelman käytön vuoksi aiemmin oppimastani ei juurikaan hyötyä tässä kohtaa ollut. Korkeintaan perusidea oli tuttu, mutta siihenkin tuli hyvää kertausta tunnin alun luentovaiheen myötä.

Tällä kertaa töitä tehtiin paljon itsenäisemmin verrattuna aiempiin kurssikertoihin, joissa tehtävät enemmän tai vähemmän ainakin alustettiin Artun perässä MapInfoa näppäilemällä. Ohjelman käyttö on alkanut koko ajan sujua paremmin ja paremmin joten oletin, että tehtävien tekeminen onnistuisi ilman suurempia ongelmia ominpäinkin. Oli miten oli, apua joutui kuitenkin kysymään vierustovereilta ja opettajalta melko paljon. Kuten Eveliina blogissaan (Even PAK-blogi) myöntää, tällä kertaa onnistumisen takeena olivat tiimityöskentely ja monesti askel askeleelta etenevät ”luuranko-ohjeet”. Ensimmäinen tehtävä koski Malmin lentokentän melualueita. Itselleni tehtävä oli erityisen mielenkiintoinen, koska asuin koko lapsuuteni tämän Koillis-Helsingin massiivisen maamerkin kupeessa. Yhden ja kahden kilometrin säteelle melualueesta bufferoitujen alueiden asukasmäärien suuret erot eivät alueen hyvin tuntevana juurikaan yllättäneet.

Seuraavaksi tutkimme samankaltaisia melualueen bufferointi-ominaisuuksia hieman suuremman Helsinki-Vantaan lentokentän osalta. Alku sujui tämän tehtävän kanssa hyvin, mutta ”vähintään 55 dB melualueen” kohdassa meni hieman sormi suuhun. Onneksi ryhmässäni on fiksuja ihmisiä, joiden avulla tästäkin lopulta selvittiin. Loput tehtävät käsittelivät juna-asemien ja taajamien puskurivyöhykkeiden asukkaita, ja ne sujuivat jo melko mukavasti ”luuranko-ohjeita” vähän väliä lunttaillen. Viimeiseen itsenäistehtävään oli kolme vaihtoehtoa, joista pienen pohdiskelun ja ohjeiden tutkimisen jälkeen päädyin tekemään Helsingin Yhtenäiskoulua koskevaa tehtävää. Vaikka ohjeet olivatkin tähän tehtävään melko yksityiskohtaiset, piti ensimmäistä kohtaa hetken verran pohdiskella. Kun koulupiirit-taulukon sarakkeiden merkitykset lopulta avautuivat, sujui tehtävä sutjakasti läpi aiemmin opittuja toimintoja hyväksikäyttäen.

Vastaukset kurssikerran tehtäviin.

Vastaukset kurssikerran tehtäviin.

MapInfoa jo varsin hyvän aikaa käyttäneenä sen tärkeimmät ominaisuudet ja käyttötarkoitukset alkavat valjeta. Taulukkomuotoisten tietokantojen muokkaus, yhdistely ja tietojen siirtäminen erilaisiksi teemakartoiksi ovat ohjelman kulmakiviä ja parhaita puolia. Niitä on myös harjoiteltu sen verran runsaasti, että niiden käyttö alkaa tulla jo melkolailla selkärangasta. Näiden lisäksi bufferointi oli hyödyllistä oppia tässä vaiheessa. Sitä voi kurssikerralla käsiteltyjen aiheiden lisäksi hyödyntää esimerkiksi haitallisten aineiden, kuten voimalan saasteiden levinneisyyden tutkimisessa. Myös esimerkiksi uuden rakennushankkeen vaikutuksia ympäristöön voi tutkia puskurivyöhykkeiden avulla. Perusominaisuudet MapInfon kanssa alkavat siis olla jo hallussa. Suurimpia ongelmia ehkä tällä hetkellä tuottaa edelliskerralla ”opittujen” toimintojen unohtelu, kun niiden päälle opitaan uusia juttuja. Toisaalta, eiköhän kokemusten kartuttua päästä joskus siihen vaiheeseen, ettei joka maanantai tarvitsisi GIS-labrassa kuumotella millä työkalulla mikäkin taikatemppu tehtiinkään.

Lähteet:

Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi. 13.1.2015. https://blogs.helsinki.fi/maurapem/. Luettu: 11.3.2015

Kurssikerta 5. Even PAK-blogi. 19.2.2015. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/. Luettu: 11.3.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *