Seitsemäs kurssikerta – Internetin käyttäjiä, hiilidioksidia ja levotonta tajunnanvirtaa

Huh, niin se aika vaan kuluu. Nyt ollaan jo PAK-kurssin viimeisen aiheen äärellä. Kurssikerran idea on tiivistetysti se, että kaikki tähän mennessä saavutettu osaaminen pitäisi nyt eskaloida yhdeksi vakuuttavaksi karttaesitykseksi. Viimeisen kurssikerran teemakartan sai valita mistä tahansa haluamastaan aiheesta ja alueesta, kunhan kartalla olisi esitettynä vähintään kaksi eri ominaisuutta. Tämä teoriassa rajaton valinnanvapaus oli ennakkoon ajateltuna samalla sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oman mielikuvituksen ja innovaatiokyvyn käyttäminen on koko maantieteen hienoimpia asioita, kun taas toisaalta eri mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja miettiessä pää alkoi vääjäämättä mennä pyörälle.

Kuten Maurakin (Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi) blogissaan toteaa, oli myös minulla mielessä vaikka mitä upeita ja jännittäviä ajatuksia tulevaa karttaani koskien. Paatuneena anglofiilina ajattelin tutkia Iso-Britannian eri alueiden (ovatko sitten maakuntia nimeltään sielläpäin, en tiedä) alkoholinkäytön ja työllisyysprosentin välistä korrelaatiota. Kovasta yrityksestä huolimatta en kuitenkaan onnistunut kaivamaan internetin syövereistä sopivaa dataa aihetta koskien. Aikaa oli pelkän aineiston etsimiseen mennyt tässä vaiheessa jo niin kauan, että olin käytännössä pakotettu muuttamaan suunnitelmia. Valitsin alueekseni kunnianhimoisesti koko maapallon, koska ajattelin siitä löytyvän helpommin dataa kuin yksittäisistä valtioista. Jostain syystä mieleeni tuli heti ajatus tutkia eri valtioiden internetin käyttäjien osuutta koko väestöstä. Hämmästyksekseni siitä löytyikin melko pikaisella google-metsästyksellä hyvää aineistoa. Avasin nämä tilastot exceliin, ja aloin työstää sitä käyttökelpoiseen muotoon. Urakka kostautui yllättävänkin massiiviseksi. Valtioita oli ensinnäkin nimetty ties millä vekkuleilla, pohjakarttani tietokannasta poikkeavilla tavoilla. Seassa oli myös vaikka mitä ylimääräistä tilpehööriä, mitä eliminoidessa vierähti hetki jos toinenkin. Tuntien raivokkaan työskentelyn jälkeen sain tietokannan vihdoin valmiiksi, ja siirsin sen MapInfoon. Tietokantaväsäilyjen jälkeen tein internetin käyttäjistä koropleettikartan, jonka luokittelin luonnollisilla luokkarajoilla. Väreiksi valitsin uskollisesti samat purppuran sävyt kuin kurssin aikana monta kertaa aiemminkin. Pikaisella silmäilyllä kartta näytti mallikkaalta, ja jonkinlainen puolivälin krouvi oli urakan osalta saavutettu.

Internetin käyttäjien osuus väestöstä ja hiilidioksidipäästöt valtioittain.

Internetin käyttäjien osuus väestöstä ja hiilidioksidipäästöt valtioittain.

Seuraavaksi oli edessä haastava ja aivonystyröitä työstävä vaihe eli toisen ominaisuuden valitseminen. Jonkinlainen korrelaatio internetin käyttäjiin tällä ominaisuudella täytyisi olla, mikä rehellisesti sanottuna onneksi rajasi vaihtoehtojani jonkin verran. Liian itsestäänselvää aihetta en halunnut myöskään ottaa, millainen olisi ollut esimerkiksi mielessäni käynyt valtioiden bruttokansantuote. Jonkun aasinsillan kautta ajattelin tutkia, olisiko sukupuolten välisen tasa-arvon ja internetin käyttäjien välillä riippuvuussuhdetta. Ehdin jo innostua ajatuksesta etenkin kun selvisi, että tälle ominaisuudelle on olemassa oma indeksinsä (Gender-related Development Index). Pettymys oli kuitenkin merkittävä, kun ilmaista GIS-dataa en aiheesta kuitenkaan tahtonut millään löytää. Taas piti muuttaa suunnitelmia. Johtuiko sitten väsymyksestä ja ajatusten epämääräisestä sinkoilusta, mutta millään en tahtonut löytää haluamiani aineistoja. Tiedotusblogiin lisättyjen linkkien takaa tuskaisia tunteja haravoituani tärppäsi kuitenkin lopulta: karttani toiseksi ominaisuudeksi tuli maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt.

Kun hiilidioksidipäästöjä koskenut data oli excelissä muokattu asianmukaiseksi, avasin sen MapInfossa ja lisäsin kartalle. Esitystavaksi valitsin mustat pisteet, joista yksi tarkoittaa kymmentä miljoonaa megatonnia ilmakehään karannutta hiilidioksidia. Puhutaan siis suorastaan psykedeelisen suurista luvuista, joiden ajattelu saa pään pyörälle ainakin näin sunnuntaina. Oletukseni näiden kahden muuttujan välisistä riippuvuussuhteista oli etukäteen melko selkeä. Internetin käyttäjien osuus väestöstä on nykypäivänä varsin hyvä mittari kuvaamaan valtion kehitystä ja teollistuneisuutta. Yleistäen niin, että mitä suurempi prosenttiosuus on, sitä kehittyneempänä voi valtiota pitää. Myös hiilidioksidipäästöjen määrää voi pitää valtion teollistuneisuuden yhtenä hyvänä tunnusmerkkinä.

Jos lähdetään liikkeelle internetin käyttäjistä, erottuu kartalla selviä pääpiirteitä. Ylimpään luokkaan (77,8 – 96,6 %) kohoavat Pohjois-Amerikka, koko läntinen Eurooppa, Japani sekä Australia ja Uusi-Seelanti. Latinalaisessa Amerikassa internetin käyttäjiä on keskimmäisen ja toiseksi ylimmän luokan osuuksien verran. Afrikassa ja Aasiassa vaihtelu on hieman suurempaa ja satunnaisemman oloista. Kuitenkin sellaisen yleistyksen voi tehdä, että kahta ylintä luokkaa ei kummassakaan maanosassa paria yksittäistä poikkeuksen tekevää valtiota lukuunottamatta ole. Hiilidioksidipäästöjen osalta näyttäisi siltä, että ainakin suurin osa kahteen ylimpään internetin käyttäjien luokkaan kuuluvista valtioista on myös saastuttajana kovinta kastia. Etenkin Yhdysvallat ja Eurooppa Pohjoismaat poislukien ovat tällaisia alueita. Teollisuusmaa ei siis terminä ole aivan harjaanjohtava. Vastaavasti alimpiin luokkiin internetin käyttäjien osalta kuuluvilla valtioilla on dramaattisesti vähemmän päästöjä. Etelä-Afrikkaa lukuunottamatta koko Afrikka sopii esimerkiksi tällaisesta alueesta. Tämän pohjalta näyttäisikin, että muuttujien välillä vallitsee positiivinen korrelaatio.

Karttaa tutkailemalla löytää kuitenkin monia valtioita, jotka eivät aivan täsmää havaitun riippuvuussuhteen kanssa. Jo mainittujen Pohjoismaiden suhteellisen pieni hiilijalanjälki selittyy muunmuassa uusiutuvien energiamuotojen ja ydinvoiman suosimisella sekä myös toimivalla julkisella liikenteellä. Päinvastaisina, mutta ominaisuuksien riippuvuuden suhteen poikkeavina tapauksina kartalta erottuvat Aasian jättiläiset Kiina ja Intia. Molemmissa on suhteellisen alhainen internetkäyttäjien osuus väestöstä, mutta päästöissä maat näyttäisivät kuuluvan kaikkein kovimpiin tekijöihin. Tämä selittyy suurilta osin, kun pohtii millaisista valtioista on oikeastaan kyse. Kumpikin on teollistunut kovaa vauhtia, ja maiden teollisuus pyörii valitettavan paljon kivihiilen ja öljyn ympärillä. Myös ryminällä lisääntyvä yksityisautoilu kasvattaa osaltaan valtioiden päästömäärää. Molemmilla valtioilla on miljoonakaupunkien ulkopuolella suuret maaseudut, missä internet ei välttämättä kuulu peruskansalaisen elämään. Toisaalta kaupungeissa asuu miljoonia köyhiä slummeissa ja muilla huonompiosaisilla alueilla, missä internetin saatavuus ei välttämättä ole mahdollista. Nämä seikat laskevat maiden internetin käyttäjien määrää, ja tekevät sen maantieteellisestä jakaumasta epätasaisen. Jälkimmäinen ominaisuus ei puolestaan näy tällaisella kartalla mitenkään.

Myös joitain kummallisuuksia kartalta on löydettävissä. Joillekin valtiolle kuuluvat hallinnolliset alueet, kuten Alaska ja Grönlanti ovat kartalla hieman harhaanjohtavia ominaisuuksiltaan. Alaska näyttäisi olevan molempien ominaisuuksien osalta korkeinta kastia, mitä se ei boreaalisena syrjäseutuna kuitenkaan todellisuudessa ole. Alaska kuuluu Yhdysvalloille, ja tietokannan armottomuuden vuoksi Alaskaan ovat koodautuneet emämaan eli jenkkien ominaistiedot. Grönlannissa näkyy puolestaan emämaa Tanskan kirkkaanpunaisella erottuva korkea internetin käyttäjien osuus. Todellisuudessa inuiittien alkuperäsikansa tuskin on aivan noin reipasta sakkia internetin käytön suhteen. Joitain pienempiä valtioita ja hallinnollisia alueita kummastakin tietokannasta puuttui, mutta toisaalta kartan suurpiirteisyyden vuoksi ne eivät siinä juuri erottuisikaan. Näitä ja vastaavanlaisia pikkujuttuja lukuunottamatta karttaani olen pääosin tyytyväinen. Tärkeimmät pointit tulevat selville, ja olettamani positiivinen korrelaatio internetin käyttäjien ja päästöjen väliltä on löydettävissä.

Kurssi alkaa vedellä viimeisiään, ja loppuun voisi höpistä vielä muutama sanaa siitä kokonaisuudessaan. Mielestäni koko idea blogin pitämisestä opiskelumetodina on hauska, sillä se tuo mukavaa vaihtelua siihen perusmeininkiin, jossa tekstit vain palautetaan suoraan moodleen. Muiden tekstejä lukemalla saa uusia ideoita, ja muutenkin tavallista yhteisöllisempi opiskelutapa on virkistävää. MapInfoa oppi alun kangertelun jälkeen käyttämään koko aika paremmin ja paremmin. Kun alussa joutui uhraamaan harmillisen paljon energiaa perusjuttujen muistelemiseen, pystyi kurssin loppua kohti työskentelemään jo varsin sujuvasti ja ohjelman ominaisuuksia soveltaen. Kuten Petra blogissaan (Captain’s log) toteaa, kruunasi viimeinen kurssikerta kokonaisuuden. Jäi hyvä maku, kun osasi omatoimisesti etsiä oikeanlaista tietoa ja käyttää sitä hyväksi teemakartan tekemisessä. Toivottavasti nämä taidot nyt eivät pääse aivan unohtumaan, vaan kurssista jäisi käteen perustaidot tulevia paikkatietohulinoita varten.

Lähteet:

Kurssikerta 7. Karttoja tässä tilanteessa? No ehkä yksi. 15.3.2015. https://blogs.helsinki.fi/maurapem/. Luettu: 15.3.2015

Kurssikerta 7. Captain’s log. 15.3.2015. https://blogs.helsinki.fi/pewmanni/. Luettu: 15.3.2015

Economy of India. Wikipedia. http://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_India. Luettu: 15.3.2015

International Energy Statistics. U.S. Energy Information Administration. http://www.eia.gov/cfapps/ipdbproject/iedindex3.cfm?tid=90&pid=44&aid=8. Luettu: 13.3.2015

 

P.S. Valitettavasti olen kadottanut lähteen, josta nappasin datan internetin käyttäjiä koskien. Lisään sen tänne, kunhan vain onnistun sen jostain käsiini kaivamaan…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *