Luottamus arvioinnin pohjana

Arviointi on niin tavallista opettajan perustyötä, että sen merkitystä tulee harvoin ajateltua. Tenttiä laatiessani keskityn keskeisiin osaamistavoitteisiin, kysymyksiä kirjoittaessani huolehdin myös niiden mahdollisimman hyvöstä reliabliteetista ja validiteetista. Elvytystentissä arvioin opiskelojoiden elvytysosaamista, annan vahvistavaa palautetta ja asetan kehittynistavoitteita. Nämä asiat ovat teknisiä ja vaadittuihin osaamisalueisiin keskittyviä, mutta arvioinnissa on kyse muustakin.

Kirjoitan tätä Utrechtissa, missä osallistun kansainväliselle arviointikurssille, mistä kuvat. Lääketieteellinen osaaminen eli kompetenssi on itsestään selvyys, mutta muut kolme eli integrity (totuudellisuus, luotettavuus, hyvä tahto), reliability (vakaus, pysyvyys, tunnollisuus) ja humility (nöyryys, omien rajojen tunnistaminen ja avun pyytäminen) ovat itsestäänselvyyksinä jääneet vähälle huomiolle.

Kliinisessä työssämme teemme jatkuvasti luottamukseen perustuvia arviointeja. Kokematon erikoistuva voi aloittaa tämän perusterveen potilaan rutiinileikkauksen anestesian minun ollessani kahvilla vähän matkan päässä. Tällaista päätöstä tehdessäni en niinkään ajattele lääketieteellistä osaamista vaan juuri niitä kolmea muuta komponenttia.

Kliininen työ perustuu luottamukseen eli siihen, että kaikki noudatamme sovittuja pelisääntöjä. Luottaessani vastuullani olevaan ohjattavaan otan aina sen riskin, ettei kaikki menekään suunnitelmien mukaan. Ongelmia harvoin tulee, jos erikoistuva toimii sovitulla tavalla ja huomaa ajoissa, milloin oma osaaminen ei riitä tilanteen hoitamiseen.

Kirjallisessa tentissä arviointi perustuu myös luottamukseen. Opettaja uskoo, että opiskelija on saavuttanut osaamistavoitteet ja on kykenevä työskentelemään niiden pohjalta. Opiskelija taas on oikeus uskoa, että opettaja on tehnyt oikean arvion hänen osaamisestaan. Arviointi on osa työtämme, mutta rutiiniksi se ei saa muuttua.

Digiloikkaan valmistautuessamme

Tiedekunta on saanut 100 000 € tenttien sähköistämistä varten ja työryhmä valmistelee digiloikkaa suurella innolla. Sähköiset tentit eivät kuitenkaan ole uusi asia tiedekunnassa, vaan monet meistä ovat käyttäneet Moodlen tenttejä jo useiden vuosien ajan.

Anella Moodle-tentti on ollut virallinen lopputentti jo useiden vuosien ajan. Pääsääntöisesti se saanut hyvää palautetta. Palautteessa on ollut tenttiin liittyviä kysymyksiä ja tentin palauttamisen jälkeen näkyviin tulleet oikeat vastaukset on koettu hyödylliseksi oppimisen kannalta eivätkä vastaukset ole vuotaneet. Opettajan näkökulmasta tentin suurin ongelma on ollut siinä, että niin suuri osuus opiskelijoista on saanut hyvät pisteet. Vuosi vuodelta olen muokannut tenttiä saadakseni sen entistä paremmin erottelemaan todelliset osaajat ja palkitsemaan heitä.

Tämän vuoden suurin muutos oli arvosanan antaminen anen kurssista entisen hyväksytty/hylätty-arvostelun sijaan. Tämä kirvoitti paljon palautetta: ”Numero-arvosanan antaminen Moodle-tentistä ei ole toimiva käytäntö, koska samat kysymykset toistuvat, vastaukset lähtevät jakoon somessa ja ne opiskelijat, jotka etsivät kärsivällisimmin vastauksia somesta, saavat  parhaimmat arvosanat – kun taas ne jotka vastaavat itsenäisesti, saavat huonoimmat arvosanat.” ja ”Kysymykset voisivat olla helpompia ja niitä voisi olla enemmän. Tällöin vältyttäisiin  oikeiden vastausten kierrätykseltä, kun koeaika menisi perustehtäviin vastaamiseen eikä vaikeiden kysymysten vastauksien metsästämiseen.” Arvokkaita huomioita!

Tenttiteknisen korjaustarpeen lisäksi palautteen takana lienee myös erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen herättämä ahdistus. Valintaperusteita emme vielä tiedä, mutta hyvä menestyminen perusopinnoissa ei ainakaan haittaa. Sitä suuremmalla syyllä arvioinnin pitää olla tulee olla pätevää, luotettavaa, läpinäkyvää ja sen pitää painottua oppiaineen keskeisiin sisältöihin.

 

Rimakauhua ja rakkautta

Jokaisesta tentistä järjestetään kaksi uusintaa, sillä tenttitilaisuuksien puute ei saa hidastaa etenemistä eikä estää kenenkään valmistumista. Uusinnat ovat myös tarpeen sairastapausten takia, esimerkiksi norovirus on hyvin pätevä syy jäädä kotiin.

Tenteissä on tavallista, etteivät kaikki ilmoittautuneet osallistu ja tämä no show-ilmiö tuntuisi yleistyneen. Uusintatentissä tämä on erityisen harmillista, jos ainoa ilmoittautunut ei saavukaan ja kaikki järjestelyt on tehty turhaan.  Tämä ei ole ongelma vaan se perussyy, mistä toistuvat saapumatta jättäminen johtuu.

Vuosi sitten Arviointityöryhmä esitti, että tenttiin ilmoittautuminen katsotaan osallistumiseksi, jollei pois jääntiin ole esimerkiksi sairastumisen kaltaista pätevää syytä. Tämäkään ei ole yksiselitteinen asia, sillä työpaikaltahan saa omalla ilmoituksella olla poissa kolme päivää. Pitäisikö lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijan jonottaa terveyskeskuksessa lääkärintodistusta tenttipoissaoloa varten? Tenttiin ilmoittautuminen on myös mahdollista peruuttaa, mutta kuinka aikaisin se pitäisi tehdä?

Nykyisin saapumatta jättämistä ei dokumentoida mitenkään, opintoneuvojille ja -koordinaattoreillehan nimet tulevat vähitellen tutuiksi. Keskustelua on käyty siitä, pitäisikö WebOodiin kirjata saapumatta jättäjien kohdalle hylätty tenttisuoritus. Tämä tuntuu aika raskaalta toimenpiteeltä. Tarkemmin ajatellen se ei sitä kuitenkaan ole, sillä hylkäysmerkintä korjaantuu heti hyväksytyn suorituksen jälkeen eikä aiemmista hylkäyksistä jää jälkiä mihinkään.

Eilisessä Arviointityöryhmän kokouksessa päätimme, että tenttiin saapumatta jättämisestä seuraa ilmoittautuneelle hylkäysmerkintä WebOodiin. Tämä siksi, että kolmannen hylkäyksen jälkeen opintojaksovastaava pystyy kutsumaan opiskelijan keskusteluun. Hylkääminen on rakkautta ja mahdollistaa tukitoimiin ryhtymisen opiskelijan auttamiksesi. Failing is caring!