”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”

Sote-uudistuksessa on otettu niin monta edestakaista askelta, että en uskalla luottaa hallituksen joululupaukseen perua vapaa asiakasseteli erikoissairaanhoidossa. Lupaus on viisas, sillä erikoissairaanhoidon vapaa asiakasseteli lisäisi suuresti sellaisen erikoissairaanhoidon tarvetta ja esim. leikkausten määrää, josta ei saada mitään todellista terveyshyötyä. Tämä on nähty kaikissa puhtaasti markkinavetoisissa järjestelmissä. Erityisen  suuressa vaarassa ovat päivystyssairaalat.

Päivystyssairaala on erikoisalansa esim. kirurgian huippuyksikkö.  Sairaalassa on oltava riittävän isot tila- (leikkaussalit, anestesiavälineet, heräämöt) ja henkilökuntaresurssit, sillä tietty pelivara tarvitaan useampaa samanaikaista päivystysleikkausta varten.  Päivystystiimi koostuu useammasta suppeamman erikoisalan kirurgista ja muista lääkäreistä ja myös sairaanhoitajista.  Työaikalaki  asettaa tiukat ylärajat  päivystystyölle, mikä tarkoittaa sitä,  että sairaalassa on oltava riittävän iso joukko päivystykseen osallistuvia lääkäreitä ja hoitajia.   Kunnon päivystyssairaalassa myös opetetaan ja tutkitaan, vaikka näitä sairaalan velvoitteita sote-uudistus ei juurikaan noteeraa. Päivystyssairaala vaati työntekijöiltään huippuosaamista ja niin tiukkaa työhön sitoutumista, että vain osa lääkäreistä pystyy siihen.  Onneksi tällaista kollegoita on tähän saakka riittänyt.

Päivystyssairaalan budjetin – ja siten koko yhteiskunnan – kannalta on välttämätöntä, että sairaalan resursseja voidaan maksimaalisesti hyödyntää ei-päivystyksellisten potilaiden hoitoon niinä aikoina, kun päivystyspotilaita ei satu sairaalassa olemaan. Muutenhan leikkaussalit olisivat tyhjillään ja lääkärit vetelehtisivät kuka missäkin. Taustapotilasvirta  tarvitaan myös opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. On lisäksi huomattava, että lääkärin ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen edellyttää normaalia työskentelyä ison tiimin osana ihan rutiininomaisessa sairaalatyössä.

Vapaa asiakasseteli ohjaisi elektiiviset leikkauspotilaat pois päivystyssairaaloista.  Vain elektiivisiä toimenpiteitä tekevä yksikkö voi tarjota potilailleen sopivampia leikkausaikoja, shampanjaa, limusiinikyytejä tai mitä tahansa avoimeen kilpailuun liittyviä houkuttimia.  Jos elektiiviset potilaat häviävät päivystyssairaaloista, päivystyksen hinta nousee kohtuuttomasti. Pian päivystyssairaaloista  häviäisivät myös kirurgit. Päivystystyö on raskasta ja huonontaa monella tavoin elämänlaatua. ”Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä” eli kuka voisi moittia kirurgia, joka jättää päivystykset ja siirtyy mukavaan päivätyöhön yksityisiin sairaaloihin.  Tämä kaikki uhkaa vakavasti päivystyssairaaloiden toimintaa. Päivystyssairaaloiden kurjistuminen, jopa kuoleminen, olisi kova hinta subjektiivisesta valinnan vapaudesta, jolla ei ole mitään arvoa akuutin sairauden tai onnettomuuden sattuessa.

Tässä asiassa minä kirjoitan kokemuksesta Naistenklinikassa 1990-luvulla.  Alueellisen työnjaon mukaan Naistenklinikan tuli järjestää vaativa päivystys koko lääniä varten; obstetriikassa syntyy usein kahden ihmisen henkeä uhkaavia vaaratilanteita.  Tämä edellytti parhaimmillaan 5-7 erikoislääkärin (gynekologi, anestesiologi ja pediatri) työskentelyä läpi yön. Oli heti selvää, että Naistenklinikka ei selviä hoitamalla vain kaikkien vaikeimpia sairauksia ja päivystystä, vaan taustapotilasaineisto on välttämätön. Sitä meille ei kuitenkaan haluttu antaa, vaan Espoo ja Helsinki ohjasivat ns. normaalisynnyttäjät omiin sairaaloihinsa.

Naistenklinikka selvisi piinavuosistaan kovalla mainoskampanjalla.  Järjestimme medialle tarkoitettuja Naistenklinikan päiviä, joissa ”kehuimme” klinikan tuloksia ja joissa myös potilaat ja synnyttäjät pääsivät esiintymään. Päivystysvalmiuttakin päästiin osoittaman eräälle mediaryhmälle, sillä sen vieraillessa synnytyssalissa tapahtui napanuoran esiinluiskahdus.  Kiireellisen sektion jälkeen pediatri tuli näyttämään terveesti kiljuvaa lasta toimittajille.  Moni toimittaja avoimesti epäili, että me olimme tahallamme kiskoneet sikiöparan napanuoran esiin, jotta voisimme demonstroida päivystysvalmiutta. Ei lääkärin etiikka ollut kovassa kurssissa toimittajien silmissä silloin, jos ei ole tänäänkään.

Mediakampanja kuitenkin puri, ja naiset halusivat tulla hoitoon ja synnyttämään Naistenklinikkaan. Sota synnyttäjistä päättyi vuosituhannen vaihteessa, kun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirit yhdistettiin.

Kirurgiset päivystyssairaalat joutuisivat käymään samanlaista selviytymistaistelua, kenties jopa samanlaisin keinoin kuin mitä Naistenklinikka teki -90-luvulla, jos asiakasseteli toteutettaisiin vielä voimassa olevan esityksen mukaan. Valinnanvapaus on jalo ja kannatettava asia, mutta onko viisasta sen nimissä tuhota hyvin toimiva erikoissairaanhoito ja sen keihäänkärki eli päivystyssairaalat? Toivottavasti hallituksen joululupaus sulkea erikoissairaanhoito vapaan asiakassetelin ulkopuolelle pitää joulun jälkeenkin.

Otsikon raamatullisilla sanoilla ylihoitaja lohdutteli Naistenklinikan johtoryhmää, kun kaupunkikamreerit olivat taas kerran nuhdelleet meitä potilaskalastelusta, joka oli itse asiassa päivystyssairaalan toiminnan turvaamista yhteiskunnan kannalta järkevimmällä tavalla. Ymmärryksen puutteestahan sote-uudistuksessa on kysymys, sillä tuskin sote-poliitikot tahallaan haluavat tuhota Euroopan parhaimpiin kuuluvaa sairaanhoidon (ks. Viikon juttu 13.3.2017).  Poliitikoiden olisi pitänyt tunnustaa jo vuosia sitten, että oma tieto ja taito eivät riitä sairaanhoidon hienosäätöön.  Jos asiantuntijoihin olisi uskallettu luottaa, monelta mokalta olisi säästytty.

Maalissa ei olla vieläkään, ja esimerkiksi valinnan vapaus vain perusterveydenhuollossa mutta ei erikoissairaanhoidossa aiheuttaa monta oikeustaistelua   siitä, mihin perus- ja erikoissairaanhoidon välinen raja vedetään siinä tapauksessa, että näitä palveluja tuottaa kaksi kilpailevaa organisaatiota.  Ratkaisemattomia kiistoja on vielä niin paljon, että koko sote-uudistus voi pysähtyä hallituksen kaatumiseen.

Olavi Ylikorkala
olavi.ylikorkala@helsinki.fi
Professori emeritus, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri

 

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät””

  1. Hei.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Luin sen eilen. Kiittäen.

    Hyvää vointia. Siunausta.

    Ystävällisin terveisin,
    Salla Maaria Keskinen,
    perjantaina 12.01.2018,
    Kuhmoinen, Suomi-Finland.

    1. Positiivisen palautteen antaminen on kuulemma vaikeampaa kuin negatiivisen. Siksikin, lämmin kiitos Salla Maaria. Se ilahdutti suuresti, Terveisin, Olavi Ylikorkala

Kommentit on suljettu.