Ruumis nousussa

Purjehtiminen syviin vesiin ilman venettä on mahdollista body-mind -dilemman äärellä.  Ankkuri on hyvä heittää kartesiolaisiin aivoituksiin, koska vain ajattelemalla tiedän olevani olemassa, cogito ergo sum. Aisteihin ei ole luottamista, järkeili Descartes.  Ajatusta kehiteltiin myös Helsingin sanomien artikkelissa placebo-mysteerin äärellä. Artikkelissa piiskattiin turhaan lääketieteen dualismia: Descartes toki erotti materian ja mielen toisistaan, mutta samalla kehitti ajatusta siitä miten ruumis ja mieli toimivat erottamattomasti yhdessä. Kuten akatemiatutkija, dosentti Vili Lähteenmäki oivaltavasti täsmensi:

”Descartesin omin sanoin muun muassa kivun, nälän ja janon aistimuksilla luonto opettaa meille, että mieli ei ole ruumiissa niin kuin merimies aluksessaan, vaan hyvin kiinteässä yhteydessä ja ikään kuin sekoittuneena yhdeksi kokonaisuudeksi sen kanssa. Jos olisimme ruumiissamme kuin koneenkäyttäjät, havaitsisimme ruumiin vammat puhtaalla ymmärryksellä – samaan tapaan kuin merimies havaitsee näkemällä, jos jokin kohta laivassa rikkoutuu.” HS 30.12.2017

Nykytutkimuksessa ruumillistumiseen viittaava embodiment -käsite on tuonut tuoreita, empiirisiä näkökulmia mielen ja ruumiin yhteyden tutkimukseen. Käsitteellä viitataan esimerkiksi ruumiilliseen tietoisuuteen, ja siitä löytyy mielenkiintoista ja monitieteistä tutkimusta. Sillä voidaan viitata havaintojen, ajatusten ja toiminnan ruumillistumiseen – siihen miten toiminta vaikuttaa mieleen ja mieli toimintaan – vai ovatko ne yhtä?  Ruumiillistuneen kognition hetkiä väitetään olevan sellaiset toiminnot, jotka eivät ole reaktioita ulkoisiin ärsykkeisiin tai tietoisen suunnitteluun, vaan joissa toiminta ja sen mentaalinen sisältö ovat yhtä, kuten pienissä kommunikaatioon liittyvissä mikroeleissä. Vaikka ne ovat täynnä merkityksiä, niitä ei voi erottaa ruumiillisesta ilmiasustaan erillisiksi ajatuksiksi. Tämä muistuttaa sitä miten vauvojen varhaisen kokemusmaailman ajatellaan muodostuvan oman ruumiin kokemuksen ja havaintojen yhteensulautumina.

Joistakin ihmisistä voidaan ajatella, että he ovat arvojensa ja / tai ajatustensa ruumiillistumia. Implisiittisen persoonallisuusteorian mukaan teemme yleistyksiä toisen mielen rakenteista esimerkiksi ulkonäköön liittyvien tekijöiden perusteella. Toissavuonna kuohuttiin yritysjohtajilla havaitusta ajokoira-lookista. Ajokoiraa muistuttavan johtajan ajatellaan liikkuvan tauotta, syövän viisaasti ja nukkuvan hyvin, ja tekevän siksi myös läkähdyttävän hyvää tulosta työssään.

Ruumillistumisen paradigma liittyy läheisesti virtuaaliseen todellisuuteen ja sen sovelluksiin erilaisten mielenterveyden haasteiden hoidossa. Virtuaalisen todellisuuden tarjoaman sensorisen palautteen kautta yksilö voi saada uuden tavan kokea oma ruumis. Se onkin todettu tehokkaaksi tavaksi manipuloida ruumiillisuuden kokemusta, esimerkiksi tunnetta sen toiminnallisuudesta. Se voi auttaa integroimaan sisäisiä ja ulkoisia ruumiiseen liittyviä ärsykkeitä ja voi myös tuottaa uudenlaisia, parantavia muistijälkiä oman ruumiin toiminnasta.

Uusi teoreettinen paradigma liittyykin käsitteeseen omasta ruumismatriisista (engl. body matrix), eli kaikista niistä elementeistä joista oman ruumiin muistikuva ja representaatio syntyy, syntymästä lähtien. Osa matriisista perustuu sisäisiin havaintoihin oman ruumiin asennosta ja liikkeestä ja osa liittyy ulkopuolelta tehtyihin tietoisiin havaintoihin, omaan ruumiskuvaan ja sen ihanteeseen. Ruumismatriisi voi olla myös vääristynyt, huonosti toimiva tai jatkuvan paineen alla. Vääristynyt matriisi voi syntyä vääristyneistä havainnoista, katkosesta ruumiin tuntemusten ja niiden todellisten seurausten välillä tai vaikeudesta päivittää omaa ruumismatriisia uusien kokemusten valossa. Esimerkiksi oman ruumiin representaation jäykkyys syömishäiriöissä voi tutkimuksen mukaan liittyä pitkäkestoisen muistin toimintaan: ruumiinkuva ei päivity uusien kokemusten ja tuntemusten varassa niinkuin sen pitäisi.

Erilaisten vääristyneet havainnot omasta ruumiillisuudesta voivat liittyä esimerkiksi masennukseen, ahdistukseen, depersonaalisaatiohäiriöön, syömishäiriöihin, tai kipuihin. Tuore embodied medicine -käsite puolestaan viittaa siihen miten uutta virtuaaliteknologiaa voidaan käyttää hyväksi ihmisten ruumismatriisin muokkaamisessa yksilön terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Empiirinen tutkimus psykologiaa, lääketiedettä, filosofiaa ja kognitiotieteitä yhdistävällä ruumiillisuuden ja virtuaalitodellisuuden alueella on jännittävässä vaiheessa. Tieteessä on syntymässä uusia ruumiillisuuden paradigmoja, jotka vaikuttavat myös siihen miten ruumista ja mieltä hoidetaan yhdessä.

Anu-Katriina Pesonen
Kehitys- ja kliinisen psykologian professori
anukatriina.pesonen@helsinki.fi
Twitter: @anu_katriina