Meillä oli viime lauantaina siivouspäivä ja menin asuntomme toiseen kerrokseen hakemaan jotakin. Kun olin kiivennyt portaat ylös, olin yhtäkkiä unohtanut, miksi tulin yläkertaan. Seisoin hetken aikaa miettimässä, kunnes parikymmenen sekunnin kuluttua tavoite putkahti kirkkaana mieleni uumenista: minun piti hakea puhdistusaine kylpyhuoneesta!
Vaikka olin hetkellisesti unohtanut tavoitteeni, muistin edelleen että minulla oli tavoite. Tehtävän suoritukseen liittyvässä tiedonkäsittelyssä eli kognitiivisessa prosessoinnissa oli siis kaksi tasoa. Toisaalta asetin tavoitteen ja lähdin toteuttamaan sitä ja toisaalta tarkkailin kognitiivisen prosessin etenemistä. Koska termi ”kognitiivisiin prosesseihin kohdistuva kognitiivinen prosessi” on kömpelö, on näistä toisen tason kognitiivisista prosesseista alettu käyttää nimitystä metakognitiivinen prosessi.
Metakognitiot ovat hyödyllisiä toiminnan ohjauksen kannalta. Kun unohdin mitä olin tekemässä, metakognitio tiedotti minulle, että kaikki ei ole mennyt niin kuin piti ja tehtävä on vielä kesken. Tämä pysäytti minut ja kannusti minua palauttamaan alkuperäinen tehtävä mieleeni.
Kielen päällä -ilmiö on toinen esimerkki metakognitiosta työssään. Kun yritän muistaa eilen tapaamani ihmisen nimen, mutta en ihan saa sitä mieleeni, metakognitiivinen prosessi tiedottaa minulle, että kannattaa jatkaa muistin kaivelua, koska tieto on löytymäisillään. En siis heti lannistu ja totea unohtaneeni nimeä, vaan jatkan ponnistelua muistaakseni nimen. Ilmiö on yleinen, sillä sitä esiintyy nuorilla aikuisilla noin kerran viikossa, mutta iän karttuessa kokemus saattaa tulla joka päivä.
Kielen päällä -ilmiö liittyy muistissa oleviin sisäisiin malleihin eli representaatioihin. Kun palautan sanaa mieleeni, aktivoituvat toisaalta sanan semantiikkaan liittyvät mallit ja toisaalta sanan kirjaimiin, tavuihin ja ääntämiseen liittyvät mallit. Kielen päällä -ilmiössä semanttiset mallit muistissa aktivoituvat, mutta muut mallit eivät. Tiedän siis mihin sana liittyy, mutta en tiedä miten se kirjoitetaan.
Hyvä esimerkki muistin osittaisesta aktivoitumisesta on Hanleyn ja Chapmanin (2008) koe, jossa koehenkilöiden piti palauttaa mieleen julkisuuden henkilöiden nimiä. Puolessa nimistä oli kaksi nimeä (esim. Jennifer Aniston tai Clint Eastwood) ja puolessa oli kolme nimeä (esim. Catherine Zeta Jones tai Martin Luther King).
Kokeen aikana koehenkilöt lukivat lyhyen kuvauksen henkilöstä, joka oli esimerkiksi tällainen: ”Italialais-amerikkalainen elokuvaohjaaja, joka on ohjannut elokuvat Kummisetä ja Ilmestyskirja. Nyt.” Heidän piti nimetä henkilö kuvauksen pohjalta. Jos koehenkilö ei muistanut nimeä, häneltä kysyttiin, onko hän kielen päällä -tilassa. Lopuksi häneltä kysyttiin, pystyykö hän arvioimaan, onko nimessä kaksi vai kolme nimeä.
Koetulos osoitti, että kielen päällä -tilassa olevat henkilöt pystyivät usein palauttamaan mieleensä sen, onko nimessä kaksi vai kolme nimeä, vaikka eivät muistaneet itse nimeä. Heillä oli siis osittainen pääsy nimeen liittyvään representaatioon.
Kielen päällä -ilmiöllä on myös taipumus toistua eli jumitilanne tulee uudestaan samoilla sanoilla. Tätä on tutkittu kokeilla, joissa koehenkilöille luetaan sanan määritelmä ja hänen pitää nimetä, mistä sanasta on kyse (D’Angelo & Humphreys, 2015).
Koehenkilöille näytettiin sanan määritelmä ja heillä oli rajallinen aika vastata kysymykseen. Vastausvaihtoehtoja oli kolme: ”Tiedän”, ”En tiedä” tai ”Kielen päällä”. Jos koehenkilö vastasi ”Kyllä”, hänen piti sanoa mieleen tullut sana. Jos hän vastasi ”Kielen päällä”, hänen piti koetilanteesta riippuen ponnistella joko 10 tai 30 sekunnin ajan muistaakseen oikean sanan. Lopuksi koehenkilö näki oikean sanan tietokoneen ruudulta.
Tulokset osoittivat, että koehenkilö juuttui samoihin sanoihin, jos koe toistettiin viiden minuutin tai 48 tunnin kuluttua. Tämä tapahtui siis siitä huolimatta, että koehenkilölle näytettiin kunkin sanan jälkeen oikea vastaus. Sanan lukeminen ei siis parantanut sen muistamista.
Toisaalta, jos henkilö muisti oikean sanan, hän hyvin todennäköisesti muisti saman sanan myös toistokokeessa. Tätä voisi selittää sanojen vaikeudella: jotkut sanat vain sattuvat olemaan vaikeampia muistaa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
D’Angelo ja Humphreys testasivat tätä käyttämällä kahta erilaista miettimisaikaa. Kun koehenkilö vastasi ”En tiedä” tai ”Kielen päällä”, hän sai satunnaisesti joko 10 sekunnin tai 30 sekunnin mittaisen miettimisajan. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, lyhyempi miettimisaika paransi muistamista toistokokeissa, eli se vähensi kielen päällä -ilmiön taipumusta toistua.
Tutkijoiden mukaan tämä johtuu oppimisesta. Kun henkilö yrittää palauttaa jotakin mieleensä ja päätyy kielen päällä -tilaan, vahvistuvat representaatioiden väliset virheelliset assosiaatiot siten, että oikeaa vastausta ei löydy seuraavallakaan kerralla. Pidemmällä miettimisajalla näillä assosiaatioilla on enemmän aikaa syntyä, mikä lisää toistumisilmiön todennäköisyyttä. Henkilöt siis oppivat virheen ja sen vuoksi ovat taipuvaisempia toistamaan sen.
Kokeissa oli myös toinen kiinnostava löydös. Muistaminen nimittäin parani, jos koehenkilöitä autettiin antamalla vihjeeksi kohdesanan pari ensimmäistä kirjainta. Tämä auttoi paitsi selviämään jumista, myös parani muistamista toistokokeessa.
Kokeessahan näytettiin aina lopuksi oikea vastaus. Arkijärjellä voisi kuvitella, että koko sanan näyttäminen johtaisi parempaan muistamiseen kuin parin ensimmäisen kirjaimen. Tulos kuitenkin osoitti, että pari kirjainta tuotti paremman tuloksen. Tämä johtuu siitä, että koko sana ja kirjainvihje aktivoivat eri kognitiivisia järjestelmiä. Jos kielen päällä -ilmiö ratkeaa kirjainvihjeen avulla, aktivoituvat samat järjestelmät, joita tarvitaan sanan palauttamiseen myöhemmin. Tällöin järjestelmä oppii oikean ratkaisun ja virhe ei toistu. Pelkkä sanan lukeminen ei aktivoi näitä järjestelmiä, joten virheelliset yhteydet eivät katoa järjestelmästä. Koetulos on esimerkki siitä, että hauki on kala -tyyppinen pänttääminen ei ole tehokkain tapa muistaa asioita, vaan asian aktiivinen prosessointi helpottaa sen muistamista.
Metakognitiot ovat äärimmäisen kiinnostava tutkimuskohde, jonka avulla on mahdollista selvittää inhimillisen kognition peruspiirteitä. Metakognitioista on hyötyä myös arjessa, koska ne auttavat meitä tunnistamaan tilanteita, joissa kognitiivinen prosessointi ei toimi ja meidän pitää pysähtyä, keskittyä ja hiukan ponnistella, jotta kognitiivinen prosessi pääsisi maaliinsa.
Jukka Häkkinen
Yliopistotutkija, Helsingin yliopisto
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli jo tutuksi käyneestä ilmiöstä.
Tuttu ilmiö – varmaan kaikille. Itse olen koko ajattelevan elämäni ajan toteuttanut ´muistista kaivelua´ siten, että sanon kysyjälle, joka sanaa tivaa enkä sitä heti muista, että odota vähän, tiedän sen aivan varmasti. Menen aakkoset mielessäni läpi ja hups, aina on sana löytynyt. Koska tiedän sanan olevan muistissani, en anna periksi. Mutta pakottaminen yleensä vaikeuttaa sanan mieleenpalauttamista, siksi varaan itselleni miettimisajan.
Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista sanojen takana. Mikä on sanan alkuperä. Nyt kun luin yliopistossa suomen kieltä olin tietysti haltioissani. Sanat liimaantuvat ja pursuilevat ajatuksista, kun ne saa liitettyä hyvin kerrottuun tarinaan. Tampereen yliopiston kielitieteilijä Mikko K. Heikkilää on kiittäminen, että osaan kumartaa Mikael Agricolan ja suomen kielen sanojen puoleen.