Huomenna kaikki on toisin

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on julkaissut kiehtovan raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018 – 2037 – yhteiskunnantoimintamallit uudistava radikaali teknologia (https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2018.pdf). Raportti keskittyy siihen, miten teknologia uudistaa yhteiskuntaa. Tätä samaa mietimme myös Meilahden kampuksella tavoitteenamme kehittää toisaalta kykyämme hyödyntää teknologioita ja toisaalta kehittää datan avulla toimintaa jatkuvasti muuttuviin potilastarpeisiin. Eipä siis ihme, että luin erityisellä mielenkiinnolla raportin terveyteen tai terveydenhuoltojärjestelmään liittyvät näkökulmat.

Raportin ehkä tärkeimpänä terveysnäkökulmana on esitetty yksilöllisyyden kasvu, joka tapahtuu sekä ihmisen itsensä omatoimisuuden kautta että terveydenhuollon ottaessa ihmisen yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet huomioon väestötason tilastollisten suositusten tai vaikkapa Käypä hoito suositusten sijaan. Toiveena on, että kun yksilö paremmin ymmärtää oman tilansa ja vaihtoehtonsa, voi hän myös paremmin valita toimintatapansa.

Suomessa yksi merkittävistä askelista yksilöllisen lääketieteen suuntaan on biopankki, mihin kerätään henkilöiden biologisia näytteitä tuleviin tutkimustarpeisiin. Biopankki tarvitsee osallistuvan potilaan. Suurin tällä hetkellä meneillään oleva kansallinen biopankkihanke on ns. FinnGen hanke (www.finngen.fi). Tavoitteena on kerätä puolen miljoonan suomalaisen genomitiedot oppiaksemme paremmin ymmärtämään sairausmekanismeja ja kehittämään uusia lääketieteellisiä hoitoja. Biopankki ja FinnGen-hanke ovat linjassa tulevaisuusraportin kanssa, missä kannanottona on väestön DNA-testauksen kehittäminen ja suosiminen. Geenitiedon massiivinen lisäys sekvensoinnin samanaikaisesti helpottuessa vaikuttaa sekä lääkekehitykseen että biotuotantoon.

Biopankki on hyvä esimerkki positiivisesta yksilöllisyyteen ja osallistavaan hoitoon tähtäävästä toiminnasta mutta omatoimisuuteen liittyy myös riskejä. Näitä riskejä, esimerkiksi uskomuslääketiede, rokotevastaisuus, tarpeettomien, tai jopa vaarallisten, hoitojen vaatiminen, tai potilaan virheelliset tulkinnat laitemittauksissa, on terveydenhuollon henkilökunta tottunut jo nyt kohtaamaan mutta potilaan omatoimisen roolin kasvaessa tulevat riskit entistä todellisimmiksi.

Teknologiasta puhuttaessa kuuma aihe on tekoäly. Meilahdessa sijaitsevan Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUSin) tekee tekoälyn hyödyntämisen suhteen erityiseksi itse kerätyn hyvälaatuisen digitaalisen data suuri määrä, sekä pitkältä ajalta (jo 1980-luvulta) kerättyä että reaaliaikaisesti kertyvää. HUS-Tietohallinnon ja Tiedon yhdessä rakentamaan järjestelmään (tietoallas) on data järjestetty ja varastoitu niin, että tietoaineistoja voidaan yhdistellä halutulla tavalla reaaliaikaisesti eri tarkoituksia varten. Läheinen yhteistyö Helsingin ja Aalto yliopistojen tutkijoiden kanssa takaa tieteellisen laadun ja verkottaa huippusairaalan ja yliopistot. Olin taannoin tilaisuudessa, missä tekniikan tohtori aloitti tekoälyesityksensä kertomalla kuulijoille sujuvasti neuroanatomiasta ja aivoverenvuodosta ja lääkäriluennoitsija puolestaan piti selkeän esityksen algoritmien rakentamisesta. Juuri näin asiantuntijoiden keskinäistä osaamista ymmärtäen päästään eteenpäin. Tosin tulevaisuudessa syntyy myös ihan kokonaan uusia työtehtäviä. Eduskunnan tulevaisuusraportin mukaisia esimerkkejä nousevista ammateista ovat mm DNA-analyytikko, mikrobiome-neuvoja, biomarkkeritulkki, itsediagnostiikkavälineiden käyttöä opastava henkilö, itsediagnostiikkavälinehuoltaja, bioturvajuristi, biokonsultti, lääketulostaja, DNA-muokkaaja, aminohappokokki, hyvinvointivalmentaja ja diagnostiikkavalmentaja, itsediagnostiikkatarkastaja, digiterapeutti, implanttiasentaja, biosalapoliisi ja bioriskien kartoittaja (https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2018.pdf).

Tekoäly pikkukeskosten hoidossa on jo tuttua toimintaa mutta HUS:ssa on meneillään muutamia kymmeniä hankkeita ja projekteja tekoälyyn ja uuteen teknologiaan liittyen. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi kuva-analytiikka ja koneoppiminen syöpäpatologian diagnostiikassa, tietokonekuvien annotointi, digitaaliset innovaatiot lihavuuden hoidossa, tekoälypohjaisten ennustealgoritmien kehittäminen teho-osastolla hoidettaville aivovammapotilaille ja immunologisten tautien tunnistamisessa, päivystyksellisen verkkopohjaisen hoitoonohjauksen vaikuttavuus, potilasvirtojen ennustamismalli, hoitajavetoiset digitaaliset palvelut neurologiassa, värttinäluun murtuman tekoälyanalyysi ja animoitujen anatomiamallien käyttäminen lisätyssä todellisuudessa ihan vain muutama mainittavaksi.

Em lisäksi yksi tulevaisuuden kiinnostavampia kehityskohteita ovat keinoelimet. Keinoelimien osalta pisimmällä ollaan kovaa vauhtia potilashoitoon tulossa olevan keinohaiman osalta. Keinohaima koostuu ihon alle asennettavasta, jatkuvasti glukoosia mittaavasta sensorista, insuliinipumpusta ja pienikokoisesta tietokoneesta, johon ladattu algoritmi säätää insuliinin annostelua. Keinohaima on houkutteleva hoitovaihtoehto, jolla voidaan estää vaikeita liitännäissairauksia ja jopa ennenaikaisia kuolemia. Keinohaima on yksi esimerkki teknologian sallimasta hoidosta, joka haastaa potilaan aktiiviseen toimintaan ja omaan vastuuseen. Laitteisto tekee päätöksiä potilaan puolesta aivan eri säännöillä kuin diabeteshoitaja tai -lääkäri ovat perinteisesti ohjanneet. Luottamus keinohaimaan kasvaa kokemuksen myötä, ja hoitoväsymyksen tilalle kehittyvät osaamisen tunne ja motivaatio mutta haasteita lisäävät huono motivaatio ja hoitomyöntyvyys (Suomen Lääkärilehti 2018;73;773-8, Tuomaala ym).

Oma lukunsa ovat hurjaa vauhtia kehittyvät itsediagnostiikassa käytettävät laitteet ja välineet, joiden testaukselle on HUSssa luotu erilaisia väyliä yhteistyössä laite- ja välinevalmistajien kanssa mm. HUS Testbed (www.hustestbed.fi) ja digitaalisten terveysinnovaatioiden ekosysteemi CleverHealthNetwork muodoissa.

Yhteiskunnan toimintamalleja uudistava radikaali teknologia aiheuttaa ennakkoluuloja ja voi pelottaa monia. Lohdullista on lukea Eero Rauhalan teksti Tieteessä tapahtuu (nro 1/2018):  Ihminen on monitasoinen kokonaisuus; kokemuksellisuuden kyky, tajunta ja tietoisuus ovat syntyneet tässä ihmisen kokonaisuudessa. Ihmistä erottaa muista olioista juuri tajunnallisuus ja sen suhde todellisuuteen rikkaana ja moniulotteisena henkisenä elämänä. Tällaista inhimillisyyttä koneilla ei ole, koneet eivät muutu ihmisiksi eivätkä ne korvaa ihmistä ihmisenä.

Huomenna kaikki on kuitenkin toisin. Radikaali teknologia muuttaa maailmamme, itse uskon vahvasti muutoksen positiiviseen suuntaan. Kaikesta huolimatta meille jää kuitenkin vastuu kehityksestä ja inhimillisyyden säilyttämisestä.

Anne Pitkäranta
anne.pitkaranta@hus.fi
Tutkimusjohtaja, professori
HUS, Helsingin yliopisto

 

Tekijä: Deleted User

Special user account.