Naapurit vaihtoon kuuden vuoden välein – huippututkimus kiittää!

Mitä seuraa, kun kymmenet tutkimusryhmät siirtyvät tiloista toisiin Meilahdessa saman tiedekunnan sisällä, vaikka vapaata tilaa ei ole missään? Valtava kaaos ja hitaasti etenevä muuttoketju, jossa odotetaan yhden tilan muutostöiden valmistumista, että tutkimusryhmä pääsee muuttamaan niihin, ja näin vapauttaa nykyiset tilansa, että seuraava tutkimusryhmä pääsee muuttamaan, tietenkin muutostöiden jälkeen.

Kuulostaa järjettömältä, mutta näin toimitaan Lääkiksen Tutkimusohjelmayksikössä noin kuuden vuoden välein. Syynä on yksikön ohjelmarakenne, joka uusiutuu kansainväliseen arvioon perustuen joka kuudes vuosi. Tavoitteena on huippututkimusta tukeva tutkijalähtöinen uusiutuminen, jossa tutkijat itse esittävät noin 6 – 10 tutkimusryhmän temaattisia ohjelmia, ja arvion jälkeen tiedekunta valitsee potentiaalisimmat uudelle kaudelle.

Joka kierroksella nousee esiin uudenlaisia ohjelmateemoja tutkimuksen kehittyessä ja syntyy uusia tutkijoiden kokoonpanoja. Tärkeä toimintaperiaate on ollut, että samaan tutkimusohjelmaan kuuluvat tutkimusryhmät sijaitsevat fyysisesti lähellä toisiaan, mikä johtaa yllä kuvattuun muuttorumbaan. Fyysinen läheisyys tekee jatkuvan kanssakäymisen helpoksi sekä tutkimusryhmien johtajien että erityisesti ryhmien tutkijoiden ja opiskelijoiden välillä.

Tutkimusta tekevät tietävät, että yhteistyön aloittaminen on helppoa sellaisten ihmisten kanssa, joita näkee jatkuvasti arjessaan.

Tieteessä jämähtäminen ei ole hyväksi, ja uusien naapureiden tuomat ideat ja menetelmät ovat enemmän kuin tervetulleita. Samalla säästyy rahaa, kun samantyyppistä tutkimusta tekevät ryhmät voivat jakaa tutkimuslaitteita ja erikoistiloja.

Erityisen hyvin ohjelmaan kuuluminen tukee nuoria tutkimusryhmän johtajia, jotka hyötyvät laitteiden ja tilojen yhteiskäytön ohella kansainvälisesti menestyvien kollegoiden tieteellisestä tuesta ja korkeatasoisen tutkimuksen ilmapiiristä.

Lääkis on todennut tutkimusohjelmat menestyskonseptiksi, joten tammikuussa 2019 alkaneelle kaudelle valittiin historian suurin määrä ohjelmia, peräti yhdeksän. Yhteensä kokoonpanoon kuuluu 88 tutkimusryhmää. Uutuutena ohjelmiin valittiin tällä kertaa myös assosioituneita kliinisiä tutkijoita, jotka eivät ole mukana ryhmänjohtajan roolissa, mutta tuovat ohjelmiin tärkeän panoksen translationaalisen tutkimuksen lisäämiseksi ja mahdollistamiseksi. Näitä kliinisiä tutkijoita on ohjelmissa mukana yli 50, ja ohjelmien tehtävänä on löytää parhaat käytännöt sitouttaa heidät mukaan toimintaan.

Uusissa ohjelmissa syöpä on vahvasti edustettuna, mikä kertoo Meilahden kampuksen vahvuuksista. Lisäksi tutkitaan aineenvaihduntaa, kantasoluja, mikrobiomeja, immunologiaa, yksilöllistä lääkehoitoa sekä unta ja stressiä.

Huomion arvoista on, että neuroaiheista ohjelmaa ei uudessa kokoonpanossa ole. Neurotieteiden tutkimusryhmiä löytyy kuitenkin useiden ohjelmien sisältä kuten immunologiaa, metaboliaa ja unta ja stressiä tutkivista ohjelmista. Neuro-ohjelman puuttumiseen tuo helpotusta se, että Neurotieteen tutkimuskeskus on muuttanut pääosin Meilahteen, mikä toivottavasti vahvistaa neurotieteiden tutkimusta kampuksella.

Kun Biomedicum Helsinki 1 -rakennus avattiin vuonna 2001, ensimmäisten tutkimusohjelmien sijoittaminen tyhjään tilaan 5. kerroksessa oli helppoa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa ohjelmiin sijoittuvia ryhmiä on kaikissa Biomedicumin kerroksissa sekä Haartmaninkatu 3:n puolella. Kaksi ohjelmaa sijoittuu lisäksi Biomedicum 4. kerrokseen, joka on HUS:n hallinnoimaa tilaa. Siinä toteutuu konkreettisesti yliopiston ja yliopistosairaalan toiminta yhteisten tavoitteiden eteen, sillä kaikissa ohjelmissa toimii sekä perustutkijoita että kliinikkotutkijoita.

Lääkiksen ja HUS:n tutkijoiden lisäksi uusissa ohjelmissa toimii muutamia ryhmiä myös HiLIFE:sta, Folkhälsanilta ja THL:sta sekä farmasian tiedekunnasta. Vaikka lääkis on vähentänyt tilojaan huomattavasti viime vuosina säästötoimenpiteenä, on tutkimusohjelmilla nyt käytössään merkittävästi suuremmat tilat kuin koskaan aikaisemmin. Valitettavasti tästä huolimatta kaikkia uusien ohjelmien tutkimusryhmiä ei pystytty sijoittamaan samaan ohjelmatilaan, mikä vaatii joiltakin ohjelmilta aktiivisempia toimia yhteisöllisyyden ja synergian suhteen.

Tutkimusohjelmayksikkö on hallinnollisesti noin 400 ihmisen työpaikka, ja lähes koko henkilöstö on palkattu kilpaillulla täydentävällä rahoituksella.

Tutkimuksen korkea taso edesauttaa hyvää menestystä rahoituksen hankinnassa, mutta johtaa myös siihen, että tila on tutkimusohjelmissa usein tiukassa. Ohjelmien sisällä tilaa on voitu käyttää joustavasti ohjelmakauden aikana, niin että pienenevä tutkimusryhmä on voinut luovuttaa tilaa kasvavalle ryhmälle.

Silti rekrytointeja miettiessään moni joutuu valitettavasti pohtimaan löytääkö uudelle työntekijälle lainkaan paikkaa, missä tämä voi tehdä työnsä, vaikka rahoitusta olisi. Näin asian ei pitäisi olla. Toisaalta tutkijat ja opiskelijat pääsääntöisesti pitävät siitä vipinästä mikä tutkimusohjelmien tiloissa on aistittavissa. Kertoohan ahtaus myös siitä, että tutkimusryhmät menestyvät ja ovat hyvin rahoitettuja. Voiko huippututkimusta edes tehdä tyhjyyttä kumisevissa labroissa ja työhuoneissa?

Uudet ohjelmat aloittivat tammikuussa, ja innostuneisuutta on ollut havaittavissa ohjelmien käynnistäessä toimintaansa kick-off-tilaisuuksien ja seminaarien myötä. Kuitenkin alkua on pahasti varjostanut se, että tilamuutokset ja muutot eivät ole ehtineet valmiiksi toivotussa aikataulussa. Tässä kohtaa tiedekunta myöntää, että koska haluttiin panostaa aikaisempaa vielä enemmän huippututkimukseen valitsemalla yhdeksän ohjelmaa, käytössä olevat palveluresurssit tilojen suunnitteluun ja muutoksiin eivät ole olleet tarpeeksi suuret. Nyt 70 laboratorio- ja toimistotilaa on muutostöiden kohteena ja kampuksella on samaan aikaan meneillään muitakin muutostöitä. Turhautumisen sietoa ja joustoa vaaditaankin lähes kaikilta.

Itse olen kuitenkin suhteellisen positiivinen siitä, että edistystä on nyt alkanut tapahtua ja muuttoketjut todella etenevät. Biomedicumin 4. kerroksen tilanne on erillinen, koska siihen vaikuttaa HUS:ssa samanaikaisesti meneillään oleva työympäristökehittämisen prosessi, joka koskee A- ja B-siipiä, mutta jolla on seurannaisvaikutuksia tutkimusohjelmien C-siipeen.

Muuttostressiä jonkin verran helpottanee se, että tiedekunta tukee uusia tutkimusohjelmia taloudellisesti mukavalla starttipaketilla.

Lisäksi tätä kirjoittaessani tiedekunnan johto on ilmoittanut harkitsevansa ohjelmakauden pidentämistä vuodella 2025 loppuun saakka, koska ohjelmien aloitus yhtenäisissä tiloissa on viivästynyt. Toivotaan, että seuraavien kuuden (tai seitsemän) vuoden kuluessa kirkastuu se, että muuttokaaos kannatti tälläkin kerralla.

Apulaisprofessori Henna Tyynismaa, Helsingin yliopisto
Lääketieteellisen tiedekunnan Tutkimusohjelmayksikön johtaja

Tutkimusohjelmien esittelyt yksikön kotisivulla:
https://www.helsinki.fi/en/faculty-of-medicine/research-programs-unit

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *