Viime keväästä, maaliskuun puolivälistä alkaen olemme eläneet erittäin poikkeuksellisia aikoja koronapandemian takia. Poikkeustila, yhteiskunnan melkoisen täydellinen sulkeminen ja tehokas terveydenhuolto pitävät meidät kuitenkin hyvin pystyssä. Samaan aikaan yliopistolla opetus- ja tutkimushenkilökunnalle tuli valtavasti haasteita pystyä suoriutumaan välttämättömistä töistä. Vastaavasti opiskelijoille ei ollut helppoa jatkaa lähes kaikkea oppimista etänä.
Pakko on toisaalta erinomainen motivaattori. Vuosia puhuttu digiloikka ja siirtyminen digiaikaan tapahtui sitten oikeasti muutamissa viikossa, ja nyt monista se tuntuu luonnolliselta tavalta toimia. Tietenkään digimaailma ei korvaa kaikkia aitoja fyysisiä tapaamisia, mutta on erinomainen väline moniin tilanteisiin.
Kesällä aloimme jo toivoa, että ehkä tämä oli sitten tässä. Valitettavasti näin ei ole. Tuoreimmat tartuntaluvut Uudeltamaalta kertovat valitettavasti, että toinen aalto on meillä alkamassa. Se, tuleeko siitä todellinen aalto vai jääkö se vain pieneksi liplatukseksi, on oikeastaan meistä kaikista kiinni. Kesän suvantovaiheen jälkeen elokuun alussa infektioiden määrä on selvästi nousussa.
Ihmisten aktiviteetit lisääntyvät voimakkaasti kesälomien jälkeen, joten syksyn alkaessa on todella tärkeää kaikin keinoin rajoittaa infektion leviämistä kansalaisten keskuudessa. Uusien opiskelijoiden opetus alkaa kampuksella tänään 17.8. Jo moneen kertaan kuullut ohjeet, joita ei kuitenkaan voi liikaa kerrata, ovat edelleen tuiki tärkeitä ohjeita meille kaikille: turvavälien pitäminen, hygieniasta huolehtiminen, käsidesit ja maskit tungoksissa.
Lääkiksessä tuleva syksy mennään opetuksen osalta pääsääntöisesti etänä. Muutamia ensimmäisten vuosikurssien tapahtumia tullaan järjestämään yliopiston tiloissa, jotta aloittavat opiskelijat pääsevät heti mukaan yliopistoyhteisöön. Samoin klinikkakursseilla on edelleen osa opetuksista mahdollista järjestää HUSin turvaohjeita noudattaen.
Korona tuo nyt yhteiskuntaan, yliopistoon, lääkikseen ja HUSiin merkittävästi ylimääräistä riesaa. Tulevina kuukausina meidän kannattaa kuitenkin kääntää nämä harmit positiivisuudeksi. Etsitään uusia keinoja torjua sosiaalisten kontaktien puutteen tuomaa yksinäisyyttä, vaikka säännöllisillä virtuaaliaamukahveilla kurssi- tai työkavereiden kanssa. Hyödynnetään digiloikan tarjoamia uusia mahdollisuuksia.
Klinikkameetingien ja Biomedicumin maanantailuentojen digitaalisuus sallii laajan ulkomaisten puhujien osallistumisen hyvin vaivattomasti. Myös väitöstilaisuuksissa on jo opittu hyödyntämään korkeatasoisia ulkomaisia vastaväittäjiä, joiden ei enää tarvitse käyttää 3-4 vuorokautta tullakseen väitökseen Helsinkiin. Samoin HUSissa ovat monet klinikat kevään aikana nopeasti alkaneet käyttää virtuaalivastaaottoja, joista mm. ihotautien poliklinikalla on erinomaisia kokemuksia ja joita voidaan jatkossa varmasti hyödyntää myös kandiopetuksessa.
Lopullisesti korona saataneen hallintaan vasta tehokkaiden ja turvallisten rokotteiden avulla. Tiedemaailma onkin näyttänyt tässä voimansa.
Aikaisemmin rokotteiden kehittäminen uutta tautia vastaan kesti vuosikausia. Nyt ollaan aivan uuden edessä; koronavirus ja sen aiheuttama tauti tunnistettiin tammikuussa 2020. Virus sekvensoitiin, ja jo maaliskuussa rokotekandidaatti oli ensimmäisen faasin kokeissa muutamilla kymmenillä vapaaehtoisilla ihmisillä Yhdysvalloissa. Heinäkuussa muutama lääkeyritys ilmoitti jo kolmannen faasin kokeista, joissa kussakin on mukana jo 30 000 testattavaa. Tuloksia näistä on luvassa vielä tänä vuonna.
Milloin sitten voidaan palata ”normaaliin” tai vanhaan? Itse asiassa vanhaan normaaliin ei ehkä sellaisenaan koskaan palata, mikä onkin monilta osin hyvä. Digiloikka on saatu käyntiin, ja se tulee vain jatkumaan ja laajenemaan monille muillekin aloille kuin vain opetukseen ja tutkimukseen, mm. big data tieteessä.
Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Kukaan ei oikeasti tiedä, miten pandemia kehittyy maailmalla ja meillä Suomessa. Me voimme ja meidän kannattaa vaikuttaa omilla pienillä toimillamme siihen, että Suomen toinen aalto jäisi pienen liplatuksen tasolle eikä nousisi kevään 2020 aikana nähtyihin lukuihin.
Menestystä teille kaikille tulevaan vähän haastavaan syksyyn, niin lääkiksen väelle opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon parissa kuin myös uusille ja vanhoille opiskelijoille, joilla etäopetus on edelleen pääasiallinen toimintatapa. Yhdessä toimimalla selviämme näistä tulevista, osin hankalista ajoista hyvin. Jälkeenpäin voimme sitten muistella, miten ihmeessä pieni virus saattoikaan saada näin valtavasti hämminkiä aikaan!
Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille!
Risto Renkonen
Dekaani, glykobiologian professori, ylilääkäri
HY ja HUS
risto.renkonen@helsinki.fi