Ennenaikainen syntymä altistaa lapsen kielenkehityksen riskeille. Heikosti kielellisesti kehittyvät keskoslapset olisi hyvä tunnistaa mahdollisimman varhain, jotta kehitystä voidaan tukea. Viimeaikainen tutkimus on tuonut runsaasti uutta tietoa ja menetelmiä heikon kielitaidon varhaiseen tunnistamiseen.
Syntyvä vauva on perheelleen lahja, mutta pikkuinen voi ilmaantua maailmaan huomattavasti ajateltua aiemmin. Kun täysiaikainen raskaus kestää keskimäärin 40 raskausviikkoa, ennenaikaisena syntymää pidetään sen tapahtuessa ennen 37 raskausviikkoa.
Kaikkein pienimpinä syntyneitä keskosvauvoja kutsutaan usein pikkukeskosiksi. Nämä lapset ovat syntyneet ennen 32 raskausviikkoa tai painavat syntyessään 1 500 grammaa tai sitä vähemmän. Pikkukeskosia syntyy vuosittain Suomessa noin prosentti kaikista vastasyntyneistä lapsista.
Hyvin ennenaikainen syntymä altistaa lapsen erilaisille kehitysriskeille erityisesti siksi, että pikkukeskosen elimistö on vasta kehittymässä lapsen syntyessä. Kehitysriskeihin lukeutuvat myös kielenkehitykseen liittyvät haasteet.
Kielenkehityksen riskitekijöiden tunteminen auttaa tunnistamaan tuen tarpeen
Pikkukeskosena syntyneiden lasten kielenkehitykseen vaikuttavat monet biologiset ja ympäristöön liittyvät tekijät. Erityisesti keuhkojen epäkypsyyteen ja hengitykseen liittyvät haasteet on tutkimuksissa yhdistetty heikkoon myöhempään kielenkehitykseen. Myös muutokset aivojen valkeassa aineessa lasketussa ajassa ovat ennakoineet kielenkehitykseen liittyviä haasteita myöhemmin.
Muita tutkimuksissa tunnistettuja kielenkehityksen riskitekijöitä ovat olleet poikasukupuoli, vanhempien heikko sosioekonominen asema ja perheessä esiintynyt sukuun liittyvä riski kielenkehityksen ongelmiin.
Vastaavasti keskoslapsen kielenkehitystä suojaavia tekijöitä ovat olleet muun muassa vanhemman, ja erityisesti äidin, hyvä koulutustaso sekä kahden vanhemman perhe.
Riskitekijöiden, ja myös suojaavien tekijöiden, tunteminen auttaa kliinisessä työssä tunnistamaan tukea tarvitsevat lapset ja juuri siksi niiden tunteminen on tärkeää.
Varhaisella tuella vähennetään koko perheen huolta
Pikkukeskosena syntyneen lapsen kehitystä seurataan usein huolellisesti ainakin ensimmäinen vuoden ajan, osassa sairaaloista kaksi ensimmäistä ikävuotta.
Kliinisessä seurannassa kiinnitetään huomiota yleensä erityisesti lapsen motoriseen ja älylliseen kehitykseen. Varhaisvaiheen seurannassa tunnistetaankin usein hyvin ne lapset, joilla on huomattava tuen tarve. Tällaisia lapsia ovat esimerkiksi CP-, kehitys- ja kuulovammadiagnoosin saavat lapset.
Pikkukeskosten kliinisen varhaisvaiheen seurannan haasteena on kuitenkin tunnistaa myös ne lapset, jotka eivät saa huomattavaa neurologista diagnoosia, mutta jotka tarvitsevat siitä huolimatta tukea kehitykseensä, esimerkiksi kielitaitonsa kehittymiseen.
Heikosti kielellisesti kehittyviä lapsia on pikkukeskosten joukossa suhteellisesti enemmän kuin täysiaikaisena syntyneiden lasten ryhmässä, ja heikko varhaisvaiheen kielen kehitys näyttää näillä lapsilla ennakoivan heikkoa kielitaitoa myöhemmin.
Heikosti kielellisesti kehittyvät keskoslapset olisikin hyvä tunnistaa mahdollisimman varhain, näin kehitystä voitaisiin tukea. Varhaisella tuella pystytään vähentämään myös perheen lapsen kielen kehittymiseen liittyvää huolta.
Kielitaidon kehittymiseen lisää huomiota kliinisessä seurannassa?
Keskoslasten kielen kehittymisestä puhuttaessa saatetaan ajatella lapsen saavuttavan ikätoverinsa, kunhan vaan kehitykselle annetaan aikaa. Näin ei kuitenkaan tutkimusten mukaan näyttäisi tapahtuvan, ainakaan kaikkien lasten kohdalla.
Päinvastoin, pitkittäisseurantatutkimusten mukaan heikon kielitaidon omaavien keskoslasten osuus näyttäisi kasvavan lapsuusvuosien aikana, kun ilmiötä tarkastellaan ryhmätasolla.
Keskoslapsen kielitaidon haasteet saattavat kuitenkin muuttaa muotoaan lapsuusvuosien aikana: jos varhaisvaiheessa haasteita tuottaa esimerkiksi sanaston omaksuminen, voi samalla lapsella olla haasteita myöhemmin mieluumminkin kompleksien tai abstraktien kielellisten rakenteiden hallinnassa kuin perussanaston tasolla.
Pikkukeskosena syntyneen lapsen kielitaidon kehittymiseen olisikin tärkeää kiinnittää huomiota motorisen ja älyllisen kehityksen lisäksi kliinisessä seurannassa. Viimeaikainen tutkimus on tuonut runsaasti uutta tietoa ja uusia normitettuja menetelmiä heikon kielitaidon varhaiseen tunnistamiseen. Tätä tietämystä on mahdollista hyödyntää pikkukeskosten kehitysseurannassa.
Suvi Stolt
Logopedian apulaisprofessori, lapsen kielen kehityksen dosentti