Yhteistyö on voimaa

Lasse Lehtonen, terveysoikeuden professori ja diagnostiikkajohtaja. Kuva: Markku Lempinen, Brand Photo.

Tammikuun alussa paljastettiin HUSLAB-talon (Topeliuksenkatu 32) aulassa Suomen Banksyn eli grafitti- ja lasitaiteilijana kansainväliset kannuksensa hankkineen EGS:n taideteos ”Yhteistyön juuret”.

Teoksen innoittajana on ollut paitsi koronaepidemia kaikkine vaikeuksineen, myös ne saavutukset, joita maailman tiedeyhteisö on epidemian kukistamiseksi tuottanut.

Kansainvälinen tieteellinen yhteistyö

Lääketieteen saavutukset koronaepidemiaan vastaamisessa eivät ole vähäisiä. Kiinalaiset tunnistivat SARS-CoV-2-viruksen tammikuun 2020 alkupuolella ja jakoivat tiedon sen perimästä tammikuun puolivälissä. Eri puolilla maailmaa kehitettiin tämän jälkeen nopealla vauhdilla diagnostisia menetelmiä viruksen tunnistamiseksi. Diagnostiikka-alan yritykset toivat tutkijoiden kehitystyön tuloksena keväällä 2020 markkinoille lukuisia kliinisen laboratoriotoiminnan volyymeihin sopivia testausmenetelmiä, joiden tuotantoa lisättiin kesään mennessä vastaamaan globaalia tarvetta.

Covid-tautiin sairastuneiden potilaiden hoidon kokemuksia jaettiin niin ikään kansainvälisessä tiedeyhteisössä ennen kokemattomalla nopeudella. Jack Ma Foundation tuotti jo maaliskuussa 2020 kaikkien saataville käsikirjan kiinalaisten kokemuksista Wuhanista hoitosuosituksineen. Tehohoitolääkärien ryhmät kävivät vuoropuhelua niin Euroopassa kuin Yhdysvaltoihin parhaiden hoitokäytäntöjen löytämiseksi vaikeasti sairaille potilaille. Lääketieteelliset julkaisusarjat poistivat maksumuurit koronatutkimuksilta, jotta ne olisivat kaikkien käytettävissä. Koronaa koskevat julkaisut saivat oman ”fast trackin”, mikä piti tiedon ajantasaisena kaikkialla maailmassa. Vuoden 2020 loppuun mennessä SARS-CoV-2-virusta ja covid-tautia koskien on julkaistu jo yli 100 000 tutkimusta ja vain vuoden sisällä viruksen tunnistamisesta. Koronaa koskeva tutkimusaktiviteetti on siis ollut todella hurjaa.

Myös koronarokotteiden kehittäminen on yhteistyön menestystarina. Euroopan unionin alueelle on tätä kirjoitettaessa markkinoille hyväksytty kolme eri koronarokotetta ja neljännelle odotetaan myyntilupaa vielä maaliskuussa 2021. Kaksi rokotteista perustuu kokonaan uuteen mRNA-teknologiaan ja kolmas myyntiluvan saanut rokote adenovirusvektorin käyttöön. Uudesta teknologiasta huolimatta rokotteet ovat käyneet läpi laajat kliiniset tutkimukset kymmenillä tuhansilla tutkittavilla. Rokotteiden myyntilupaprosessit on viety läpi enemminkin viikkojen kuin kuukausien aikataululla.

Yhteistyö koronavirusepidemian hallinnassa ei ole jäänyt vain biolääketieteen piiriin. Olen itse ollut mukana useammassakin monitieteellisessä ryhmässä, jossa lääketieteen, yhteiskuntatieteiden, talouden ja politiikan asiantuntijat pyrkivät yhdessä arvioimaan koronaepidemian yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Epidemian ja taudin leviämisen estämiseksi tehtyjen rajoitustoimien vaikutukset kun eivät rajoitu vain sairaanhoitoon, vaan koronaepidemialla on syvällisiä vaikutuksia koko väestön terveyteen ja hyvinvointiin. Tarvitaankin monitieteellisestä yhteistyötä epidemian haittojen minimoimiseksi.

Yhteistyö koronaa koskevassa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa

Meilahden kampuksella koronaepidemia on entisestään tiivistänyt yhteistyötä sairaalan ja yliopiston välillä. Tämä on näkynyt yhtä lailla diagnostiikassa kuin potilaiden hoidossa. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksillä on myös ollut iso vaikutus myös epidemian hoitoa koskeviin linjauksiin. Tutkimustiedon merkitys yhteiskunnan päätöksenteolle kriisitilanteessa on tullut hyvin selvästi esiin.

Vaikka koronaepidemia on Suomessakin ollut kriisi, on se myös näyttänyt yhteistyön voiman. Tutkimuksen, sairaanhoidon ja yhteiskunnallisen päätöksenteon entistä tiiviimpi yhteys antaa uusia mahdollisuuksia väestön terveyden parantamiseen. Koronaepidemia on konkreettisesti tuonut esiin sen, ettei Suomessakaan ole varaa tinkiä tutkimuksen resursoinnista, sillä osaaminen ja tieto ovat sellaista pääomaa, jota on vaikea synnyttää kriisin jo ollessa päällä. Koronaepidemian opetuksista onkin syytä jatkuvasti muistuttaa valtion rahakirstun vartioita, sillä julkiseen talouteen tulee epidemian jälkeen kohdistumaan valtavia paineita.

Poliittisessa päätöksenteossa terveyttä ja hyvinvointia koskevat linjaukset ovat Suomessakin välillä olleet enemmän ideologiaan ja uskomuksiin kuin tutkimustietoon perustuvaa. Väitän, että koronaepidemia on selvästi nostanut tieteen ja tutkimuksen arvostusta poliitikkojemme parissa. Puheet ”kaiken maailman dosenteista” ovat hävinneet täysin poliitikkojen kannanotoista, vaikka dosentit ja professorit ovat olleet mediassa esillä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oma norsunluutorni kannattaakin nyt jättää ja hyödyntää uudet yhteistyömahdollisuudet tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välillä. Tiivis yhteistyö parantaa niin tutkimuksen asemaa kuin väestömme terveyttä.

Lasse Lehtonen
terveysoikeuden professori, Helsingin yliopisto, diagnostiikkajohtaja, HUS