Meilahti matkalla muutokseen

Vanhan toimintatavan valtiaat, kannattaisiko työn murrokseen herkistyä omalla toimialalla jo nyt? kysyy Mika Sutinen blogissaan ja jatkaa mielenkiintoisella esimerkillä, jossa ”elokuva luuli olevansa tallennettua teatteria, kunnes oivalsi olevansa vapaa teatterin formaatista”.

Liikkuvaa kuvaa opittiin tallentamaan filmille 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, ja elokuvan syntymävuotena pidetään vuotta 1878. Elokuvan toimintamalli oli aluksi teatterin logiikka – mutta filmillä. Hyväksyttäviä kuvakulmia oli tasan yksi: tietenkin teatterin kuvakulma eli edestä. Elokuvaa (uusi teknologia) tehtiin aluksi vanhan (teatterin) logiikan mukaan. Vasta vuosisadan vaiheen jälkeen ymmärrettiin, että uusi teknologia tekisi mahdolliseksi uuden logiikan, uudet kuvakulmat ja uudenlaisen käsikirjoittamisen.

Edellä kuvattu esimerkki mielessäni mietin, miten terveydenhuoltojärjestelmän ja yliopiston meneillään oleva digiloikka näyttäytyy toimintakulttuurin muutoksena eikä vain palvelujen siirtymisenä verkkoon?

Meilahdessa otetaan askelia älysairaalan suuntaan. Etävastaanotot ovat arkipäivää, ja yksinkertaisuudessaan ne voivat olla soitto potilaalle. Etävastaanottojen on todettu vähentävän jonotusaikoja, lyhentävän vastaanoton pituutta, lisäävän potilastyytyväisyyttä ja säästävän kustannuksia sekä potilaalle että maksajalle. Vähemmälle huomiolle on jäänyt etävastaanottojen uudet kuvakulmat. Kun kolmevuotias ujo lapsi tuodaan vastaanotolle nielemisvaikeuden takia, on epätodennäköistä, että poliklinikalla voidaan tehdä mitään järkevää asian selvittämiseksi. Etävastaanoton näyttämö sen sijaan voi olla lapsen ruokapöytä, ja ongelmaan päästään käsiksi aivan uudella tavalla.

Kotisairaala on megatrendi myös erikoissairaanhoidossa. Kotimonitorointi ja digitaaliset kanavat tarjoavat mahdollisuuden yksilölliseen, ennustavaan ja hälyttävään hoitoon. Älykotisairaalassa hoito on oppivaa, opettavaa ja palauttavaa. Kustannukset laskevat, ennuste pysyy hyvänä, elämänlaatu paranee ja potilasmäärien kasvattaminen onnistuu. Tämä vaatii kuitenkin halua, kykyä ja resursseja tutkia, kehittää ja toteuttaa uusia ideoita. Tarvitsemme lisää rekisteri-, laite-, teknologia-, käytettävyys- ja vaikuttavuustutkimusta sosiaali- ja psykologiatieteiden tutkimustakaan unohtamatta. Yliopistosairaalassa kaiken hoidon pitää olla näyttöön perustuvaa.

Digitaalinen toimintakulttuurin muutos vaatii laajaa osaamisen muutosta ammattilaisilta, ja se täytyy huomioida alan koulutuksissa. Luentojen ja seminaarien siirtäminen verkkoon sallii ajasta ja paikasta vapaan opiskelun, mutta muutos itsessään on vain vanhan toimintatavan teknologinen variaatio. Teknisen valmiuden ja teknisten rakenteiden edistyessä painopiste pääsee muuttumaan digipedagogisempaan suuntaan. Digitalisaatio muuttaa ammatti-identiteettiä ja ammatillisuutta. Se asettaa haasteita jatko- ja täydennyskoulutuksen suunnitteluun.

Meilahdessa on erinomaiset mahdollisuudet toimintakulttuurin muutokseen. HUSin strategisena linjauksena vuosille 2020–2024 on toteuttaa asiakaslähtöinen digitaalinen muutos. Helsingin yliopiston uuteen strategiaan on digitalisaatio tulossa myös vahvasti mukaan. Meidän on yhdessä huolehdittava, että terveydenhuollon digitalisaatiota (uusi teknologia) ei tehdä vanhan (sairaala, yliopisto) logiikan mukaan. Yllämainittua blogia vielä siteeraten: ”Muutosprosessi on kaksivaiheinen. Usein vasta murroksen toisessa vaiheessa ajattelun logiikka niksahtaa uuteen asentoon.”

Huolehditaan Meilahdessa, että tähän ei kulu sataa vuotta.

Anne Pitkäranta
Tutkimusjohtaja, HUS
Professori, Helsingin yliopisto