Nikolain merimiehet

Kirjoittaja: Jaana Paretskoi

Kun päädyimme merihistorian pienryhmämme kanssa valitsemaan praktikumin lopputyön aiheeksi toisessa Ruotsinsalmen meritaistelussa uponneesta Sv. Nikolaista löytyneet ikonit sekä niihin liittyen venäläisten 1700-luvun merimiesten ja -sotilaiden uskonnollisuuden, en tajunnut, miten koukuttavasta asiasta oli kyse: mitä enemmän asiaan alkoi perehtyä, sitä enemmän se vei mukanaan. Tietojen metsästämistä ei voinut jättää vain lopputyön rajaamaan aiheeseen: ei riittänyt, että tiesin ortodiksisten merimiesten ottaneen vaatimattomat ikoninsa mukaan laivalle ja erityisesti taisteluun, minun oli saatava myös tietää miksi. Seuraavaksi alkoikin kiinnostaa se, minkä vuoksi sotilaita syytettiin muita ammattiryhmiä useammin noituuden harjoittamisesta. Kiinnostava tieto on myös se, että venäläisiä sotilaita kuoli enemmän kulkutauteihin kuin taisteluissa saamiinsa vammoihin…

Venäjän saaristolaivaston sotilaan elämästä ei ole helppoa löytää tietoa. Venäjän kielellä toki olisi saatavilla lähes loputon määrä sota- ja laivastoaiheista kirjallisuutta (pelkästään Kansalliskirjanston Slavica-kokoelmasta avulias virkailija löysi materiaalia useammaltakin hyllyltä), mutta peruskurssin puitteissa tekstien käännättäminen ei tunnu mielekkäältä. Lisäksi aiheeseen liittyvä kirjallisuus on levällään monessa paikassa ja kirjastojen eri osastoilla, ja tämä tekee löytöjen tekemisen hankalaksi. Yllättävän moni tärkeäksi osoittautunut lähdeteos löytyi aivan vahingossa, esimerkiksi John Keepin Soldiers of the Tsar osui silmiin kurssikirjahyllystä, toisen oppiaineen tenttikirjan etsimisen yhteydessä.

Lopputyöstä onkin tulossa melkoinen lähdeviiteviidakko: jokunen kappale merimiesten värväämisestä yhdessä kirjassa, muutama rivi laivapapeista toisessa. Jostakin löytyi lyhyt maininta hygienian olemattomuudesta venäläisellä soutukaleerilla tai informaatiota Pyhää Nikolaosta esittävän ikonin merkityksestä merimiehille. Mutta tässäkin yhteydessä yksi johtaa toiseen, ja viitteitä ja lähdeluetteloita seuraamalla saatan lopulta onnistua saamaan ohuen kuvan siitä, minkälaista oli olla merimies venäläisessä soutufregatissa heinäkuussa 1790.

Minkälaista se sitten oli? Lyhyesti sanottuna: surullista, kurjaa ja pelottavaa. Hyvät hetket olivat vähissä, luultavimmin sellaisia ei ollut.

Venäjän armeijan sotilaat rekrytoitiin pakko-otoilla, ja laivastoa pidettiin palveluspaikoista pahimpana. Matruusien ja merimiesten joukossa oli niin perheellisiä miehiä, sotavankeja kuin suoraan kantonistikouluista tuotuja, kenties vain 15-vuotiaita poikiakin. Useimmat olivat mereen tottumattomia maalaisia, suurin osa ilmeisesti uimataidottomia. Koulutusta työhön oli annettu vain nimeksi; soutamiseen, laivatöihin ja aseiden käsittelyyn liittyvät taidot oli opittava nopeasti.

Nikolailla palvelleen noin 400 miehen viimeinen vuorokausi oli surkea: vain muutamia päiviä aikaisemmin he olivat olleet mukana Viipurin kujanjuoksussa. Heinäkuun 8. päivänä he purjehtivat ja soutivat ilmeisestikin Haminasta Ruotsinsalmeen, kohti seuraavan päivän taistelua, joka tunnetaan suurimpana Itämerellä koskaan käytynä meritaisteluna. Taistelu alkoi varhain aamulla ja kesti taukoamatta koko päivän. Kaikkialla lentäviltä ammuksilta ja puunsäleiltä ei avoimella laivankannella voinut suojautua, metelin on täytynyt olla suunnaton ja kuolemanpelon vielä suurempi: viimeistään laivan kaaduttua kyljelleen kaikki tiesivät, mikä on edessä. Seitsemän maissa illalla nopeasti – silminnäkijän mukaan minuutissa – uponneesta Nikolaista pelastui vain 12 miestä.

Todennäköisesti miesten ainoa lohtu on ollut uskonto ja sen tuoma toivo ikuisesta elämästä: ”ei ollut ainoatakaan kuolettavasti haavoittunuta venäläistä, joka ei olisi tarttunut kaulassaan roikkuvaan pyhimyksenkuvaan ja painanut sitä huulilleen ennen viimeisen henkäyksen vetämistä”, kirjoitti englantilainen upseeri muutamaa vuotta myöhemmin.

Erään Nikolaihin liittyvän tarinan mukaan viimeinen asia, joka laivalta näkyi ennen sen painumista aaltoihin oli suuri hopeinen risti, jota laivan pappi piti kohotetussa kädessään. Vuonna 1967 sukeltaja löysi Nikolain hylyn kannelta kasan luita ja niiden joukosta ristinkappaleen.

One thought on “Nikolain merimiehet

  1. Hienosti koottu kokonaiskuvaa suhteellisen vähäisistä palapelin osista. Tekstin jatkoksi jää odottamaan jotain mehevää, joskin hieman epätieteellistä kummitustarinaa!

Leave a Reply to Virva Kolho Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *