Kirjoittajat ovat luokanopettajaopiskelija Oona Hujanen ja hänen tätinsä Ritva, luontoihminen ja partiolainen.
Kysymykseen ’Millaisia ajatuksia herää sanasta metsä’ täytyy vastata, että SE ON IHAN PARASTA. Miten minusta on kasvanut luonto- ja metsäihminen? Lapsena minuun vaikuttivat vahvasti koti ja koulu, koulussa erityisesti innostunut luonnontieteen ja biologian opettaja ja hänen vetämänsä luontokerho. Kotoa ja koulusta sain kiinnostuksen luontoon ja luonnossa viihtymisen. Nuorena luontosuhteeseeni vaikutti eniten partio. Sen myötä minulle kehittyi taito ja rohkeus liikkua luonnossa.
Nykyinen lempimetsäni on Nuuksio, Nuuksion järviylänkö metsineen, soineen ja lampineen. Olen aloittanut retkeilyn siellä jo 1960-luvulla ja nykyisin meillä on Nuuksiossa oma tukikohta, josta pääsee ovesta suoraan metsään.
Lasten kanssa luonnossa liikuttaessa on tärkeää, että on hauskaa. Siten herää innostus ja kiinnostus luonnossa liikkumiseen ja luonnon tarkkailuun. Eväät pitää olla mukana retkillä. Metsään kannattaa mennä kaikkina vuodenaikoina. Jokaiselle vuodenajalle on omat juttunsa.
Kevät: Keväällä metsässä on hienoa seurata luonnon heräämistä uuteen kasvukauteen. Kun puissa ja pensaissa ei ole lehtiä ja kukkia on vasta vähän, ne erottuvat upeasti. On hauskaa seurata, milloin ja minne tulee ensimmäinen leskenlehti, sinivuokko ja valkovuokko. Koulun kasvien keruu herätti minussa kiinnostuksen kasveihin. Innostun edelleen, kun näen kasveja, joita en ole aikaisemmin nähnyt. Nuuksiossa olen nähnyt muun muassa elämäni ensimmäiset imikät ja näsiät. Niitä kannattaa lähteä etsimään varhain keväällä, ne ovat ensimmäisiä kukkijoita.
Kesä: Kesällä on hauska seurata luonnon kypsymistä. Marjametsään voi mennä ilman mahdottomia tavoitteitakin. Poimitaan marjoja ja leikitään välissä. Kaikilla säillä on omat puolensa. Jos on oikein sateista, voi tehdä niin kuin me siskoni lasten kanssa: etsitään hyvä puro ja tehdään ’virtauskokeita’, kuten me niitä nimitimme. Teimme erilaisia patoja ja rännejä ja uitimme kaarnalaivoja ja lastuja ja katsoimme, miten eri seilaajat selviytyvät. Sade oli välttämätön, jotta saimme kunnon virtaukset.
Syksy: Syksyllä metsässä on sieniä. Sienikausi alkaa jo kesällä ja jatkuu hyvinä vuosina lumen tuloon asti. Olen ollut lasten kanssa sienimetsällä niin, että jokaisella on oma pieni kori, johon kerätään sieniä, ja sitten voi sienikirjan kanssa tunnistaa, mitä löytyi.
Talvi: Talvella metsään pääsee jalan, suksilla tai lumikengillä. Lumikengät mahdollistavat liikkumisen sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei jalan tai suksilla pääse. Kun on satanut uutta lunta, lähden mielelläni ’jälkiretkille’. Talvella näkee, että emme ole metsässä yksin. Kesällä on vaikeampi nähdä, että metsässä liikkuu jäniksiä, kettuja, kauriita ja jopa ilveksiä, pienemmistä liikkujista puhumattakaan. Talvella jäljet paljastavat nämäkin liikkujat.
Tässä muutamia vinkkejä siihen, mitä metsässä voi tehdä. Tärkeintä on, että on hauskaa. Se innostaa jatkamaan metsäretkiä iän karttuessakin.