Afrikan konfliktit

Kolmannen kurssikerran yhteisessä harjoituksessa kertasimme QGissin perusominaisuuksia, ja uutena asiana harjoittelimme tietokantojen liittämistä toisiinsa ohjelman sisällä. Tekninen osuus meni tällä kurssikerralla hyvin, ja olen karttojen visuaaliseen lopputulokseen tyytyväinen.

 

Alkutilanteessa atribuuttitaulukossa kaikilla saarillakin oli omat rivinsä, joten aluksi meidän piti yhdistää saman maakoodin sisältävät rivit. Näin atribuuttitaulukon tarkastelu maittain helpottui huomattavasti. Liitimme toisiinsa eri tietoja siältävät tietokannat ja tutkailimme yhdistettyjen aineistojen atribuuttitaulukkoa, josta näkyi nyt maittain muuttujien lukumäärät.

Timanttien ja/tai öljynporauskenttien lukumäärällä tai ainakin sillä, oliko niitä yhtään vai ei, näytti olevan jonkinlainen yhteys konflikteihin. Toisaalta oli paljon niitäkin maita, joiden alueilla oli timantteja tai öljynporauskenttiä, mutta ei yhtään konflikteja, sekä myös niitä, joiden alueilla oli konflikteja, vaikka timantteja tai öljyä ei ollut. Kartalla (kuva 1) punaisista konfliktin sijaintia esittävistä merkeistä huomaa, että konflikteille on varmasti olemassa paljon muitakin syitä, koska niitä on myös paljon alueilla, joilla ei esiinny näitä mainittuja luonnonvaroja. Konfliktit näyttävät ilmenevän ryppäissä, ja jotkut alueet taas saavat olla aivan rauhassa. Muista aineistoista tai saman aineiston eri tiedoista näillekkin löytyisi varmasti selityksiä.

Ainakin konfliktin tapahtumisvuotta ja timanttikaivosten sekä öljykenttien löytämisvuosia olisi kiinnostavaa tarkastella yhdessä. Tämä parantaisi ymmärrystä siitä, johtuuko konflikti näistä luonnonvaroista vai jostain muusta, ja sattumalta vain sijoittuu samalle alueelle. Myös timanttikaivosten ja öljykenttien tuottavuusluokittelua olisi kiinnostavaa tarkastella. Tämä voisi esimerkiksi selittää sitä, miksi joillain alueilla, joissa on kaivoksia ja kenttiä, ei ole konflikteja ja toisilla taas on.

Antti Pihlavisto pohtii blogipostauksessaan 3. Kurssikerta internetin käyttäjien määrän yhteyttä konflikteihin. Pihlavistoa kiinnostaisi tietää, ovatko konfliktit vähentyneet vuosien saatossa, kun internetin käyttäjien määrä on lisääntynyt. Tietenkin konfliktien vähenemiselle voi olla paljon muitakin syitä, ja itse uskon, että muuttujien välillä ei ole huomattavaa syy-seuraus-suhdetta, vaikka yhteys löytyisikin. Tietenkin internetin välityksellä voidaan esimerkiksi levittää tietoa konflikteista, ja saada näin riiteleviä osapuolia kansainvälisen paineen alla sopimaan erimielisyytensä muilla keinoin.

Tulvaindeksikartta Suomesta

Tunnin toisena, itsenäisenä harjoituksena teimme tulvaindeksikartan Suomesta. Karttaa tullaan hyödyntämään myöhemmin keväällä harjoitustyökurssilla, kun käsittelemme luonnonmaantieteellisiä ilmiöitä.

Jätän syvimmän analysoimisen kevään kurssille, mutta päällimmäisiä havaintojani ajattelin tässäkin mainita. Kartta (kuva 2) esittää Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä ja järvisyyttä. Punaisen värin asteikko antaa kartan katsojalle intuitiivisesti käsityksen siitä, mitkä alueet ovat herkimpiä tulville.  Pienet ympyrädiagrammit kuvaavat alueiden järvisyyttä, eli järvipinta-alan ja maapinta-alan suhdetta.  Etelä-Suomessa ympyrädiagrammit peittävät valuma-alueiden värejä hieman liikaa, mutta kyllä väri hieman sieltä reunoilta pilkottaa. Huomasin kuitenkin, että jos pienensin ympyrädiagrammeja entisestään, niistä ei saanut mitään selvää.

Kartasta voidaan tulkita muun muassa tulvaherkkyyden ja järvisyyden yhteyttä. Länsi- ja etelä-Suomen rannikoilla, jossa tulvaindeksit ovat korkeimmillaan, ympyrädiagrammeista katsottuna järvipinta-alaa on suhteellisen vähän. Keski-Suomessa mantereisilla alueilla järvisyys on suurempaa ja tulvaherkkyys pienempää. Järvien voisi siis ajatella pienentävän tulvaherkkyyttä.

Julia Olenius pohti blogipostauksessaan Timantteja ja tulvia (3. kurssikerta) suurien jokien vaikutusta tulvaherkkyyteen alueella. Olenius oli hienosti ottanut huomioon länsirannikon valuma-alueiden läpikulkevat suuret joet, joilla on varmasti vaikutusta tulvaherkkyyteen. Olenius pohti myös sitä, miten hyödyllistä olisi saada valuma-alueiden isoimmat joet selkeästi esille kartan tulkintaa varten.

Lähteet

Pihlavisto, A. (2024). antin GIS blogi – 3. Kurssikerta. Viitattu 6.2.2024.

Olenius, J. (2024). Julian GIS-blogi – Timantteja ja tulvia (3. kurssikerta). Viitattu 6.2.2024.

MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät 1. Kurssikansio 3.