Reippailua

Kuudes kurssikerta alkoi 45 minuutin reippailulla sateisissa ja harmaissa tunnelmissa. Pääsimme keräämään aineistoa lähiympäristöön ja myöhemmin sainkin idean, että olisin hyödyntänyt käyttämäämme Epicollect5-sovellusta oman aineiston keräämiseen seitsemättä kurssikertaa varten. Tätä en kuitenkaan saanut aikaiseksi, mutta seitsemännen kurssikerran aineistoiksi valikoitui silti kiinnostavat aineistot, odottakaa vaan…

Tunnin yhteisessä harjoitteluosiossa hyödynsimme tuottamaamme paikkatietoa ja harjoittelimme interpolointia. Kuvassa 1 näkyy pienen ryhmämme turvallisiksi (sinisellä) ja turvattomiksi (punaisella) kokemat kohdat.

Kuva 1. Kumpulan alueen turvallisuus ryhmämme näkökulmasta

Tehtävää tehdessä ymmärsin myös tehtävänannon selkeyden tärkeyden. Monessa kohtaa vastatessamme kysymyksiin alueen viihtyvyydestä ja käyttötavoista, pohdimme, vastaammeko kysymyksiin tämän hetken perusteella vai mietimmekö aluetta sen parhaassa loistossa. Puiston viihtyvyys vaihtelee esimerkiksi todella paljon riippuen vuodenajasta ja säästä. Talvella puisto oli ankea, märkä ja liukas, kun taas kesällä olen istuskellut samaisella paikalla ystävieni kanssa nauttien ilta-auringosta.

Maanjäristykset maailmalla

Kurssikerran itsenäisessä osiossa saimme valita annetuista hasardi-aineistosta sopivat ja päättä itse millaisen karttasarjan teemme. Idea harjoituksen takana (QGissin käytön harjoittelun lisäksi) oli tehdä kartoista oppimateriaalia.

Valitsemani hasardi oli maanjäristykset. Rajasin ainieston vuosille 2002-2012, ja niin, että kartalla näkyy maksimissaan 10 000 pistettä kerrallaan. Alle 3,9 magnitudin ja 4-5,9 magnitudin kartoissa oli tämä 10 000 pistettä, eli järistyksiä olisi ollut enemmänkin. Yli 6 magnitudin järistyksiä oli 1836. Kartoista tuli mielestäni ihan onnistuneita, ja niistä saa hyvän kokonaiskuvan aiheesta.

Kuva 2. Magnitudiltaan alle 3,9 maanjäristykset.

Kuva 3. Magnitudiltaan 4-5,9 maanjäristykset

Kuva 4. Magnitudiltaan yli 6 maanjäristykset

Maanjäristysten sijaintien ja voimakkuuksien lisäksi kartat (varsinkin kuvien 3 ja 4 kartat) havainnollistavat litosfäärilaattojen rajojen sijainteja. Heikki Säntti olikin hoksannut lisätä karttoihinsa litosfäärilaattojen rajat. Bloginsa Heiggi’s blog postauksessa Kuudes kurssikerta hän pohtii myös litosfäärilaattarajojen esittämisen merkitystä tulivuorien sijaintien yhteydessä. Helsingin Sanomien Tiede-osion artikkelissa Tajusimme vasta 50 vuotta sitten, että mantereet liikkuvat – ensin ajatukselle naurettiin, sitten se mullisti käsityksiämme on tekstiä tukevana kuvana litosfäärilaattojen rajoja kuvaava kartta. Kun tätä vertaa esimerkiksi kuvan 3 karttaan, yhtenäisyyttä ei voi olla huomaamatta.

Kuva 5. HS Tiede artikkelin kuva litosfäärilaattojen rajoista

Vaikka karttani (kuvat 2-4) eivät olekkaan kaikkein monipuolisimpia tai yksityiskohtaisimpia, ne ovat kuitenkin hyviä tiettyihin opetustarkoituksiin. Ihmiselle, joka ei tiedä aiheesta paljoa ja joka ei ehkä koskaan ole nähnyt maanjäristyksiä esitettävän tällä tavalla kartalla, karttani voivat olla todella mielenkiintoisia. Varsinkin yhdistettynä litosfäärilaattojen rajoihin ja tulivuoriin, opettaja voi näillä opetusmateriaaleilla antaa oppilalleen aiheesta hyvän kokonaiskäsityksen, joka onkin maantieteellisen oppimisen tärkein asia.

Lähteet

Tajusimme vasta 50 vuotta sitten, että mantereet liikkuvat – ensin ajatukselle naurettiin, sitten se mullisti käsityksiämme maapallosta – Tiede | HS.fi

Säntti, H. (2024). Heiggi’s blog – Kuudes kurssikerta. Viitattu 29.2.2024.