Viimeisiä viedään
Seitsemännellä ja viimeisellä kurssikerralla käytimme itse etsimiämme aineistoja, joista saimme tehdä vapaasti kartan. Etsin käyttämäni aineistot Eurostatista, ja valitsin aineistoiksi Life satisfaction -aineiston, josta valitsin muuttujaksi naiset, ja Gender based violence against women, josta valitsin Violence by intimate partner during lifetime. 
Kuva 1. Naisten kokema parisuhdeväkivalta ja naisten tyytyväisyys elämään
Valitettavasti kaikista maista ei ollut tietoja saatavilla. Varsinkin parisuhdeväkivalta-data puuttui monelta maalta. Koko kartan idea oli esittää parisuhdeväkivallan ja naisten elämään tyytyväisyyden suhdetta, joten se, että toinen tiedoista puuttuu, pilaa ideani. Kuitenkin 19 valtiosta oli molemmat tiedot saatavilla, joten vertailen nyt näitä.
Kartan visuaalisuuteen olen muuten tyytyväinen, mutta nyt muutama päivä sen tekemisen jälkeen sitä katsoessani tajuan, että minun olisi pitänyt valita eri väriskaala kuvaamaan tyytyväisyyttä elämään. Suomessa tyytyväisyys on yksi aineiston korkeimmista, mutta tummanpunainen väri ei intuitiivisesti kuvaa korkeaa tyytyväisyyttä, vaan enemmänkin jotain negatiivista. Vaikka selitykset väreille ovat selkeästi esillä, ensivilkaisulta se ei tuo mieleen sitä mitä sen on tarkoitus, eli korkeaa tyytyväisyysastetta.
Mitä voimme todeta muuttujien yhteydestä?
Kartan perusteella naisten kokemalla parisuhdeväkivallalla ja tyytyväisyydellä elämään ei ole mitään selkeää yhteyttä. Esimerkiksi Serbiassa ja Bulgariassa, jossa naisten tyytyväisyys elämään on aineiston alhaisinta, “vain” alle neljäsosa naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa, kun taas Suomessa, jossa tyytyväisyys on korkealla, yli puolet naisista ovat kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Suomen parisuhdeväkivalta-luku on aineiston korkein (53,9%). Tässä pitää kuitenkin ottaa huomioon aineistonkeruumenetelmät, joiden laatu vaihtelee erittäinkin paljon tällaisten aineistojen kohdalla.
Suhtautuminen parisuhdeväkivallan uhreihin ja uhrien oma häpeä aiheen ympärillä saattaa vaikuttaa siihen, ettei asiasta uskalleta tehdä ilmoituksia, jolloin tapaukset eivät myöskään päädy aineistoihin. Siksi en pidäkään aineistoa täysin luotettavana. Tämän tyyppisten aineistojen analysoinnissa onkin vaikeinta se, että jotkut tiedot saattavat vastata todellisuutta, kun taas jotkut eivät.
Suomen lisäksi aineiston maista Slovakiassa yli puolet (50,7%) naisista ovat kokeneet parisuhdeväkivaltaa. 40 prosentin ylittävät Kreikka (41,6%), Viro (43,1%) ja Tanska (45,3%). Mikään näistä viidestä korkeimpia prosenttiosuuksia saaneista valtioista ei ole alimmassa tai edes toiseksi alimmassa tyytyväisyys-luokassa. Viidestä pienimmän väkivalta-prosentin omaavista maista (Puola, Bulgaria, Montenegro, Serbia ja Portugal) kolme taas oli kahdessa alimmassa tyytyväisyys-luokassa. Sellaistakaan johtopäätöstä tästä ei kuitenkaan voi vetää, että suuri parisuhdeväkivaltaprosentti nostaisi naisten kokemaa tyytyväisyyttä elämään. Vaikka aineistojen ääripäät osoittavat puhtaina lukuina tarkasteltuina tähän suuntaan, ei muuttujien välinen yhteys ole yhtenevä koko aineiston läpi. Taustatietojen avulla tästä voi enemmänkin tehdä sen johtopäätöksen, että maissa, joissa naisten tyytyväisyys elämään on korkealla, parisuhdeväkivallasta uskalletaan raportoida ja se tunnistetaan.
Itse naisena tällainen aihe tietenkin kiinnostaa, ja varsinkin Suomen lukuja katsoessa myös kylmäisee. Julia Olenius oli myös valinnut itselleen tärkeän aiheen viimeiselle kurssikerralleen. Oleniuksen blogin Julian GIS-blogi viimeisessä postauksessa Haihyökkäyksiä (7. kurssikerta) Olenius käsittelee haihyökkäyksiä Australiassa, jossa vuonna 2007 hänen pikkuserkkunsa joutui haihyökkäyksen kohteeksi ja menetti toisen jalkansa. Voisi kuvitella tällaisen tapahtuman omalle läheiselle pelästyttävän, mutta sen sijaan Olenius puhuu hienosti turhasta haipelosta ja myös hänen karttansa, joka näyttää kaikki Lounais-Australian haihyökkäykset 200 vuoden ajalta havainnollistaa hyvin sen, miten vähän hyökkäyksiä oikeastaan tapahtuu.
Loppusanat
Kurssin aikana tutustuimme monenlaisiin mielenkiintoisiin ilmiöihin ja taas kerran sain muistutuksen siitä, että mitä vain voi esittää kartalla. Kaikkea voi siis tutkia ja tarkastella alueellisesti, josta me mantsalaiset pidämme 🙂 Sain mielestäni hyvät perustaidot QGissin käyttöön, ja nyt avatessani ohjelman tiedän mistä aloittaa enkä vain tuijota tyhjää projektia tietämättä yhtään mitä tekisin. Vaikka kaikki ei vielä lähde ihan ulkomuistista, mielestäni tärkeintä oli se, että pääsimme kokeilemaan erilaisia työkaluja sovelluksessa ja nyt ainakin uskallan kokeilla kaikenlaista. Moneen aiheeseen olisi ollut hauska paneutua syvemminkin, mutta elämä ja oma laiskuus tulivat monesti tielle. Tästä kurssista sai kuitenkin paljon hyödyllisiä juttuja omaan maantieteilijän työkalupakkiin ja tekeminen oli kivaa!
Lähteet
Naisten kokema parisuhdeväkivalta
Olenius, J. (2024). Julian GIS-blogi – Haihyökkäyksiä (7. kurssikerta). Viitattu 8.3.2024.