1. Kurssikerta | Kickoff to QGIS

Jouluruokien ja uudenvuoden juhlimisien jälkeen oli vihdoin aika palata tuttuun ja turvalliseen GIS-laboratorioon Kumpulan uumeniin kartuttamaan tietotaitoa geoinformatiikan mystisessä maailmassa.

GIS-labran uumenissa

Aloitimme kurssin Arttu Paarlahden opeissa kertaamalla paikkatiedon perusasioita ja käsitteitä: sijaintitieto – ominaisuustieto, vektoriaineisto –  rasteriaineisto, etc…  Perusasiat kerrattuamme oli aika siirtyä eteenpäin – minulle ja varmasti monelle muulle kohtalotoverilleni vielä tuntemattoman ja osaltaan kauhistustakin herättävän –  QGIS-paikkatieto-ohjelman pariin. QGIS on avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelma, mikä tarkoittaa sen olevan vapaasti käytettävissä, muokattavissa ja jaettavissa. Lähdimme tuottamaan ensimmäistä teemakarttaamme yhteisesti vaihe vaiheelta gismen-2018 a.k.a Arttu Paarlahden johdolla. Moodlesta latasimme aineistopaketin, jonka data kertoi meille maailman saastuneimman meren typpikuormituksesta. Datan visualisoimme kauniiksi ja hyvin ymmärrettäviksi koropleettikartaksi (kuva 1).

Kuva 1. Suhteelliset typpipäästöt Itämereen valtioittain

Tarkoituksenani oli tehdä kartasta mahdollisimman pelkistetty, jotta sen visuaalinen analysointi olisi helppoa, eikä huomio kiinnittyisi turhiin ja epäolennaisiin asioihin sitä lukiessa. Jätin pois siis kaiken ylimääräisen, joka ei mielestäni lisännyt kartan informatiivisuutta.  Itämereen laskevat joet ja muut sisävedet olisivat olleet hyvä lisä – sillä suurin osa typpipäästöistä Itämereen laskee juuri vesistöjä pitkin –  mutta käsitellyn aineiston ”Lakes” layeri vain suttasi kartan sekalaiseksi, joten päätin jättää sen pois lopullisesta tuotoksesta. Syvyyskäyrät jäivät turhan paksuiksi, mikä vaikeuttaa niiden lukemista etenkin lähietäisyydeltä. Värimaailman halusin korostavan typpipäästöjen negatiivista vaikutusta Itämereen, joten perinteinen musta – valkoinen väriskaala oli mielestäni sopiva valinta. Käytin koropleettikartassa luonnollisia luokkarajoja. Ongelmana oli etenkin suurimman luokan suuri väli (13.30 – 33.70%), joka ei anna järkevää kuvaa todellisista päästöosuuksista. Mielestäni absoluuttiset päästöluvut olisi voinut sijoittaa valtioiden päälle, mikä olisi lisännyt kartan informatiivista arvoa. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ensimmäisen QGIS tuotokseni kanssa sinut.

Hävetkää

Itse kartan esittämän tiedon analysointiin; Puola on selkeästi suurin typpipäästöjen tuottaja noin kolmanneksella kaikista yhteenlasketuista päästöistä. Puolan jälkeen suurimmat saastuttajat järjestyksessä ovat: Ruotsi, Venäjä, Latvia, Suomi, Saksa, Liettua, Tanska ja Viro. Suomen typpipäästöistä 85% kulkeutuu Itämereen jokiveden mukana (Syke 2015). Muita typpipäästöjen lähteitä ovat suora pistekuormitus (mm. yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet) sekä ilmalaskeuma mereen. Typpi – yhdessä fosforin kanssa – lisää Itämeren ravinnekuormaa, mikä kiihdyttää levien kasvua ja aiheuttaa sitä myötä rehevöitymistä ja vedenlaadun heikkenemistä. Itämeri on suhteellisen matala sisämeri ja erittäin haavoittuvainen rehevöitymiselle. Siksi olisikin tärkeää keskittää voimavaroja sen suojeluun ja päästöjen vähentämiseen.

Lopuksi

Parannusehdotuksia, kommentteja ja kuittailuja kieli oppi virheistäni saa ja on toivottavaa antaa kommenttiosioon  tekstin alapuolelle. Nyt lähden juomaan olutta saunaan perjantai-illan kunniaksi. Kiitos ja kuulemiin.

 

Lähteet:

COSS – Avoin lähdekoodi, https://coss.fi/avoimuus/avoin-lahdekoodi/ (luettu 26.01.2018)

SYKE – Itämeren typpikuorma Suomesta (2015), http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_typpikuorma_Suomesta(31457 (luettu 26.01.2018)