Epicollect5 n’ Google StreetView
Kuudennen kurssikerran aloitimme poikkeuksellisesti ulkoilmassa aurinkoisessa pakkassäässä Kumpulan lähimaastossa. Tarkoituksenamme oli kerätä itse dataa Epicollect5-sovelluksen avulla, joista saatuja tuloksia myöhemmin analysoisimme GIS-laboratoriossa. Sovelluksen avulla on mahdollista itse tuottaa pistemuotoista aineistoa eri kohteista, joka sisältää sijaintitiedon lisäksi myös ominaisuustietoa. Tehtävänämme olikin kartoittaa kampuksen lähialueita niiden viihtyvyyden ja turvallisuudentunteen mukaan. 45 minuutin ulkoilun jälkeen palasimme työpöytiemme ääreen Kumpulaan ja ihailimme kerättyä dataa. Tämän jälkeen harjoittelimme myös vaihtoehtoista datan keräysmenetelmää sisätiloista käsin. QGiS-paikkatieto-ohjelmassa avasimme pluginin avulla Google StreetView-näkyviin. Harjoituksen aiheena oli luokitella valitsemamme korttelin eri osia kaupallisuuden mukaan asteikolla 1-5. Lopuksi visualisoimme korttelin interpoloimalla alueen rastereiksi, joissa tummemmat värit kuvastivat voimakkaampaa kaupallisuuden esiintymistä ja haaleammat päinvastoin vähäisempää kaupallista toimintaa.
Ovatko maanjäristykset lisääntyneet globaalisti?
Kurssikerran lopulla saimme tehtäväksemme tuottaa kolme hazardikarttaa. Kaksi ensimmäistä karttaa tein maanjäristyksien esiintymisestä globaalisti eri aikaväleillä. Ensimmäinen kartta esittää voimakkuudeltaan yli 7 momenttimagnitudin maanjäristykset vuosina 1982-2000 (kuva 1), ja toinen vastaavasti 2000-luvulla (2000-2018) tapahtuneet yli 7.0 momenttimagnitudin maanjäristykset (kuva 2). Aineistona käytin Berkleyn yliopiston seismologian laitoksen ylläpitää dataa. Lisäsin karttoihin myös tulivuoret havainnollistamaan vulkanismin ja seismisyyden välistä korrelaatiota.
Vuosina 1982-2000 tapahtui 183 yli 7.0 momenttimagnitudin maanjäristystä. Kuten kuvasta huomaa, suurin osa niistä on keskittynyt Tyynenmeren tulirenkaan ympärille.
Vastaavasti 2000-luvulla (2000-2018) on tapahtunut peräti 275 yli 7.0 momenttimagnitudin maanjäristystä. Mistä maanjäristysten määrän nousu on voinut sitten johtua? Vai ovatko ne oikeasti edes lisääntyneet? Näitä kysymyksiä voisi mielestäni käyttää opetuskäytössä, jossa pyritään syventymään tarkemmin maanjäristyksiin sekä luonnonilmiöinä että luonnonkatastrofeina.
Itse pohdin samaa kysymystä ja tulin seuraaviin johtopäätöksiin. Maanjäristyksiä alettiin havainnoida laitteilla 1800-luvun lopulla. Vuosien saatossa ne ovat kehittyneet yhä tarkemmiksi ja luotettavimmiksi. Yli 7.0 magnitudin maanjäristyksiin ei kuitenkaan tarvita tarkkoja seismometrejä tai muuta teknologiaa niitä huomatakseen, joten se tuskin selittää asiaa. Ihmistoiminnasta johtuvat maanjäristykset eli indusoidut maanjäristykset ovat lisääntyneet patojen rakentamisen sekä kaivostoiminnan myötä. Suurimmat mitatut indusoidut maanjäristykset ovat kuitenkin olleet vain 6 momenttimagnitudin luokkaa, joten sekään ei selitä maanjäristyksien määrän kasvua 2000-luvulla. Omien johtopäätöksieni ja tutkimuksieni mukaan maanjäristysten lisääntymistä 2000-luvulla voidaan selittää sattumalla. Vaikka maanjäristykset fysikaalisina luonnonilmiönä eivät oletetusti ole lisääntyneet eivätkä vähentyneet pitkällä aikavälillä, on globaalisti seisminen aktiivisuus vaihdellut vuosittain. Sumatran luoteispuolella 2004 Tapaninpäivänä tapahtunut maanjäristys (9.0) sekä 2005 Pääsiäispäivänä tapahtunut maanjäristys (8.7) olivat niin massiivisia, että ne ovat mahdollisesti vaikuttaneet seismiseen energiaan sekä mannerlaattojen jännityskenttään lähialueilla, mikä on lisännyt maanjäristyksiä etenkin Sumatran länsirannikolla.
Maanjäristyksiä luonnonkatastrofeina tarkkailtaessa voidaan sanoa niiden lisääntyneen. Tämä johtuu ihmistoiminnan levittäytymisestä yhä laajemmille alueille sekä väestömäärän kasvusta, jolloin yhä useampi on alttiina maanjäristyksille. Fysikaalisina ilmiöinä endogeeniset maanjäristykset eivät kuitenkaan ole kasvaneet.
Meteoriitit ja kraatterit
Kolmannen kartan tein suurimmista maapallolle iskeneistä meteoriiteista (kuva 3). Kartan toteutin pistekarttana, jossa suuremmat ja tummemmat pisteet kuvaavat suurempaa meteoriittia.
Karttaa voisi mielestäni hyödyntää opetuskäytössä pohtimalla esimerkiksi, miksi Meteoriitit näyttävät osuneen arideille alueille? Tai miksi Pohjois-Amerikan länsirannikolla näyttäisi olevan selvä keskittymä meteoriittien iskemiä? Miksi meriin ei ole osunut yhtään meteoriittia? Okei, ehkä viimeinen kysymys on jo liikaa.. Joka tapauksessa näiden kysymysten avulla voitaisiin hahmottaa paremmin meteoriittien historiaa sekä tutkimusta. Miten eroosio, kasvillisuus sekä ilmasto-olosuhteet vaikuttavat kraatterien säilymiseen?
Tiivistys
Kurssikerran anti oli mieluisa. Kolmen erilaisen kartan tekeminen, itse soveltaminen sekä käyttötarkoituksien pohtiminen antoi mielestäni konkretiaa karttojen tekemiselle. Itse karttoihin ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen.
Lähteet:
Helsingin yliopisto – Tietoa maanjäristyksistä, ”http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/vastauksia.html” (luettu: 23.3.2018)