Kolmas kurssikerta aloitettiin tekemään harjoitustyötä. Karttaan Afrikan mantereesta oli kiinnitetty erilaisia tietokantoja, esimerkiksi luonnonvaroista ja konflikteista. Harjoituksen tarkoituksena oli opetella muokkaamaan tai esimerkiksi yhdistelemään haluttuja tietokantoja toisiinsa. Harjoitustyön tietokantoihin liittyi myös lisätehtävä, jossa piti pohtia mitä muuta harjoituksessa esillä olleista tietokannoista voisi päätellä tai miten niitä voisi hyödyntää.
- Konflikteista tietoa oli annettu konfliktin tapahtumavuosi sekä laajuus (eli säde kilometreinä). Näiden tietojen pohjalta voisi päätellä mahdollisesti konfliktein yleisyyttä tietyillä alueilla ja ovatko konfliktit esimerkiksi maantieteellisesti painottuneet tietylle alueelle. Esimerkiksi jos konfliktien maantieteellinen sekä ajallinen laajuus keskittyvät samoille tietyille alueille, voi sitä hyödyntää tutkittaessa mahdollista syytä konflikteille. Tietoja voi hyödyntää myös konfliktien ja alueiden kriisinhallinnassa.
- Timanttikaivoksista ja öljykentistä oli annettu kyseisten luonnonvarojen löytämisvuosi, hyödyntämisen aloitusvuosi sekä tuottavuusluokittelu. Näistä tiedoista voisi päätellä kuinka nämä luonnonvarat ovat jakautuneet ja sijoittuneet Afrikassa. Onko esimerkiksi havaittavissa keskittymiä tietyillä alueilla tai onko tietyillä alueilla olevat timanttikaivokset tai öljykentät tuottavampia kuin toisilla alueilla.
- Internetin käyttäjämääristä eri vuosilta voi jossain määrin päätellä esimerkiksi eri valtioiden kehittyneisyyttä ja vaurautta. Toki internetinkäyttö ei kerro kaikkea maan vauraudesta, mutta voi olla suuntaa antava. Tilastoja on mahdollista myös vertailla muiden Afrikan maiden kesken ja tehdä siitä erinäisiä päätelmiä esimerkiksi elintasosta kyseisissä maissa.
Saku oli myös mielestäni hyvin blogissaan yhdistänyt tietokannat konflikteista ja annetuista luonnonvaroista ja pohtinut niiden yhteyksiä. Esimerkiksi voidaanko konfliktien alkamisen katsoa olevan yhteydessä luonnonvarojen sijoittumiseen ja ovatko luonnonvarat mahdollisesti olleet osasyynä joihinkin konflikteihin.
Tunnin itsenäinen tehtävä liittyi harjoitustehtävänlailla muun muassa tietokantojen yhdistämiseen. Tarkoituksena oli tehdä kartta Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyydestä sekä niiden järvisyydestä. Karttaan tarvittavia tietokantoja muuteltiin esimerkiksi laskemalla tulvaindeksi, jota varten piti yhdistellä erillisiä tietokantoja samaan tietokantaan.
Kuva 1. Valuma-alueiden tulvaindeksi sekä järvisyysprosentti Suomessa.
Kartasta (Kuva 1.) voi päätellä, että valuma-alueet, joissa järvisyysprosentti on korkea, eivät ole myöskään kovin tulvaherkkiä. Järvet tasaavat virtausta, eikä jokien veden pinta vaihtele kovin suuresti. Alueet, joissa järvisyysprosentti on pieni ja tulvaindeksi suuri, ovat hyvin tulvaherkkiä. Nämä tulvaherkät alueet sijoittuvat lähinnä Pohjanmaalle sekä Etelä- ja Länsi-Suomeen. Ne sijaitsevat rannikolla, jossa joet virtaavat yleensä mereen. Näillä alueilla on suositeltavaa ottaa tulvaherkkyys myös huomioon esimerkiksi kaavoituksessa ja tulvaherkille alueille rakentaessa.
Milena
Lähteet
Saarimaa, Saku 2018: 3. kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/ssaku/2018/02/01/3-kurssikerta/. Luettu 08.02.2018.