Toinen luento: pinta-aloja ja projektioita
Maanantaina 25.1. pidettävän toisen luennon alkaessa olin jo valmiiksi epäileväinen tulevan suhteen: ensimmäisestä kurssikerralta oli jäänyt käteen lähinnä ahdistus ja loppuun saattamaton luentoharjoitus. Pelkäsin jääväni jälleen jälkeen, joten luennon etenemisen tahdissa sinnitelläkseni esitin jatkuvasti omaan korvaani typerilta kuulostavia kysymyksiä. Jokaisen kysymykseni myötä vajosin syvemmälle oman kyvyttömyyteni suohon. Tunsin olevani kuin Bambi kohdatessaan Falinen ensimmäistä kertaa, vaikkei niityllä kauhuissaan ryntäilevä Bambi laukausten kiirien ilmassa ollutkaan mielentilastani erityisen kaukana.
Toisen luentokerran harjoitukset sisälsivät muun muassa kohdevalintatoimintoihin tutustumista (kuva 1) ja erilaisten tietokantojen hyödyntämistä. Suurin osa luennosta meni erilaisten projektioiden etäisyys- ja pinta-alaerojen tarkasteluun. Projektioiden vertailussa hyödynsin Tilastokeskuksen julkaisemaa vuoden 2020 kuntaraja-aineistoa, sen käyttämää ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatistoa sekä Robinsonin ja Mercatorin maailmankarttaprojektioita. Uusien geometriatietotasojen luonti onnistui minulta melko sujuvasti – ainakin sen jälkeen, kun olin ensin epähuomiossa lisännyt uusia tasoja samasta lähtötasosta ja joutunut lisäämään tasot uudelleen alueiden erojen ketjuttamiseksi samaan attribuuttitauluun.
Kuva 1: Pirkanmaan maakunnan kunnat kartalla oranssilla Tilastokeskuksen vuoden 2020 kuntaraja-aineistossa.
Kuntien pinta-alaerot tasokoordinaatiston ja oikeakulmaisen eli konformaalisen Mercatorin välillä olivat huomattavat ja moninkertaiset: esimerkiksi Lapin pohjoisimpien kuntien koko oli Mercatorin projektiossa yli seitsenkertainen. Tulos ei ollut yllättävä, sillä Mercatorin projektio vääristää pinta-aloja sitä enemmän, mitä lähempänä maapallon napoja alueet sijaitsevat. Tasokoordinaatiston ja Robinsonin projektion keskinäiset erot olivat maltillisempia, sillä Robinsonin projektio on kompromissi, joka pyrkii säilyttämään mahdollisimman todenmukaisesti sekä oikeakulmaisuutta eli alueiden muotoja ja oikeapintaisuutta eli pinta-aloja. Päädyin visualisoimaan Robinsonin projektion Mercatorin projektion sijaan. Erojen visualisoinnissa harjoittelin lähinnä luokkajakojen muodostamista, tutkin niiden käyttäytymistä ja leikin väreillä – ja annoinkin visualisointini nimeksi Sateenkaarirobinson (kuva 2). En kuitenkaan ollut ainoa, joka loi värikkään kartan: esimerkiksi Lotta Mattila näytti myös tehneen oman Sateenkaarirobinsoninsa (Projektioita ja suhdelukuja -blogikirjoitus, 26.1.2021).
Kuva 2: Sateenkaarirobinson eli Robinsonin projektiossa ja ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatistossa esitettyjen Suomen kuntien (Tilastokeskuksen kuntaraja-aineisto vuodelta 2020) pinta-alaerot.
Sateenkaarirobinsonista kömmähdyksiin, kömmähdyksistä lopputulokseen
Palasin toisen kurssikerran tehtävien pariin luentoa seuraavana päivänä, ja epäonnekseni huomasin pysyviksi muuttamattomieni karttatasojen attribuuttitaulujen tyhjentyneen, mikä sekoitti koko työn. QGIS-ohjelma voi kuitenkin kadottaa tietoja myös kesken karttatyöskentelyn, kuten oli käynyt Lotta Puodinkedolle (2. kurssikerta: Toimintojen kertausta -blogikirjoitus, 21.1.2021) ja Amanda Salmensuulle (2. kurssikerta: Vääristäviä projektioita -blogikirjoitus, 29.1.2021). Toisen kurssikerran tehtävien tarkoituksena oli oppia käyttämään QGIS-ohjelmaa jouhevammin ja luontevammin toistojen kautta, ja toistoa totisesti tuli: aloitin projektiovertailun suosiolla alusta. Olin varsin yllättynyt muistaessani kaikki varsinaisen karttatehtävän vaiheet helposti ilman ohjeiden tai luentovideon apua. Päätin seurata jo tallaamaani polkua ja valitsin jälleen visualisoitavakseni Robinsonin projektion aikoen tehdä koropleettikartan kerralla loppuun tietojen katoamisen välttämiseksi. Lienee selvää, etten luennon aikana ollut oikein ymmärtänyt, miten tasojen tallentaminen käytännössä tapahtuu.
Kuten jo todettua, Pohjois-Suomen pinta-alojen erot ovat suurempia kuin Etelä-Suomen. Kuntien pinta-alaerot muuttuvat vyöhykkeittäin lähes suorien linjojen linjojen mukaisesti läpi Suomen. Sateenkaarirobinsonissani olin käyttänyt vyöhykkeisyyden korostamiseksi kahdeksaa luokkaa, joiden värit erottuivat varsin hyvin toisistaan skaalan edetessä kylmästä sinisestä lämpimään punaiseen. Lopullisessa karttatuotoksessani tyydyin kuitenkin “vain” kuuteen luokkaan, ja vaihdoin hauskat ja mielenkiintoiset värit keltaisen ja oranssin kautta kulkevaan valkopunavärigradienttiin (kuva 3). Sävyihin liittyvien konnotaatioiden ja huomiovärien käytön vuoksi kartan katsoja huomaa heti ensivilkaisulla pohjoisessa esiintyvän jotakin ilmiötä voimakkaasti – ja mahdollisesti ongelmallisesti. Luokkien esittäminen kartalla olisi ollut epäselvempää, mikäli keltaisen ja oranssin sävyjä olisi ollut enemmän. Toisaalta liian harvat luokat olisivat jättäneet pinta-alamuutosten vyöhykkeisyyttä enemmän piiloon.
Kuva 3: Suomen kuntien pinta-alojen moninkertaisuus Robinsonin projektion ja ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatiston välillä. Kartta esitetty tasokoordinaatistossa Tilastokeskuksen vuoden 2020 kuntarajojen mukaan.
Kartan legendan lisääminen QGIS-ohjelmalla oli varsin suoraviivainen prosessi, sillä ohjelma mutkattomasti löysi kartalle valmiit selitteet, jotka se lisäsi samaan linjaan täysin yhtenevin muotoiluin. Huonoja puolia kuitenkin mielestäni olivat rajatut muokkausvapaudet: esimerkiksi vaikka kaikkien selitteiden keskinäisiä rivivälejä voi muokata, ei välien muutos onnistu vain kahden selitteen välillä. Tämä jättää legendan kohteiden ryhmittelyn lähinnä haaveeksi, ellei käyttäjä lisää useampaa legendaa. Pinta-alaeroja kuvaavassa kartassani oli onneksi vain yhdenlaisia selitteitä, jolloin ryhmittelyä ei tarvittu. QGIS myös tekee joistain legendan toiminnoista hieman hämmentäviä: muun muassa legendan otsikon käsittely osoittautui epämääräiseksi toimenpiteeksi sen helppoudesta huolimatta. Etenkin otsikoinnin kohdalla suosisin viime syksynä Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilla käytettyä CorelDRAW-ohjelmaa, joka antaa käyttäjänsä kirjoittaa legendaotsikot normaalin tekstin tavoin. QGIS- ja CorelDRAW -ohjelmien legendatoimintoihin on kiinnittänyt huomiota myös Tapio Turpeinen blogikirjoituksessaan Kurssikerta 1: tutustumista QGIS-sovellukseen (Tapion kurssiblogi, 21.1.2021).
Jälkikäteen tulin ajatelleeksi voineeni muuttaa pinta-alaeroja kuvaavat luvut prosenteiksi yksinkertaisella laskutoimenpiteellä. En ollut tullut moista edes huomioineeksi kartan tekemisen yhteydessä, minkä seurauksena legendaan jäivät hieman epäselvästi alueiden moninkertaisuudet. Prosentteja olisi ollut vaivattomampi tulkita: esimerkiksi 118% suurempi alue on helpommin ymmärrettävissä kuin 1,18-kertainen alue. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä arvoja muuntamaan harjoituksen päätarkoituksen jo täytyttyä.
LÄHTEET
Mattila, L.: Projektioita ja suhdelukuja, Lotta Mattilan blogi, 26.1.2021 (viitattu 31.1.2021.
<https://blogs.helsinki.fi/lottmatt/2021/01/26/projektioita-ja-suhdelukuja/>
Puodinketo, L.: 2. kurssikerta: Toimintojen kertausta, Lotan blogi, 21.1.2021 (viitattu 1.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/lottapuo/2021/01/27/2-kurssikerta-toimintojen-kertausta/>
Salmensuu, A.: 2. kurssikerta: Vääristäviä projektioita, Salmeama’s Blog, 29.1.2021 (viitattu 1.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/salmeama/2021/01/29/2-kurssikerta-vaaristavia-projektioita/>
Tilastokeskus: Kunnat 2020 -aineisto, WFS-rajapinta (viitattu 26.1.2021).
Turpeinen, T.: Kurssikerta 1: tutustumista QGIS-sovellukseen, Tapion kurssiblogi, 21.1.2021 (viitattu 31.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/tapiotur/2021/01/21/kurssikerta-1/>