---

Teemakartta muunkielisten osuudesta kunnissa

Palasin ensimmäisen luentokerran harjoitustehtävien pariin vasta tiistaina 26.1. jo toisen luennon käyneenä sekä sen harjoituksia tehneenä – sattuneesta syystä useampaan otteeseen. Toisen luennon jäljiltä ensimmäisen luennon tehtävät tuntuivat harvinaisen selkeiltä. Päätin aloittaa itsenäisestä Tilastokeskuksen Suomen kunnat 2015 -aineiston avulla tehtävästä harjoituksesta, sillä varsinainen luentotehtävä oli kaikessa keskeneräisyydessä sekavahkolla tolalla: koin helpommaksi aloittaa uuden karttaesityksen luonnilla vanhan setvimisen sijaan. Valitsin suoraan mitään siksak-kuvioita harkitsemattakaan tehtävävaihtoehdoista helpoimman. Olen edelleen sen verran aloittelija ja sählääjä, että suosiolla suojelen mielenterveyteni rippeitä enkä varsinkaan näin kurssin alkuvaiheessa lähde tekemään haastavampia harjoituksia.

Suomen kunnat 2015 -aineistosta löytyi runsaasti erilaisia muuttujia ikä- ja sukupuolijakaumasta kesämökkien määrään ja työttömyyteen. Valitsin oman koropleettikarttani muuttujaksi muunkielisten eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuuden kuntien väestöstä (kuva 1). Tutkin kuntien ja muunkielisten prosenttiosuuksien käyttäytymistä erilaisten jakaumien avulla, mutta päädyin lopulta tavanomaiseen viiden luokan luokkajakoon: tuntui turhalta yrittää hajauttaa 0–1,6% -luokkaan kuuluvia kuntia.

Eniten aikaa meni eittämättä väriharmonian suunnitteluun, sillä QGIS-ohjelman tarjoamien valmiiden kaksiväristen liukuväripalettien sävyt olivat varsin lähellä toisiaan tehden eri luokkien hahmottamisesta tarpeettoman haastavaa. Valitsin ja säädin sävyjä siis manuaalisesti omien mieltymysteni mukaisiksi. Koropleettikarttani pääväriksi valitsin sinisen, sillä puna- ja vihersävyihin liittyy assosioita, joiden en kokenut auttavan muunkielisten osuuden tarkastelussa: esimerkiksi vaikka punaisen harmonian avulla olisin voinut korostaa muunkielisen väestön suosimia kuntia enemmän kuin valkosinisen gradienttini kanssa, herättäisi punainen väritys todennäköisesti mielikuvia ongelmallisista tilanteista – kuvataanhan punagradienttien avulla tyypillisesti esimerkiksi ilmaston lämpenemistä tai metsäkatoalueita. Punaista väriä ovat käyttäneet myös Ville Väisänen kuntien työttömyyttä kuvaavassa kartassaan (QGIS-hommat tulille -blogikirjoitus, 23.1.2021) sekä Elmo Holopainen avioeroja käsittelevässä kartassaan (Tutustuminen QGIS-ohjelmistoon (vk. 3) -blogikirjoitus, 23.1.2021). Sinistä gradienttia sen sijaan on käyttänyt esimerkiksi Rasmus Sohlman teemakartassaan 0–14-vuotiaiden osuudesta kuntien väestössä (Ensimmäinen luento ja GISin uusi maailma -blogikirjoitus, 26.1.2021).

Karttani perusteella muunkielisten osuus väestöstä on suurin Suomen etelärannikolla, kaakkoisrajalla, Vaasan seudulla sekä Lapin pohjoisimmissa kunnissa. Muunkielisyys selittyy maahanmuuton eri muodoilla, kuten avioliittopohjaisella tai työperäisellä maahanmuutolla, sekä pakolaisuudella. Eteläisissä kunnissa – erityisesti pääkaupunkiseudulla – kielipaljous on huomattavaa mutta epäyllättävää. Etsin kunta-aineiston kanssa suurinpiirtein samanikäisiä tekstejä, ja löysin vuonna 2015 Helsingin sanomissa julkaistun, Reetta Rätyn kirjoittaman Helsingin kielitilannetta käsittelevän artikkelin Helsingissä puhutaan jo toista sataa kieltä – tunnistatko, mitä naapurisi puhuu?. Räty on artikkeliaan varten haastatellut vastaantulijoita heidän äidinkieltään tiedustelemalla, joskin monet vastasivat kielikysymykseen luettelemalla kaikki puhumansa kielet. Vaasan seudulla kielten paljous sen sijaan yllätti minut, mutta asia liittynee Vaasan yliopistoon sekä kaupungin historiaan. Etsin myös Vaasan kieliin liittyviä tekstejä, ja vastaani tuli myöskin vuonna 2015 Ilkka-Pohjalaisessa julkaistu artikkeli Vaasassa puhutaan melkein sataa eri kieltä.

Kaakkois- ja itärajalla nähtävä muunkielisten osuus kuntien väestöstä selittyy erityisesti Venäjän läheisyydellä ja venäjää äidinkielenään puhuvien maahanmuutolla. Pohjois-Lapissa olettaisin venäjänkielisten ohella asuvan myös norjaa puhuvia. Karttaani tarkastellessa tulee kuitenkin muistaa Suomen väestön epätasainen jakautuminen: pienessä kunnassa muunkielisiä ei tarvita niin paljon kuin esimerkiksi Turussa, jotta heidän osuutensa väestöstä olisi kartalla nähtävissä – mistä johtuu muun muassa Utsjoen hurja ja huvittava johtoasema kartallani. Karttaani tutkiessa on myös hyvä pitää mielessä, kuinka pinta-alaltaan suuret pohjoisen kunnat kiinnittävät katsojan huomion ja virheellisesti vaikuttaisivat olevan kielellisesti rikkaimpia alueita.

 

Itämeritehtävää ja kompastuskiviä 

Helpon ja mukavan kunta-aineistotehtävän – joka tuntui tekevän itse itsensä minun ja lapsuudenystäväni Aristokatteihin edenneen Disney-maratonin lomassa – jälkeen palailin selvittelemään, mihin olinkaan luentotehtävän kanssa jäänyt. Luentotehtävän tarkoituksena oli tutustua QGIS-ohjelman perustoimintoihin luomalla koropleettikartta Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöjen suhteellisista osuuksista (kuva 2). Ahdistukseni venyttämästä tauosta huolimatta sain tehtävän juonen päästä taas kiinni miltei hölmistyttävän vaivattomasti. Aivan ensimmäisenä minun tosin oli pakko muuttaa keskeneräisen karttani epämiellyttävät värisävyt visuaalisesti miellyttävimpiin – ja jo miltei tavanomaiseksi muodostuneen kartantekotyylini mukaan kulutin värisuunnitteluun jälleen kerran varsin tolkuttomasti aikaa.

Ongelmani alkoivat, kun totesin kartalla esitettyjen valtioiden, HELCOM-merialueen sekä lukuisten järvien rajojen ja reunojen näyttävän suoraan sanottuna järkyttäviltä: esimerkiksi Turun ja Ahvenanmaan saaristo-objektien reunat olivat yhtä mustaa sotkua. Törmäsin puolivahingossa layer rendering -asetuksiin, joita muokkaamalla pystyin vaikuttamaan reunojen näkyvyyteen. En siltikään ollut tyytyväinen tuhansien järviobjektien suttuiseen yleisilmeeseen. Epätoivoisena yritin jopa etsiä apua joulukuussa 2020 julkaistusta QGIS 3.10 -käyttöoppaasta yksiselitteistä ohjetta löytämättä. Vihdoin ja viimein löysin – ilmeisestä paikasta – fill style ja stroke color -väriasetukset, joiden avulla pystyin poistamaan järvien reunat kokonaan selventäen karttaani huomattavasti. Kartanluvun helpottamiseksi poistin näkyvistä myös kartan päätarkoituksen kannalta tarpeetonta informaatiota, kuten syvyyskäyrät.

Päätin lisätä karttaani Itämeren typpipäästöihin vaikuttavien valtioiden nimet, vaikka karttani kohderyhmälle valtioiden nimet lienevätkin selvät. Nimien lisääminen, asettelu ja muokkaus olivat silti hyvää harjoitusta tulevaa varten. En kuitenkaan keksinyt, miten olisin voinut liikutella nimiä täysin vapaan käden mukaan. Samaan kiveen kompuroin myös legendan kohdalla, sillä en vieläkään keksinyt, kuinka olisin voinut liikutella karttaselitteitä legendaboksin sisällä mieleni mukaan. Legendan selitteiden ryhmittelyn onnistumatta taas kerran, tein kaksi erillistä legendaa: toiseen jätin typpipäästöosuuksien selitteet ja toiseen lisäsin vesistöselitteet. Mielestäni selitteiden laittaminen samaan seliteboksiin identtisin rivivälein olisi ollut visuaalisesti epämääräistä. Hieman kismittävää kuitenkin oli, etten löytänyt typpipäästöjen lähdeaineiston julkaisupäivämäärää mistään, joten jouduin jättämään tiedon mainitsematta. Raivostuttavaa taas oli, kuinka karttani laatu romahti sitä blogipalveluun tuotaessa syystä, jota en ymmärrä sitten alkuunkaan.

 

QGIS = piñata?

Kurssin ensimmäisiin luentoihin liittyi paljon kriiseilyä, häsläystä ja panikointia, mutta harjoitustehtävien teko sujui siitä huolimatta. Perusjuttujen pyörittely oli huomattavasti mukavampaa itsenäisesti, kun pystyin käyttämään aikaa oman ymmärrykseni vaatimia määriä luentojen luotijunatyylisen etenemistahdin sijaan, joskin itsenäisten tehtävien huonoja puolia on muun muassa lyhyidenkin kysymysten esittämisen mahdottomuus: kaikki piti selvittää itse joko kokeilemalla tai googlaamalla. Koen olevani loppujen lopuksi melko onnekas tyyppi, sillä löysin jos jonkinmoisia toimintoja puhtaan vahingon kautta – ja oloni oli kuin piñataa hakkaavalla ja siihen jopa osuvalla. Monia toimintoja myös kadotin löytääkseni ne taas pian uudelleen.

Panin merkille tiedon esittäminen maantieteessä -kurssin käymisellä olleen hyötyä, sillä ilman kurssilla kerrytettyä ohjelmankäyttö- ja kartantekokokemusta olisi QGIS:n käyttöönotto ollut varmasti vaikeampaa. Jossain välissä QGIS:ä käyttäessäni huomasin suureksi kauhukseni ajattelevani kartan teon olevan peräti melko hauskaa puuhaa – erityisesti tietäessäni, mitä tein. Sama oli käynyt myös CorelDRAW:n kanssa: ohjelman ensimmäisillä käyttökerroilla olin ollut kysymysmerkin ruumiillistuma, mutta hetkisen sitä pyöriteltyäni olin huomannut sen olevan ihan mukavaa puuhaa. Hui kauhistus, piileekö minussakin pienen pieni geoinformaatikko?

---

LÄHTEET

Holopainen, E.: Tutustuminen QGIS-ohjelmistoon (vk. 3), 23.1.2021 (viitattu 28.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/elmblog21/2021/01/23/tutustuminen-qgis-ohjelmistoon-vk-3/>

QGIS Project: QGIS 3.10 User Guide, 9.12.2020 (viitattu 28.1.2021).
<https://docs.qgis.org/3.10/pdf/fi/QGIS-3.10-UserGuide-fi.pdf>

Räty, R.: Helsingissä puhutaan jo toista sataa kieltä – tunnistatko, mitä naapurisi puhuu?, Helsingin sanomat, 1.8.2015, päivitetty 4.8.2015 (viitattu 26.1.2021).
<https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002841096.html>

Sohlman, R.: Ensimmäinen luento ja GISin uusi maailma, 26.1.2021 (viitattu 28.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sohlrasm/2021/01/26/ensimmainen-luento-ja-gisin-uusi-maailma/>

Vaasassa puhutaan melkein sataa eri kieltä, Ilkka-Pohjalainen, 7.5.2015 (viitattu 26.1.2021).
<https://ilkkapohjalainen.fi/arkisto/vaasassa-puhutaan-melkein-sataa-eri-kielta-1.1829226>

Väisänen, V.: QGIS-hommat tulille, Villen GIS-blogi, 23.1.2021 (viitattu 28.1.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/villvais/2021/01/23/qgis-hommat-tulille/>