QGIS on Scar, minä olen Mufasa


Pornainen ja uudet toiminnot

Viides kurssikerta pyörähti käyntiin kertaamalla QGIS-ohjelman piirtotyökaluja, joihin olimme tutustuneet jo edellisen kerran puitteissa Pornaisten kunnan kautta. En edelleenkään lämmennyt ohjelman kamalille, järkyttävää jälkeä tuottaville työkaluille. CorelDRAW selkeästi opetti minut liian hyvälle… Piirtotyökalujen mieleen palauttamisen jälkeen harjoittelimme uusien toimintojen käyttöä Pornaisten kuntaan liittyvien kartta-aineistojen avulla. Muistan jokaisen kolmesta uudesta toiminnosta mainittaneen MAA-104 -kurssilla.

Intersect- ja clip -toiminnot vertaavat kahta karttatasoa toisiinsa, mutta siinä missä intersect yhdistää tasoille yhteiset alueet, kohteet ja tiedot toiminnon käytön luomaan tuloskarttatasoon, clip leikkaa paloja kohdetietokannasta jättäen tuloskarttatasoon vain leikatun tietokannan kohteita ja tietoja. Ymmärsin toimintojen käytön idean, mutta toistosta huolimatta minulle jäi epäselväksi, milloin niitä oikeastaan kannattaisi tai pitäisi käyttää, ja kumpi toiminto on parempi missäkin yhteydessä.

Bufferointitoiminnon koin hahmottavani parhaiten. Toiminto luo tietokannan kohteiden ympärille halutun kokoisen puskurivyöhykkeen, jonka avulla voidaan selvittää ympäristössä sijaitsevien muiden kohteiden määrää. Bufferin tekemän läheisyysanalyysin keinoin voi esimerkiksi tarkastella, kuinka paljon rakennuksia on jonkin järven ympärillä tai kuinka paljon ihmisiä asuu lähellä ruokakauppoja.  Laajaa pohdintaa bufferoinnin hyödyistä ja mahdollisuuksista ympäristösuunnittelussa on kirjoittanut blogiinsa Emmi Aarrelahti (Kurssikerta 5 -blogikirjoitus, 23.2.2021). Vyöhykkeitä voi tehdä useampia sisäkkäisiä tai päällekkäisiä. Pornaisten aineistoissa tarkastelimme muun muassa 500 metrin etäisyydellä terveyskeskuksesta sijaitsevia rakennuksia ja sadan metrin päässä pääteistä asuvia. Jälkimmäinen bufferi herätti hilpeyttä muistuttaessaan ilmalla eloon herätettyjä putkityyppejä (kuvat 1 ja 2).

Kuva 1: Pääteiden ympärille lisätty 100 metrin bufferi, ”bufferiukko”

Kuva 2: Sininen ilmatyyppi, Feather Flag Nation (amazon.com)

 

Itsenäisistä tehtävistä

Suurin osa kurssikerrasta oli varattu itsenäiseen työskentelyyn, ja itsenäisissä tehtävissä tuli hyödyntää sekä kurssikerralla opittuja että jo aiemmin käytettyjä toimintoja. Toisin sanoen tehtävien tarkoituksena oli kokeilla ja soveltaa – tai sohia sokkona. Päätimme Maija Jalosen kanssa tehdä tehtävät yhdessä, mikä oli ainoastaan positiivista: pystyimme heittelemään ideoita, pohtimaan sopivia lähestymistapoja ja jutustelemaan epätoivon ja luovuttamisen sijaan. Teimme varmasti joitain asioita vaikeimman kautta tarpeettomista sivuaskeleita puhumattakaan – itse esimerkiksi tein muutamia turhia buffereita – mutta saimme sentään tehtävät tehtyä. Kuten Maija blogissaan toteaa, kurssikerran tehtävien jälkeen bufferointi tosiaan sujuisi jo unissakin (Kurssikerta 5 -blogikirjoitus, 25.2.2021).  Mitään tehtävää tai kohtaa emme skipanneet! Tehtävien vastauksista tuli koota taulukko (taulukko 1). Tapani mukaan myös napsin tehtävien teon yhteydessä muutamia screenshotteja (kuvat 3, 4 ja 5).

 

Taulukko 1: Tehtävien vastauksia

Kuva 3: Malmin lentokenttä ja kilometrin bufferi.

Kuva 4: Helsinki-Vantaalle piirretty poikkeavan laskusuunnan apuviiva + bufferi = patonki, jonka alueelle jää lähemmäs 12 000 asukasta.

Kuva 5: Martinlaakson juna-asema (sinisellä) ja 500 metrin päässä sijaitsevat asuinrakennukset, omani mukaanluettuna.

Osa lentokenttäbuffereiden asukasmäärien tuloksista poikkesivat hieman toisistaan huolimatta yhteistyöstämme ja samaan tahtiin etenemisestä. Syy oli onneksi helppo päätellä: poikkeavuudet johtuivat piirrettyjen kiitoratakohteiden eroista. Jo pienikin eroavaisuus vaikuttaa bufferin muotoon. Eroja oli myös Tikkurilan suuntaisen poikkeavan lentosuunnan melualuetta havainnollistavalla bufferoidulla apuviivalla, sillä siinä missä itse olin suunnannut viivaa enemmän Malmin lentokentän eteläosiin, Maija oli piirtänyt viivaa hitusen korkeammalle. Koska apuviivat oli vapaammin piirrettävissä kuin kartalta löytyvät kiitoradat, oli myös niiden pituuksissa pieniä eroja. Oma viivani oli noin 6480 metriä pitkä.

Eroja muiden kurssilaisten ja meidän taulukoidemme välille toivat myös ikärajaukset. Taajamatehtävässä olimme laskeneet kouluikäisiksi 6–16-vuotiaat, sillä rajan vetäminen ikäluokkien välille oli hyvin epäselvää: ei ollut selkeää, olivatko lasten ja nuorten ikätiedot attribuuttitaulukossa syntyvuoden mukaisia tehden samana vuonna syntyneistä automaattisesti saman ikäisiä vai oliko aineistot kerätty vuotta katsomatta. Otimme tarkasteltaviin ikäluokkiin mukaan kuusivuotiaat, koska jotkut aloittavat koulutaipaleensa vielä kuudennen ikävuotensa puolella. Toisaalta tuloksissamme epäselvyyttä aiheuttaa nyt se, että kuusivuotiaiden ryhmä mahdollisesti sisältää vasta hiljattain kuusi vuotta täyttäneitä esikouluikäisiä. Koulupiiritehtävässä olimme valinneet toisen lähestymistavan ja valinneet yksinkertaisuutensa vuoksi suosiolla ikäluokat kouluvuosia ajattelematta: tuleviksi kouluikäisiksi valitsimme kuusivuotiaat ja yläasteikäisiksi iät 12–14. Pieniä pulmia aiheutti myös taajamien ulkopuolella asuvien kouluikäisten laskeminen, sillä emme löytäneet sopivaa toimintoa laskun suorittamiseen. Tuloksen saimme laskemalla koko alueen kouluikäisten ja taajamissa asuvien kouluikäisten erotuksen. Toisaalta mitäpä sitä turhaan toimintoja klikkailemaan ja käyttelemään, jos tuloksen voi saada yksinkertaisella miinuslaskullakin. Helppoa oli myös koulupiiritehtävän muunkielisten aikuisten ja peruskouluikäisten välisen suhteen laskeminen, sillä arvion laskemisessa oletettiin suhteen olevan sama kuin suomen- ja ruotsinkielisten aikuisten ja koululaisten.

Vaikein tehtävä oli laskea ulkomaalaisten osuuksia alueilla. Saimme välille 10–20% vain yhden alueen ja muihin emme mitään. Ensin yritimme selvittää, missä olimme menneet vikaan, mutta alueiden määrä kasvoi pienempiin prosentteihin mentäessä: esimerkiksi välillä 5–10% alueita oli kolme. Koska emme keksineet, mitä olimme tehneet väärin, arvelimme tuloksemme olevan jokseenkin järkevä, sillä kyse oli kuitenkin ulkomaalaisista, ei ulkomaalaistaustaisista. Muutamat muut kurssilaiset olivat kuitenkin saaneet tuloksiinsa useampia alueita jokaiseen luokkaan, mikä oli hämmentävää. Tuloksia olivat saaneet esimerkiksi Saara Heikkinen (Viides kurssikerta -blogikirjoitus, 23.2.2021) ja Erkki Järvinen (Kurssikerta 5 -blogikirjoitus, 21.2.2021). Heidän tuloksensa kuitenkin poikkeavat toisistaan varsin paljonkin.

 

Onko osaamista?

Vaikka QGIS on aiheuttanut koko kurssin ajan minulle aivan liikaa stressiä ja ahdistusta, ovat jotkin harjoitukset onnistuneet myös ilman tuskailua. Olen myös huomannut, kuinka tehtävien tekeminen yhdessä toisten kurssilaisten kanssa on vaikuttanut positiivisesti paniikkiherkkyyteeni ja mielentilaani näin ylipäänsä. Kiitos siis Paola ja Maija! QGIS:n käyttö ei ole selkärangassa tai läheskään intuitiivista, koen perustoimintojen käytön sujuvan ihan-melko-semi-ok-sinnepäin -tasolla: visuaaliset seikat värisuunnitteluista legendan hienosäätöön sujuvat ohjelman rajallisissa puitteissa varsin hyvin, osaan tuoda ohjelmaan aineistoja, select-toiminnon monet hyödyt naksahtivat tämän kurssikerran myötä, attribuuttitaulukkojen muokkaaminen ja field calculatorin hyödyntäminen sujuvat suurimmilta osin, bufferoinnin ymmärtäminen check… Jos katsoo taaksepäin kurssin aloitukseen, jolloin en osannut tehdä mitään, olen kenties jopa oppinutkin jotain. Samalla kuitenkin on roppakaupalla työkaluja, kuten Join attributes by location (summary), joita kykenen käyttämään vain jokseenkin ja ymmärtämättä täysin niiden periaatteita. On kylläkin aivan älyttömän ärsyttävää käyttää oikean lopputuloksen tuottavaa toimintoa toiminnon sytyttämättä lainkaan lamppuja aivoissa.

Olen ehtinyt unohtaa jo varmaankin puolet kurssilla mainituista tai käytetyistä toiminnoista, jotka ovat varmaankin murto-osa kaikista ohjelman toiminnoista. Tehtävien kirjalliset ohjeet ovat varsinainen pelastusköysi. Tulin kuitenkin huomanneeksi mieleeni erityisen hyvin jääneen visuaalisiin seikkoihin liittyvät toiminnot, joita kurssin alkutaipaleella jääräpäisesti tahkosin testaillen milloin mitäkin. Itse etsiskely ja omatoiminen kokeilu ovat auttaneet siis eniten muistijälkien luomisessa, mutta koska kiinnostukseni tällaisiin ohjelmiin on jo valmiiksi pieni ja helposti paniikin tukahdutettavissa, en ole kokenut vaivan arvoiseksi kokeilla muunlaisia toimintoja omin päin. Kokeilunhaluuni on vaikuttanut myös projekti-ikkunasta puuttuva Control + Z -combo, joka on suoraan sanottuna helvetillistä kidutusta. Combo onneksi toimii print layoutin puolella.

QGIS-sovelluksen toimintorunsauden avulla on varmasti mahdollista etsiä monenlaisia vastauksia erilaisiin kysymyksiin, ratkoa ongelmia sekä tuottaa erilaisia esityksiä ja tulkintoja, mutta ongelmana on sovelluksen käytön hankaluus ja monimutkaisuus. Ohjelma ei todellakaan ole aloittelijaystävällinen tapaus, ja vastaavanlaista paikkatieto-ohjelmistoa koskaan käyttäneelle tämä oli julma pudotus henkiseen kuolemaan. QGIS on Scar minun ollessani Mufasa. QGIS on myös hyvin täsmällinen sovellus, ja yksikin hajamielinen virhe tai pieleen mennyt seikka sotkea attribuuttitaulukon, karttaesityksen tai projektin – tai kaataa koko pirun ohjelman. Vastatakseni erään lukioaikaisen matematiikan opettajani hokemaan, opiskelijalla ei ole osaamista.

 

Mihin kirjoittamisen ilo on kadonnut?

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, oli kyse sitten päiväkirjoista, luovasta kirjoittamisesta tai jopa koulutehtävistä. Tämä kurssi kuitenkin imee minusta kaiken kirjoittamisen ilon, ja yleensä niin mukavat kirjoitusprosessit ovat henkistä rääkkiä aina aloituksesta viimeiseen hiomiseen saakka. En ole tyytyväinen yhteenkään virkkeeseen, kappalerakenteeni ovat järkyttäviä, teksteistä puuttuu sielu… Kurssi on saanut kirjoittamisesta ahdistavaa, ja paraikaakin joudun muistuttamaan itseäni hengittämään tasaisesti. Kenties tällä kurssilla kulminoituu koko fuksivuoteni kirjoituspaine, sillä olen kuluneen vuoden aikana ollut aidosti tyytyväinen vain yhteen tekstiin, ja sekin tunne hälveni ajatellessani arvostelua. Tällä kurssilla olen alkanut hävetä kirjoituksiani ja erityisesti sitä, että ne ovat kaikkien nähtävillä. Vihaan, vihaan ja vihaan.


LÄHTEET

Aarrelahti, E.: Kurssikerta 5, Matkani Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla, 23.2.2021 (viitattu 28.2.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/emaa/2021/02/23/kurssikerta-5/>

Heikkinen, S.: Viides kurssikerta, Saaran GIS-blogi, 23.2.2021 (viitattu 28.2.2021).<https://blogs.helsinki.fi/heikkins/2021/02/23/viides-kurssikerta/>

Jalonen, M.: Kurssikerta 5, Maijan blogi, 25.2.2021 (viitattu 28.2.2021).<https://blogs.helsinki.fi/mmjalone/2021/02/25/kurssikerta-5/

Järvinen, E.: Kurssikerta 5, Geoinformatiikan menetelmät 2021, 21.2.2021 (viitattu 28.2.2021).<https://blogs.helsinki.fi/erkkijar/2021/02/21/kurssikerta-5/>

2 thoughts on “QGIS on Scar, minä olen Mufasa

  1. Päivitysilmoitus: Another day another struggle – Geoinformatikens djungel

  2. Päivitysilmoitus: Kurssiviikko 5: ongelmanratkaisua ja reflektointia – Kasperin Blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *