VVVV eli vihdoin ja viimein viimeistä viedään


Aineistojen valinnanvaikeus

Viimeisellä kurssikerralla meidät opiskelijat niin sanotusti päästettiin valloilleen paikkatiedon maailmaan kuin titaanit konsanaan, ja ainakin omalla kohdallani hyvin samantapaisella menestyksellä. Vai olinko minä Kuzco, QGIS kiukkuinen orava ja netin lukuisat aineistot jaguaareja? Kurssikerralla tehtävävaihtoehtoja oli kolme, ja valitsin vaihtoehdoista ensimmäisen, jossa sai – joutui? – itse valita kartalla kuvattavan alueen aineistoineen ja muuttujineen. Halusin heti tehdä jonkin Australiaan liittyvän kartan ja lähdin luottavaisena selailemaan Australian hallituksen geotieteiden laitoksen, Geoscience Australian, erilaisia avoimia aineistoja. Luottavaisuus oli virhe: en onnistunut avaamaan yhtäkään aineistoa järkevästi QGIS:sä.

Australia sikseen ja merialueita kehiin. Selailin Natural Earthin erilaisia aineistoja, joita sain yllättävästi avattua QGIS:sä vaivattomasti: näytölleni piirtyivät niin valtiorajat, koralliriuttojen sijainnit kuin merenpohjarasteritkin kaikesta muusta nyt puhumattakaan. Kartta monine erilaisine aineistoineen oli kuitenkin varsin turha, koska kartta kuvasi lähinnä eri kohteiden sijainteja eikä niitäkään tarpeeksi silmää miellyttäväksi, eikä aineiston pyörittely ollut mahdollista. Päätin jättää väliin myös meriaiheisen kartan. Käännyin tylsän vaihtoehdon puoleen – avasin StatFinin. Ulkomaalaisia alueita olivat kartoillaan onnistuneet kuvaamaan esimerkiksi Pinja Hägg (kurssikerta 7 -blogikirjoitus, 29.3.2021), Roni Kurvinen (Seitsemäs kurssikerta 05.03.2021 -blogikirjoitus, 5.3.2021) ja Alexander Engelhardt (Lesson 7. The End of the Beginning -blogikirjoitus, 3.3.2021). Engelhardt oli kekseliäästi luonut mielenkiintoisen kartan, joka kuvaa vanhaa kunnon merirosvoilua vuodesta 1980 vuoteen 2021.

Varsinaisen kurssikerran aikana tein jälleen yhteistyötä Maija Jalosen kanssa, mutta aineistojen valinnasta ei oikeastaan tullut yhtään mitään: olimme molemmat levottomia ja kenties lievästi hysteerisiä ja nauroimme kaikelle mahdolliselle vedet silmissä. Hilpeyttä herätti esimerkiksi Tilastokeskuksen StatFin-tietokannan Eräitä rikoksia -niminen aineisto, vaikka nimi olikin ihan oikeaa kielellistä ilmaisua. Naurua kirvoitti myös aineisto, johon peruskuolemansyihin oli laskettu mukaan muun muassa murhat ja tapot. Peruskuolemansyitä tosiaan.

Aineiston valinta oli hankalaa. Kunta-aineistoa oli saatavilla ihan mukavasti, mutta kuntia oli mielestäni alueelliseen vertailuun aivan liikaa. Kuntajakoa olivat kuitenkin omissa kartoissaan käyttäneet Sanna Korpi (Uudet taidot käyttöön (vk7) -blogikirjoitus, 2.3.2021) ja Inka Pellikka (Kurssikerta 7: Suomea käsitteleviä karttoja -blogikirjoitus, 24.3.2021). Korpi oli laatinut karttoja toisen asteen oppilaitosten määrästä sekä niiden alta kolmekymppisten aikuisten osuudesta kuntien väestöstä, jotka eivät ole suorittaneet peruskoulunjälkeistä tutkintoa. Pelllikan kartoista pidin eniten raviratojen ja ratsastuskenttien sijaintia kuvaavasta kartasta. StatFin-tietokannan maakunta-aineistot taas koin yksipuolisiksi ja tylsähköiksi. Mielenkiintoisiksi koin vain kuolemaan liittyvät aineistot. Näin miltei kahta kuukautta myöhemmin kurssikerran tehtävän pariin palatessani valitsin varsin nopeasti aiheekseni juurikin ne kuolema-aiheet, sillä uudesta vilkaisusta huolimatta aineistot eivät herättäneet sen kummempaa uteliaisuutta.

 

Niinkin positiivista kuin kuolemaa

Karttani kuvaa vuonna 2015 kuolleiden osuutta Suomen maakuntien väestöstä sekä itsemurhan, murhan, tapon tai tahallisen pahoinpitelyn vuoksi kuolleiden osuutta kaikista kuolleista (kuva 1). Valitsin koropleettikartalla esitettäväksi kuolleiden osuuden, sillä se oli paljon parempi vaihtoehto. Yritin lisätä maakuntien nimet kartalle kartanlukua helpottamaan, mutta koska sain näkyviin vain Pohjanmaan ja aivan väärälle alueelle Kainuun, päätin suosiolla jättää ne lisäämättä. Koropleettikarttani värigradientti ei nostanut esiin mitään erityisen yllättävää, vaikka olikin pieni ahaa-elämys huomata Uudenmaan ja kahden pohjoisemman Pohjanmaan kuolleiden osuuden olevan suhteellisen sama. Karttani mukaan Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa kuolleiden osuus väestöstä oli suurin. Prosenttiosuuden verrattaiselle suuruudelle voi olla eri syitä: alueella saattaa asua esimerkiksi enemmän vanhempiin ikäluokkiin kuuluvia ihmisiä, tai kuolemia on sattunut tapahtumaan vuonna 2015 enemmän kuin tavallisesti. Kaikkien Suomen maakuntien kuolleiden osuudet väestöstä olivat tasaisia, mutten toisaalta ollut varsinaisesti muuta odottanutkaan.

Kuva 1: Kuolleiden osuus väestöstä ja itsemurhan, murhan, tapon tai tahallisen pahoinpitelyn vuoksi kuolleiden osuus kaikista kuolleista maakunnittain vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskuksen StatFin-tietokannat.

Lisäsin koropleettikarttani päälle järvisyysprosenteista tutun ympyrädiagrammin itsemurhan, murhan, tapon tai tahallisen pahoinpitelyn vuoksi kuolleiden osuudesta myöskin vuodelta 2015, joskin unohdin merkitä vuoden legendaboksiin. En myöskään saanut diagrammin ympyröiden keskinäisiä kokoeroja suuremmiksi, vaikka selvemmät erot olisivat helpottaneet karttani lukemista. Prosenttiosuudet pyörivät jälleen pieninssä lukemissa, eikä Uudenmaan “korkea” prosentti yllättänyt. Sitä vastoin hämmentävää oli havaita Pohjois-Pohjanmaalla olevan korkein prosentti (2,1%). Lähdin tutkimaan, mistä moinen voisi johtua, mutten löytänyt suoraan aiheeseen liittyvää tutkimusta tai artikkelia. Vastaani kuitenkin tuli aihetta sivuava, Keskipohjanmaa-lehden keväällä 2018 julkaisema uutisartikkeli pohjoispohjanmaalaisten turvattomuuden kokemuksista: artikkelissa esimerkiksi kerrotaan tutkimuskyselyyn vastanneista 150 pohjoispohjanmaalaisesta hieman vajaan kolmasosan (30%) kokevan joskus turvattomuutta ollessaan yksin kotona. Voisivatko turvattomuuden kokemukset vaikuttaa epäsuorasti esimerkiksi alueen itsemurhatilastoihin?

 

Tilastoja ja taulukoita

Päätin koota oman taulukon Uudenmaan ja koko Suomen tilastoille itsemurhien sekä murhien, tappojen ja kuolemaan johtavien muiden tahallisten pahoinpitelyiden määrästä vuosina 2000, 2005, 2010 ja 2015. Lisäsin taulukkoon myös erilaisten raportoitujen ja tilastoitujen rikosten lukumäärät vuosilta 2010–2015 (taulukko 1). Olen yllättynyt ylipäänsä siitä, miten vähän itsemurhia loppujen lopuksi tehdään. Vähemmän yllättävää taas oli tasaisesti matalampiin lukuihin viettävä trendi, jonka uskon johtuvan muun muassa paremmista mielenterveyspalveluista ja avoimemmasta ilmapiiristä mielenterveysongelmia ja niistä puhumista kohtaan. Itse kuitenkin koen mielenterveysongelmien saatavuuden olevan ongelma, koska julkisella puolella jonot ovat pitkiä ja yksityinen maksaa aivan liikaa. Niin tai näin, vastaani tuli Kai Jaskarin kirjoittama ja Ylen nettisivuilla vuonna 2018 julkaistu artikkeli, joka paitsi käsittelee suomalaisten itsemurhien vähenemistä, myös kertoo mielenterveyssairauksien hoidon kehittymisestä. Minulle tuli uutena tietona, että Suomi sijoittuu maana Euroopan itsemurhatilastoissa keskivaiheille. Toisaalta itsemurhatilastot ovat ajalta ennen koronaa, ja koska koronalla on ollut vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen, oletettavasti myös itsemurhat ovat taas lisääntyneet.

Taulukko 1: Kuolinsyitä ja rikosten määrää Uudellamaalla ja Suomessa. Lähde: Tilastokeskuksen StatFin-tietokannat.

Myös murhien, tappojen ja kuolemaan johtaneiden tahallisten pahoinpitelyiden määrä on taulukkoni mukaan vähentynyt. Tilanne liittynee rikosten määrän laskuun 2010-luvun alkupuolella näin ylipäänsä – vaikka vuosina 2010–2011 rikoksissa olikin varsin suuri hyppy ylöspäin. Koska kaikki muut aineistoni päättyvät vuoteen 2015, en lisännyt taulukkoon viimeisimpien vuosien rikostilastoja, mutta taulukoissa käy selkeästi ilmi rikosten määrän olevan taas nousussa. On siis mahdollista, että myös kuolemaan johtavien rikosten ja tilanteiden määrät ovat taas nousussa.


LÄHTEET

Australian Government, Geoscience Australia: Data & Publications (viitattu 1.3.2021).
<https://www.ga.gov.au/data-pubs>

Engelhardt, A.: Lesson 7. The End of the Beginning, Alexander Engelhardt’s blog, 3.3.2021 (viitattu 25.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/alwengel/2021/03/03/lesson-7-the-end-of-the-beginning/>

Hägg, P.: Kurssikerta 7, Pinjan blogi, 29.3.2021 (viitattu 25.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/pinhagg/2021/03/29/kurssikerta-7/>

Jaskari, K: Luulitko, että Suomi on edelleen maailman synkimpiä itsemurhamaita? – Ei ole, vaan eurooppalaisen keskitason tuntumassa, Yle.fi, 26.7.2018 (viitattu 26.4.2021).
<https://yle.fi/uutiset/3-10311652>

Keskipohjanmaa: Pohjoispohjanmaalaiset kokevat muita suomalaisia enemmän turvattomuutta kotonaan ollessaan yksin, 12.3.2018 (viitattu 26.4.2021).
<https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/530980/pohjoispohjanmaalaiset-kokevat-muita-suomalaisia-enemman-turvattomuutta-kotonaan-ollessaan-yksin>

Korpi, S.: Uudet taidot käyttöön (vk7), sakorpi’s blog, 2.3.2021 (viitattu 26.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/sakorpi/2021/03/02/uudet-taidot-kayttoon-vk7/>

Kurvinen, R.: Seitsemäs kurssikerta 05.03.2021, Ronikurv’s blog, 5.3.2021 (viitattu 25.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/ronikurv/2021/03/05/seitsemas-kurssikerta-05-03-2021/

Pellikka, I.: Kurssikerta 7: Suomea käsitteleviä karttoja, Inka Pellikan kurssiblogi, 24.3.2021 (viitattu 26.4.2021).
<https://blogs.helsinki.fi/pelliink/2021/03/24/kurssikerta-7-suomea-kasittelevia-karttoja/>

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta: Eräiden rikosten uhrit iän mukaan maakunnittain, 2009-2019 (viitattu 24.4.2021).
<https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__rpk__uhri/statfin_rpk_pxt_11cn.px/>

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta: Kuolleet tilaston peruskuolemansyyn (54-luokkainen luokitus) mukaan maakunnittain, 1969-2019 (viitattu 23.4.2021).
<https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ter__ksyyt/statfin_ksyyt_pxt_11bt.px/>

Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta: Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020 (viitattu 23.4.2021.
<https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11ra.px/>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.