Alkusanat

Blogi. Tuo kaamea sana, joka välittömästi palauttaa mieleeni miltei sotamuistoihin verrattavia kauhukuvia ala-asteenaikaisesta blogintekeleestäni, jonne kirjoittelin milloin mitäkin aina fiiliksistäni ja toiveistani muistilistoihin ja kirjoista poimittuihin mielenkiintoisiin lainauksiin saakka. Onneksi pienellä Miljalla oli tarpeeksi järkeä poistaa jokainen julkaisemansa teksti palatessaan jälleen huomattavasti miellyttävämpien fyysisten päiväkirjojen pariin. Tämä blogi on aiheeltaan huomattavasti rajatumpi: blogi on perustettu Helsingin yliopiston geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssia (MAA–202) varten. Kurssin aikana muun muassa perehdytään QGIS-ohjelmiston käyttämiseen erilaisten paikkatietoharjoitusten ja karttatyöskentelyjen kautta, harjoitellaan oman oppimisen seurantaa sekä tutustutaan tieteellisen yhteistyön maailmaan kanssakurssilaisten rinnakkaisteksteihin viittaamalla. Blogi toimii kurssin puitteissa tehtävien töiden ja kirjoitusten yhteenkokoavana julkaisualustana, vaikka silloin tällöin saatankin lipsahtaa jakamaan fiiliksiäni vanhojen tapojeni mukaisesti.

Kuten kurssitoverini Martta Huttunenkin toteaa Tästä se lähtee! – blogikirjoituksessaan (19.1.2021), blogitekstejä ei tosiaan ole tullut kirjoitettua useampaan vuoteen – mutta vaikkei pikku-Martan heppablogia tai lapsuuteni blogikokeilua enää löydykään, hieman hävettää myöntää, että yläasteenaikainen kirjallisuusblogini on vielä olemassa.

Millainen oppija olen?

Oppimistyylini on varsin perinteinen: tykkään lukea tekstejä sekä tehdä yksityiskohtaisia mutta siistejä ja järjestelmällisiä muistiinpanoja niin kirjojen, muiden kirjoittamien muistiinpanojen tai diojen sekä omien ajatusteni, kokemusteni ja tärkeinä pitämieni asioiden pohjalta. Muistiinpanoja tehdessä suosin väreillä leikkimistä. Sekavat, yksiväriset ja suoraan sanottuna rumat vihot alentavat tehokkaasti opiskelumotivaatiotani. Opiskelumotivaationi muutenkin on varsin hankala tapaus: tarvitsen opiskelua varten oikeanlaisen mielentilan sekä tarpeeksi rauhallisen fiiliksen – ja mikäli minulla on henkisesti hyvä olo, voin opiskella helposti aamusta iltaan.

Olen tullut kokeilleeksi monia vaihtelevia opiskelutyylejä erilaisten kurssien yhteydessä erityisesti lukion lähiopetuksen aikana, ja vaikka kaikkein omimmalta tuntuva opiskelutapani onkin leimattavissa vanhanaikaiseksi, koen oppivani aika lailla millä tavalla tahansa: esimerkiksi opiskeltavista aiheista ääneen keskustelun, vieraskielisiä sanoja sisältävien post-it -lappujen ympäri kämppää viljelyn sekä erilaisten esitysten suunnittelun ja pitämisen olen kokenut hyödylliseksi omassa oppimisessani.

Lapsena ja nuorempana ärsyynnyin, jos en ymmärtänyt tai oppinut uusia asioita mielestäni tarpeeksi nopeasti tai erinomaisesti, mutta nykyään ahdistun ja stressaannun. Ahdistusta tuottavat myös erilaiset kurssipalautukset, varsinkin jos palautuksia on runsaasti pienellä aikavälillä. Haastavammat asiat, aikapaineet ja omat perfektionistiset taipumukseni johtavat usein ahdistus- ja paniikkikohtauksiin. En siis ole erityisen positiivisin mielin aloittamassa tätä geoinformatiikan kurssia, sillä kurssi vaikuttaa paitsi työläältä myös hankalalta: geoinformatiikka on itselleni varsin vieras aihe, enkä koe olevani millään lailla edes mukiinmenevä tietokoneohjelmien käyttäjä.

Ensimmäisestä kurssikerrasta

Ensimmäinen kurssikerta maanantaina 18.1. lähti jouhevasti käyntiin pintaraapaisutyylisellä lyhyellä muihin ryhmäläisiin tutustumisella mozzarellasalaattini mutustamisen lomassa. Alkuun kävimme läpi kurssiohjelmaa ja -tavoitteita, kuten ensimmäisten kurssikertojen etikettiin kuuluu. Varsin nopeasti meidät kuitenkin heitettiin kylmäaltaan syvään päätyyn kivipaasi nilkkaan sidottuna: avasimme QGIS-sovelluksen.

Heti sovelluksen avaamisesta lähtien päällimmäinen tunteeni oli syvä eksyminen kuin Liisalla Ihmemaassa konsanaan, mutta onnistuin sinnittelemään kärryillä noin luennon puoleen väliin asti – joskin matkien luennoitsijan klikkauksia sen kummempia ymmärtämättä. Tipahdin tahdista field calculator -työkalun käyttöön edetessämme, minkä jälkeen en sitten tahtiin enää päässytkään. Pakko todeta, että mitään varsinaista GIS-ohjelmaa ikinä käyttäneenä oli äärimmäisen hankalaa opetella käyttämään uutta ohjelmistoa etäyhteydellä. Luennon seuraamisen hankaluuteen vaikutti varmasti myös tuntemani ahdistuksensekainen epätoivo kamppaillessani paniikkikohtausta vastaan.

Luennon jälkeen olin henkisesti niin väsynyt, että tulin lähinnä vain vilkaisseeksi luentotehtävän sekä itsenäisen harjoitustehtävän yksityiskohtaiset ohjeet sisältävää word-tiedostoa. Ohjeet tuntuivat samalla sekä selkeiltä että sekavilta, enkä stressitasoni hipoessa sataa prosenttia saanut niistä mitään irti. Päätin suosiolla jättää harjoitusten teon myöhempään ajankohtaan. Ahdistavien asioiden välttely toimii aina.

LÄHTEET

Huttunen, M: Tästä se lähtee!, Martan kurssiblogi, 19.1.2021 (viitattu 28.1.2021)
<https://blogs.helsinki.fi/humartta/2021/01/19/hello-world/>