Minä ja paikka

Ensimmäisen tehtävän idea oli kuvauttaa itsensä yliopistolla itselleen merkityksellisissä paikoissa. Samalla tuli miettiä valokuvaamista taiteenlajina. ”Mitä merkitystä on mittakaavalla, kuvakulmalla, kuvakoolla – mitä kuvaaja näillä haluaa viestittää ja kertoa.”

Tehtävä oli vaikea. Olen vuosien varrella todennut, että välttelen kameraa. En esiinny juhlista otetuissa kuvissa juuri ollenkaan enkä osaa olla luonnollisesti enkä epäluonnollisesti kameran edessä. Tehtävää hankaloitti kuitenkin eniten ristiriitainen suhtautumiseni yliopiston kampukseen, jota en tuntenut omakseni. Merkityksellinen paikka tarkoitti minulle ennen kaikkea jotain myönteistä tai jollain tapaa voimaannuttavaa paikkaa. Niitä ei tältä kampukselta löytyisi.

Kaiken kukkuraksi minulla ei ollut tehtävään paria. Haahuilin siis haahuilemasta päästyäni ympäriinsä yliopistolla ja mietin ketä ohikulkijaa pyytäisin nappaamaan kuvan. En halunnut vaivata ketään, joten tiesin, että kuvakulman ja rajauksen pohtiminen jäisi sattuman varaan. Yritin velvoittaa poikaystävääni tulemaan kampukselle ottamaan kuvia, mutta sekään ei ikinä järjestynyt.

Lopulta päädyin otattamaan kuvan itsestäni lounaalla. Kuvien perusteella päädyin lähinnä viestittämään, että olipa vaivaannuttavaa.

IMG_1062 IMG_1063 IMG_1064 IMG_1065 IMG_1066 IMG_1067

Tämä oli mielestäni onnistunein kuva. Ehkä onnistuminen liittyy kuitenkin siihen, että naamaa näkyy vähän. Naama ei voi siis näyttää rumalta. Kuka nyt rumalta haluaisi näyttää?

Tämä oli mielestäni onnistunein kuva. Ehkä onnistuminen liittyy kuitenkin siihen, että naamaa näkyy vähän. Naama ei voi siis näyttää rumalta. Kuka nyt rumalta haluaisi näyttää?

 

Tehtävä kaikkine kompastuskivineen osoitti joka tapauksessa minulle, kuinka paljon tunteita ja eri asioita valokuvaamiseen ja kuvattavana olemiseen liittyy. Jos teettäisin oppilaille tällaisen tehtävän, ehkä nyt osaisin miettiä paremmin asiaa heidän näkökulmastaan. Ainakin huolehtisin, että kaikilla on parit. Lisäksi merkityksellisistä paikoista olisi voitu keskustella etukäteen, ennen tehtävänantoa. Näin selfie-aikakaudella tuntuu toki erikoiselta, että joku ei osaisi tai haluaisi ottaa itsestään kuvia. Tosin selfiet otetaan tarkasti rajatusta kuvakulmasta ja kuvassa kuuluu näyttää tietynlaiselta. Taiteenlajina tai valokuvauslajina selfiet ovat selvää pässinlihaa. Tehtävänanto muistuttikin ehkä vielä enemmän muotibloggaajien tapaa käyttää puolisojaan kuvaajina. Bloggaaja päättää asut, kuvauspaikat ja kuvakulmat ja kuvaaja toteuttaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *