Kurssikerta 7

Huh kurssin loppu alkaa jo häämöttää ja kamppailuni MapInfon kanssa vetelee viimeisiään. Seitsemännen ja viimeisen kurssikerran kunniaksi saimme melko vapaat kädet toteuttaa kaksiteemaisia karttoja vapaasti valituista aiheista ja alueista. Nyt jos koskaan olisi siis vielä tilaisuus toteuttaa hyvä teemakartta ja mitata omia taitoja.

Aineistojen runsaus hiukan kauhistutti aluksi, sillä en osannut päättää mitään tiettyä aihetta johon olisin halunnut tarkemmin tutustua. Sopivia ja mielenkiintoisia tilastotietoja oli myös vaikea löytää, tai taulukot olivat muuten todella vaikeaselkoisia. Tuttu PAK-paniikki ehti jo iskeä, mutta kahden minuutin hengähdystauon ja kahvin voimalla päästiin eteenpäin. Onneksi EuroStatista löytyi lopulta tilastoja, joita halusin käyttää. Alueeksi valikoitui ehkä hieman tylsästi EU, mutta käyttöön löytyi valmis karttapohja joka helpotti työtä huomattavasti.

Alun vaikeuksien jälkeen kaikki alkoi sujua jo paremmin. Päätin tehdä kaksi karttaa, jotka molemmat koskevat yhteiskunnallisia asioita EU:n alueella. Ensimmäiseen karttaan (Kuva 1) taisi tosin eksyä myös Islannin tiedot, mutta virhe ei häiritse ainakaan itseäni suuresti. Ensimmäinen kartta kuvaa työttömyysastetta ja alle 6-vuotiaiden köyhyysriskiä eri maissa. Hypoteesini oli, että näiden muuttujien välillä olisi yhteys. Oletus näyttäisi pitävän ainakin jonkin verran paikkansa, sillä alueilla, joilla työttömyyttä on enemmän, myös lasten köyhyysriski on yleensä suurempi. Pelastakaa lapset-järjestön (2014) mukaan vuonna 2008 alkaneella, työllisyyttä ja hyvinvointijärjestelmiä ravisuttaneella talouskriisillä on ollut vakavia seurauksia myös lasten hyvinvointiin. Tehokkain tapa estää lasten köyhyyttä onkin juuri vanhempien työllisyystilanteen paraneminen. Köyhyysriskiin voi vaikuttaa myös maan muut sosiaaliset olot sekä valtion myöntämät tuet ja avustukset lapsiperheille.

Kuva 1. Työttömyysaste ja alle 6-vuotiaiden köyhyysriski EU:n alueella vuonna 2012.

Kuva 1. Työttömyysaste ja alle 6-vuotiaisen köyhyysriski EU:n alueella vuonna 2012.

Toisessa kartassani (Kuva 2) olen kuvannut kolmannen asteen koulutuksen saaneita ja samalla naisten osuutta näistä koulutetuista. Yllätyksenä ei tule, että enemmän korkeasti koulutettuja näyttäisi olevan pohjoisemmassa Euroopassa kuin idässä tai etelässä. Sen sijaan naisten osuuksien vaihtelut ovat pienempiä kuin odotin. Kaikissa maissa korkeakoulutetuista suurin osa näyttäisi olevan kuitenkin naisia. Esimerkiksi Suomessa on Tilastokeskuksen (2014) mukaan kansainvälisesti suuri sukupuolten välinen ero koulutukseen osallistumisasteissa, naisten koulutuksen ollessa huomattavasti yleisempää. Tämähän on varmasti paljon kiinni myös koulutusalasta.

Kuva 2. Kolmannen asteen kouluttuksen käyneiden osuus ja naisten osuus näistä koulutetuista EU:n alueella vuonna 2012.

Kuva 2. Kolmannen asteen kouluttuksen käyneiden osuus ja naisten osuus näistä koulutetuista EU:n alueella vuonna 2012.

Jälkikäteen huomasin, että en ole huomannut lisätä ensimmäiseen karttaani muita ympäröiviä maita EU:n lisäksi, joka ei sinänsä ole tiedonsaannista mitään pois, mutta näyttää ehkä vähän hassulta. Kuvan 2 kartassa taas alimman luokan väri sekoittuu helposti EU:n ulkopuolisiin alueisiin, mikä häiritsee hieman kartan luettavuutta. Pientä hienosäätöä karttojen ulkonäön suhteen voisi vielä siis tehdä. Omat taitoni huomioon ottaen tämähän meni kuitenkin hyvin.

Viimeisen kurssikerran karttatehtävästä olen kiteytettynä samaa mieltä Eveliina Ikosen (2015) kanssa, joka kirjoittaa blogissaan työn olleen vaatimustasoltaan sopiva, vaikka läheskään kaikkia kurssilta opittuja asioita ei tarvinnut soveltaa karttoihin. Aina voisi yrittää haastaa itseään hieman enemmän ja luottaa omiin taitoihin, mutta tekemistä ja pohdittavaa tuntui silti olevan tarpeeksi. Kurssilta on varmasti kertynyt jonkinlaista pohjaa MapInfon perusteiden hallintaan ja viimeisen varsinaisen blogitekstini kirjoitan ihmeen levollisin mielin. Eihän tämä nyt niin kauheaa ollutkaan.

 

 

Lähteet:

Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/data/database

Ikonen, E. (2015). Kurssikerta 7. Even PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/2015/03/10/kurssikerta-7/ Luettu 14.3.2015

Tilastokeskus (2014) Suomi aikuisten koulutukseen osallistumisen kärkimaita EU:ssa. 8.12.2014 http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-09-29_003.html?s=3 Luettu 14.3.2015

Pelastakaa lapset (2014) Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat lähes 27 miljoonaa lasta Euroopassa. 15.4.2014. http://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/uutiset/?x22896=1700150 Luettu 14.3.2015

Kurssikerta 6

Tämä kurssikerta alkoi poikkeuksellisesti ulkoilulla. Tarkoituksena oli kerätä ryhmissä sijaintietoa vapaasti valitusta aiheesta GPS-paikantimen avulla. Oman ryhmäni kanssa metsästimme pysäköintikielto-merkkejä Kumpulan ympäristöstä, joita löytyikin melko nopeasti riittävä määrä. Tämän jälkeen palasimme luokkaan ja harjoittelimme pisteiden lisäämistä kartalle koordinaattien avulla.

Keräämiämme tietoja ei kuitenkaan ollut tarkoitettu käytettäväksi viikon varsinaisessa itsenäistehtävässä, jonka aiheena olivat hasardit, kuten maanjäristykset ja tulivuoret. Tehtävänä oli laatia kolme karttaa, jotka soveltuisivat opetuskäyttöön ja arvioida niiden havainnollisuutta. Kolme karttaa kuulosti aluksi väsyttävältä hommalta ja paniikki ehti iskeä. Oikeastaan kurssikerta olikin loppujen lopuksi yllättävän kivuton ja itse tehtävä ihan hauska. Kerrankin sain jo melko nopeasti päätettyä, mitä kartoillani haluan esittää.

Ensimmäisen kartan on tarkoitus havainnollistaa viimeisen 35 vuoden aikana sattuneita yli 5,5 magnitudin maanjäristyksiä ja niiden sijoittumista maapallolla (Kuva 1). Samaan karttaan on lisätty myös viimeisen 50 vuoden aikana sattuneet tulivuorenpurkaukset. Kuvasta voidaan huomata hasardien sijoittuvan samoille alueille, yleensä litosfäärilaattojen saumakohtiin. Kritiikkinä omasta kartastani pakko sanoa, että värien käyttöä voisi vielä miettiä. Tulivuoria on hiukan vaikea erottaa kartalta.

Kuva 1. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 5.5 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset sekä vuodesta 1964 purkautuneet tulivuoret.

Kuva 1. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 5.5 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset sekä vuodesta 1964 purkautuneet tulivuoret.

Hasardien välisen yhteyden lisäksi halusin keskittyä tarkemmin maanjäristyksiin. Toinen karttani esittää voimakkaita, yli 8,0 magnitudin maanjäristyksiä (Kuva 2), ja kolmas kartta pieniä, 3,0 magnitudin järistyksiä (Kuva 3). Karttojen on tarkoitus esittää ilmiön ääripäitä, jotta eriasteisten maanjäristysten sijoittuminen tulisi paremmin ilmi. Kolmannesta kartasta saa tietenkin käsityksen, että maanjäristyksiä tapahtuisi paljon myös Suomessa. 3,0 magnitudin järistykset ovat kuitenkin jo niin pieniä, ettei niitä välttämättä edes havaitse.

Kuva 2. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 8.0 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset.

Kuva 2. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 8.0 magnitudin ja sitä suuremmat maanjäristykset.

Kuva 3. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 3.0 magnitudin maanjäristykset.

Kuva 3. Vuodesta 1980 alkaen sattuneet 3.0 magnitudin maanjäristykset.

Suuria maanjäristyksiä kuvaava kartta on mielestäni onnistunut siinä, että kartan lukija saa hyvän käsityksen pahimpien järistysten sijoittumisesta. Helsingin yliopiston seismologisen osaston mukaan 8,00 magnitudin tai suurempien maanjäristysten vuosittainen esiintymistiheys on kerran vuodessa jossain päin maailmaa. Hyvin pieniä, eli 2-3 magnitudin järistyksiä on noin 1000 päivässä. Kuvia 2 ja 3 voisikin verrata ja selittää, miksi toisilla alueilla on enemmän voimakkaita maanjäristyksiä. Tähän tarvitsisi lisäksi kartan, jossa näkyvät litosfäärilaattojen saumakohdat (Kuva 4).

Kuva 4. Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat.

Kuva 4. Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat (peda.net).

Mielestäni Oskar (2015) on perustellut  blogitekstissään hyvin, minkälainen havainnollinen opetuskartta voisi olla. Olen myös samaa mieltä siitä, että joskus karttojen tutkiminen vaatii nopean vilkaisun sijaan pidempää tarkastelua. Näin varsinkin kun halutaan esittää samassa kartassa monenlaisia ilmiöitä ja niiden välisiä yhteyksiä.

Ja lopuksi vielä karttakritiikkiä. Vaikka karttani ovat valmiita ja ajavat asiansa, niin eivät ne ulkonäöltään ole mitään valioyksilöitä. Vähän enemmän tarkkuutta ja luovuutta siis ehkäpä jatkossa.

 

Lähteet:

Helsingin yliopisto, seismologian osasto. Tietoa maanjäristyksistä. <http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/perustietoa/magnitudi.html> Luettu 12.3.2015

Litosfäärilaatat.<https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/maantieto/amerikka/3eis2/kuvamappi/kuvia/lr:file/ download/10a58970453d0dbb3202ecd1de7201c397e3db78/ge_7_litosfaarilaatat_ver2.png> 13.2.2015

National Geophysical Data Center. Volcano location database search <http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5>  Luettu 18.2.2015

North California Earthquake Data Center (2013). University of California <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> Luettu 20.2.1015

Rönnberg, O. (2015). KK6. Oskarin PAK-blogi.  <https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/2015/02/20/kk6/> Luettu 13.2.2015> Luettu 13.2.2015

Kurssikerta 5

Viidennellä kurssikerralla keskityttiin karttojen laatimisen sijaan bufferointiin, jonka avulla voidaan laskea esimerkiksi tietyn alueen sisään jäävien objektien määrä. Työkalu on hyödyllinen paikkatiedon aineiston käsittelyssä ja analysointi voidaan keskittää halutulle alueelle. Opimme siis, että MapInfolla on muutakin tarjottavaa teemakarttojen lisäksi. Valitettavasti tunnin edetessä niitä teemakarttoja alkoi jo olla melkoinen ikävä.

Itsenäistehtävissä tutkimme muun muassa lentokenttien melualueita sekä juna-asemien läheisyydessä asuvien ihmisten osuuksia. Lopputulokset saattoivat vaihdella vierustoverin vastaavista, riippuen siitä miten alueen on rajannut tai piirtänyt. Tehtävät tuntuivat muutenkin haastavilta, kun uuden tiedon lisäksi tarvittiin jo aiemmin opittuja taitoja ja kaiken tämän sekamelskan sopivaa yhdistämistä. Yhteistyö MapInfon kanssa ei tuttuun tapaan sujunut ongelmitta, mutta taistelun jälkeen sain tehtäviä suoritettua. Tulokset on koottu yhteen taulukkoon (Taulukko 1).

Vaikka MapInfo saakin minut usein epätoivon valtaan, ohjelmassa on myös paljon hyvää. Esimerkiksi bufferointihan on ihan fiksu tapa koota tietoa rajatulta alueelta. Omat taitoni ja hermojen hallinta taas, noh, kehittämisen varaa on varmasti. Ohjelman käyttö vaatii kuitenkin jonkun verran ymmärrystä jonka oppii vain harjoittelulla ja eri työkaluihin tutustumalla.

MapInfon hyödyistä olen samaa mieltä Outi Seppälän kanssa (2015), joka kirjoittaa blogissaan pitävänsä ohjelman yhtenä tärkeimpänä työkaluna teemakarttojen luomista. Viikoittaisen harjoittelun tuloksena tärkeimmät perustoiminnot ovat jo jotenkuten muistissa, mutta kaikki teemakarttojen tekoon liittyvät taitoni ovat tietenkin vain MapInfo-jäävuoren huippu, heh. Oikeastaan melko pintapuolinen raapaisu edes siitä huipusta.

Kurssikerta ei mitenk√§√§n lis√§nnyt itseluottamusta taitoihini, sill√§ kaikki mahdollinen tuntui hankalalta. Erityisesti jotkin lausekkeet ja termit tuntuvat unohtuvat viidess√§ sekunnissa ja taas oli tarkistettava ohjeista, mit√§ t√§ss√§ nyt pitik√§√§n tehd√§. √Ąrsytt√§√§, kun en v√§lill√§ ymm√§rr√§ mit√§ olen tekem√§ss√§. Toisaalta kaikkea ei voi oppia heti, pakko vain my√∂nt√§√§ etten ole luonnonlahjakkuus. Ja hei sain sent√§√§n valmiiksi kurssikerran teht√§v√§t pienest√§ viiveest√§ huolimatta!

Taulukko 1. Itsenäistehtävien vastaukset

Taulukko 1. Itsenäistehtävien vastaukset

 

Lähteet:

Seppälä, O. (2015). Aivot solmussa. Outin Pak-blogi <https://blogs.helsinki.fi/outisepp/> 21.02.2015

Kurssikerta 4.

Neljännellä kurssikerralla tuntui, että kartanteon perusasiat ovat jo jotenkin hallussa. Aiheena tällä kertaa oli ruututeemakarttojen teko ja tutustuminen grid-tietokantaan. Alun teoriaosuuden jälkeen pääsimme jälleen toteuttamaan omia karttojamme ja tehtävä tuntui etenevän melko kivuttomasti. Huono enne ehkäpä, sillä jälkeenpäin huomasin valmiin kartan luokittelussa olevan jotain outoa. Tutkailtuani Julian karttaa, joka on tehty samasta aiheesta, totesin kartan luokittelun olevan tosiaan epäonnistunut. Aluksi tarkoituksenani oli väkertää uusi paremmin mietitty kartta, mutta päätin kuitenkin pysytellä vanhassa kartassani ja muuttaa vain lähestymistapaa. Tämän blogitekstin tarkoitus olkoon siis todeta, että huonostakin kartasta voi oppia.

Kartta kuvaa yli 85-vuotiaiden osuutta p√§√§kaupunkiseudulla. Ruutukooksi valikoitui 500×500 vaikka ruudut n√§yttiv√§tkin melko suurilta. En kuitenkaan halunnut pienempi√§ ruutuja, sill√§ ne n√§yttiv√§t mielest√§ni ep√§selvilt√§. Pienell√§ hienos√§√§d√∂ll√§ esimerkiksi 300 metrin ruutukoolla olisi ehk√§ kuitenkin voinut saada tarkemman kartan. Pid√§n kuitenkin jostain selitt√§m√§tt√∂m√§st√§ syyst√§ t√§ll√§ kertaa suurempien ruutujen yleist√§v√§st√§ ulkoasusta.

Kuva 1. Yli 85-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Kuva 1. Yli 85-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Mik√§ siis kartassa meni pieleen? Olin siihen aluksi tyytyv√§inen, mutta luokittelun antamia tietoja en ymm√§rr√§. Se, ett√§ yhdell√§ 500×500 metrin kokoisella alueella asuisi mahdollisesti 47¬†000 yli 85-vuotiasta, ei kuulosta loogiselta. Esimerkiksi Julia Koskinen ja Antti Oittinen ovat tehneet kartan samasta aiheesta, mutta lopputulos on kovin erin√§k√∂inen. Omassa kartassani yli 85-vuotiaiden m√§√§r√§ n√§ytt√§isi olevan todella suuri ymp√§ri p√§√§kaupunkiseutua, kun taas Julian ja Antin karttojen mukaan yli 85-vuotiaita olisi paljon v√§hemm√§n ja suurimmat osuudet painottuvat etel√§iseen Helsinkiin. Huonolla luokittelulla saa siis aikaan todella huonon kartan.

Ikäihmisten asuminen on usein keskittyminen kantakaupunkiin tai muihin keskuksiin, sillä palvelut ovat siellä helpommin saavutettavissa. Asuinrakennusten, lähiympäristön ja palveluiden saavutettavuus ja esteettömyys ovat tärkeitä ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpidon ja omatoimisuuden kannalta.Oma karttani todistaa muuta. Koska olen jo aiemmin todennut karttani välittämän tiedon olevan todennäköisesti joissakin suhteissa väärää, ei sitä kannatakaan käyttää todenmukaisen informaation etsimiseen.

Lopuksi vielä huomautus, että kartassa käytetyt arvot ovat absoluuttisia. Yli 85-vuotiaiden määrää ei siis ole suhteutettu koko alueen väestöön, mikä olisi mielestäni kertonut enemmän alueen luonteesta. Nyt suuret ikäihmisten keskittymät voivat perustua yleensäkin alueen suurempaan väestömäärään. Ruututeemakarttojen huonoksi puoleksi voidaan laskea myös ruutujen sisäisen alueellisen jakautumisen, varsinkin suuria ruutukokoja käytettäessä.

Noh, parempaa onnea ja kartantekointoa ensikerralla!

 

Lähteet

Koskinen, J. (2015). Neljäs kurssikerta. Julian blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliakos/ Luettu 22.2.2015

Kvartti verkkolehti. (2014). Lauttasaaressa kehitetään asukaslähtöistä palveluverkkoa. 10.12.2014. http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/lauttasaaressa-kehitetaan-asukaslahtoista-palveluverkkoa Luettu 14.3.2015

Oittinen, A. (2015). Neliö on kivempi kuin pallo. AOITTINES’S BLOG. https://blogs.helsinki.fi/aoittine/ Luettu 22.2.2015

Kurssikerta 3.

Kurssikerran aihe kauhistutti jo ennen harjoitustehtävien aloittamista. Tarkoituksena oli opetella tietokantojen yhdistämistä, ulkoisten aineistojen liittämistä tietokantaan ja tietokarttojen muokkaamista. Niinpä niin, mitenköhän selviäisin tästä kurssikerrasta kunnialla loppuun? Monimutkaisen kuuloisesta aiheesta huolimatta blogiin on saatu valmis kartta näytille ja pahemmilta traumoilta säästytty.

Tehtävät kuulostivat monimutkaisilta, mutta olivatkin loppujen lopuksi yksinkertaisempaa kuin aluksi ehdin pelätä. Tietokantojen yhdistämistä harjoiteltiin Afrikka-aiheisilla teemoilla ja kartoilla, josta kerron kirjoituksen lopussa enemmän. Varsinainen tehtävä käsitteli Suomen vesistöjä. Tarkoituksena oli laatia kartta, jossa näkyisi valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti. Uutta dataa laskettiin keskialivirtaaman ja keskiylivirtaaman avulla. Lopputuloksessa on yhdistetty niin värien käyttöä, kuin pylväsdiagrammejakin (Kuva 1).

valumakartta

Kuva 1. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksejä ja järvisyysprosentteja.

Kartan laatiminen sujui aluksi melko kivuttomasti, mutta luokittelu tuotti päänvaivaa. Valmiiden luokitteluvaihtoehtojen sijaan päädyin lopulta tekemään luokittelut itse käsin. Ratkaisuun olen melko tyytyväinen ja alueet eroavat toisistaan. Uusia näkökulmia ja neuvoja voi onneksi aina kysyä paniikin iskiessä muilta kurssilaisilta. Kiitos siis neuvoista vierustovereilla ja erityisesti Sannalle! Värit karttaan on valittu kiireessä ja melko sattumanvaraisesti. Halusin karttaan sinisen sävyjä joita olenkin käyttänyt kuvaamaan valuma-alueiden tulvaindeksiä. Näin jälkikäteen pinkit pylväsdiagrammit ihmetyttävät, mutta eroavatpa ainakin taustasta.

Kartasta voidaan havaita, että korkeimman tulvaindeksin omaavat alueet sijaitsevat rannikolla. Alueilla, joilla on korkea tulvaindeksi, on pienempi järvisyysprosentti. Korkeaan tulvaindeksiin vaikuttaa todennäköisesti lumien sulaminen keväällä ja jokien tulviminen. Tästä voidaan päätellä järvien määrän olevan yhteydessä alueen tulvaherkkyyteen. Merkittävä tekijä on yleensä myös alueen topografia ja maaston tasaisuus.

 


 

Afrikka ja konfliktit

afrikka

Kuva 2. Timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktit Afrikassa.

Kurssikerran alussa harjoittelimme siis Afrikkaan liittyvien karttojen avulla. Harjoituksena tehdyssä kartassa näkyy konfliktien määrä Afrikassa, timanttikaivokset ja öljykentät (Kuva 2). Blogiin kirjoitetun tekstin tehtävänä on pohtia sitä, mitä käytettävissä olevasta tietokannasta voidaan saada irti. Kuvasta 2 puuttuvat valitettavasti selventävät legendat. Vihreät pallot tarkoittavat kuitenkin konflikteja, mustat tähdet kuvaavat timanttikaivoksia ja keltaiset alueet öljykenttiä. Kurssin tiedotusblogissa samaan karttaan on lisätty myös konfliktien laajuus (Kuva 3). Aineistossa oli tietoa myös seuraavista muuttujista:

  • Konfliktin tapahtumavuosi
  • Konfliktin laajuus/s√§de kilometrein√§
  • Timanttikaivosten l√∂yt√§misvuosi
  • Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
  • Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
  • √Ėljykenttien l√∂yt√§misvuosi
  • √Ėljykenttien poraamisvuosi
  • √Ėljykenttien tuottavuusluokittelu
  • Internetk√§ytt√§jien lukum√§√§r√§ eri vuosina
Kuva 3. Konfliktialueita, timanttikaivoksia ja öljykenttiä Afrikassa (Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015).

Kuva 3. Konfliktialueita, timanttikaivoksia ja öljykenttiä Afrikassa (Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015).

Kartan avulla voidaan esimerkiksi selvittää onko luonnonvarojen löytymisellä yhteys konfliktien syntymiseen alueella. Kartan 3 mukaan näillä tekijöillä vaikuttaisi olevan yhteys toisiinsa, mutta olisi hyvä ottaa huomioon myös timanttikaivosten ja öljykenttien löytämisvuodet sekä konfliktien tapahtumavuodet. Näin voitaisiin saada tarkempaa tietoa tapahtumien syy- ja seuraus-suhteesta. Ovatko ihmiset muuttaneet luonnonvarojen perässä tietyille alueille ja väenpaljoudessa on syntynyt konflikteja, vai selittyvätkö ongelmat yksinkertaisesti kilpailulla luonnonvaroista?

Toisaalta myös muita timanttikaivosten ja öljykenttien tuomia muutoksia on mielenkiintoista pohtia. Esimerkiksi netinkäyttäjien yhteyttä luonnonvarojen löytämisvuosien kanssa voisi etsiä. Timanttien ja öljyn tuoma vauraus voisi kasvattaa Internetin käyttäjien määrää valtioissa, kun luonnonvarojen tuoma varallisuus mahdollistaisi tietokoneiden ja älypuhelinten yleisyyden. Nelli Aalto toteaa kuitenkin osuvasti vaurauden jakaantuvan yleensä epätasaisesti valtion sisällä (Nellin PAK-blogi, 2015). Vauraus ja Internetin käyttömahdollisuudet eivät siis ehkä olekaan tarjolla kaikille.

Myös Internetin yhteyttä konflikteihin voisi miettiä. Sanna Kujala kirjoittaa blogissaan siitä, voitaisiinko konflikteilta mahdollisesti välttyä jos Internet ja sen levittämä tieto eivät olisi niin laajalle levinnyttä (Sannan PAK-blogi, 2015). Esimerkkinä mainitaan Nigeriassa syntyneet mellakat, jotka saivat alkunsa Ranskassa julkaistuista pilakuvista. Konfliktien syntyyn vaikuttavat siis nykyään lokaalien tekijöiden lisäksi myös globaalit tapahtumat.

Lähteet

Afrikkaa ja konflikteja (2015). Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/2015/01/30/afrikkaa-ja-konflikteja/>  Luettu 8.2.2015

Aalto, N. (2015). Kolmas kurssikerta. Nellin PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/neaa/>  Luettu 8.2.2015

Kujala, S. (2015). Kolmas kurssikerta. Sannan PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/kusaku/> Luettu  8.2.2015

 

Artikkeli 1

Toisen kurssikerran teht√§viin kuului blogitekstin lis√§ksi lukea my√∂s Anna Leonowiczin artikkeli ‚ÄĚTwo-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship‚ÄĚ(2006), joka sivusi kurssikerralla k√§sitelty√§ aihetta. Leonowicz k√§sittelee artikkelissaan kahden p√§√§llekk√§isen koropleettikartan k√§ytt√∂√§ sek√§ sit√§, mink√§laisia eroja kaksi- ja yksiteemaisilla koropleettikartoilla on kartografisen viestinn√§n kannalta. Artikkelissa todetaan, ett√§ yhden muuttujan koropleettikartat sopivat usein paremmin spatiaalisen jakautumisen kuvaamiseen, kun taas kahden muuttujan koropleettikartat sopivat paremmin spatiaalisten ilmi√∂iden korrelaation tarkasteluun. Jotta kahden teeman koropleettikartta kuitenkin olisi helposti luettava, on sen visualisointiin ja selkeyteen kiinnitett√§v√§ huomiota.

Artikkeli tuntui aluksi vaikeaselkoiselta eikä juurikaan herättänyt kiinnostusta. Selkeä rakenne ja kaaviot kuitenkin auttoivat kahlaamaan koko tekstin läpi ja lopputuloksena mieleen jäi myös joitakin mielenkiintoisia näkökulmia. Nyt kun itsekin tällä kurssilla olen tekemisissä erilaisten karttojen ja niiden valmistuksen kanssa, on hyvä saada hiukan taustatietoa aiheesta. Jos teksti joissakin kohdissa tuntui vaikeaselkoiselta, syynä voi olla mahdollisesti oma tottumattomuuteni tieteellisiin teksteihin. Onneksi pääasiat taisivat kuitenkin jäädä mieleen.

Kahden päällekkäisen teeman kartta helpottaa hyvin tehtynä tiedon saantia ja eri teemojen välisten yhteyksien hahmottamista. Tietoa vertaillessa lukijan on helpompaa keskittyä yhteen karttaan monen tietolähteen sijasta. Esitystapa ei aina valaise korrelaatiota tai siihen johtaneiden taustojen syytä, mutta joitakin päätelmiä muuttujien välisistä yhteyksistä voidaan silti yleensä tehdä.

Kahden muuttujan teemakartassa luokkien lukumäärä saisi olla korkeintaan kolme molemmilla muuttujilla, jolloin mahdollisia arvoja saadaan yhteensä kaikkiaan yhdeksän (3*3=9). Legenda poikkeaa muutenkin totutusta, yhden teeman koropleettikartan vastaavasta. Kahden muuttujan koropleettikartassa legenda on neliön muotoinen ruudukko, jossa toinen muuttuja luetaan pystysuoralta sivulta ja toinen vaakasuoralta. Molemmille muuttujille on annettu väri, joka tummenee muuttujan kasvaessa. Kun muuttujat korreloivat keskenään värit yhdistyvät. Esimerkkinä voidaan antaa tilanne, jossa toinen muuttuja on kuvattu keltaisella ja toinen sinisellä. Muuttujien ollessa riippuvaisia toisistaan ruutu värjäytyy vihreäksi.

Kartan ja legendan tulkinta voivat tuottaa aluksi harmaita hiuksia jos lukija ei ole tottunut esitystapaan. Värit ja selitykset kuuluisikin suunnitella mahdollisimman helppolukuisiksi ja selkeiksi. Mielestäni kahden päällekkäisen teeman koropleettikartat ovat kuitenkin mielenkiintoisia. Esitystapa soveltuu hyvin maantieteellisten ilmiöiden riippuvuuden kuvaamiseen, mutta vaatii lukijaltaan jonkin verran valmista tietoa ja taitoa tulkita näkemäänsä.

 

Lähde :

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografia 42; 1, 33-37.

Kurssikerta 2. Talous, työttömyys ja Lappi

Uusi kurssikerta ja uudet haasteet. Tämän viikkoinen neljän tunnin intensiivinen kurssikerta sisälsi tutustumista MapInfon tarjoamiin vaihtoehtoihin kahden teeman teemakartan tekemisessä, tuskanhikeä ja lopuksi myös onnistumisen tunnetta. Aloitimme tutustumalla MapInfon työkaluhin, joilla kahden päällekkäisen teeman kartta on mahdollista toteuttaa. Lopputunnilla tarkoituksena oli hyödyntää tietoja ja toteuttaa oma vapaavalintaisesta aiheesta tehty kartta.

Kartan tarkoitus oli siis tutkia kahden muuttujan välistä riippuvuutta. Aihetta sai etsiä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen SOTKA-tietokannasta. Itse päätin kuitenkin pysyä MaInfosta löytyvistä valmiissa tiedoissa. Aluksi tuntui vaikealta saada karttaan kaksi sopivaa aihetta, jotka korreloisivat keskenään. Myös esitystapaa oli harkittava tarkkaan, jotta se olisi mahdollisimman selkeä ja perusteltu. Omaksi aiheekseni valitsin lopulta työttömyysasteen ja talouden rakenteen. Kartta sijoittuu Lappiin ja kuvaa tilannetta alueen eri kunnissa.

pohjoiss (1)

Kuva 1. Työttömyysaste Lapin kunnissa. Ympyrädiagrammit kuvaavat talouden rakennetta.

Kartassa työttömyysaste on kuvattu vihreän eri sävyillä koropleettikarttana pohjalla ja talouden rakenne ympyrädiagrammeina. Lopputuloksen avulla on tarkoitus pystyä tarkastelemaan onko näiden kahden muuttujan välillä selkeää vaikutusta toisiinsa. Ympyrädiagrammeista voidaan todeta palvelualan olevan suurin työllistäjä jokaisessa kunnassa, mutta alkutuotannon ja jalostuksen määrä vaihtelevat. Vähiten työttömyyttä vaikuttaisi olevan kunnissa, joissa palvelu-alan työpaikkojen osuus on yleisempää naapurikuntiin verrattuna. Myös poikkeuksia on. Mitään merkittäviä yhteyksiä talouden rakenteen ja työttömyysasteen välillä ei siis voida huomata, jos verrataan alkutuotannon ja jalostuksen pieniä osuuksia.

Lappi on harvaanasuttua seutua ja mielikuva työpaikkojen määrästä on varmaankin sen mukainen. Kuitenkin joissakin kunnissa työttömiä on prosentuaalisesta vähän. Karttaan olisi voinut lisätä kuntien nimiä, sillä itselleni alue ei ole kovin tuttu. Toisaalta vähän vieraamman alueen tutkiminen on myös mielenkiintoista.

Kartta on ehkä hiukan vaikeaselkoinen, sillä tekemistäni ympyrädiagrammeista on vaikea hahmottaa tarkkaa tietoa. Kuten Suvi Lämsä (2015) toteaa blogissaan, blogia tehdessä tulee aina mieleen asioita, joita olisi voinut kartan valmistusvaiheessa tehdä toisin. Siksi blogissa tehty analyysi toimii hyvänä itsekritiikin välineenä ja toisaalta kannustajana.

 

Lähteet

Lämsä, S. (2015). 2. Teemakartta Varsinais-suomen työssäkäyvistä. Suvin Pakkiblogi. https://blogs.helsinki.fi/suvilams/ viitattu 1.2.2015

Kurssikerta 1.

Image

Uusi kurssi paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 1 on pyörähtänyt lomien jälkeen käyntiin. Kurssin sisältöön kuuluu kirjoittaa blogia kurssin tapahtumista ja analysoida omia töitä sekä oppimista.

Ensimmäisellä kurssikerralla kertasimme MapInfon perustoimintoja. Ohjelma on tuttu jo syksyltä Tiedon hankinta, analyysi ja kartografia 1-kurssilta, jolloin tutustuimme MapInfon käyttöön melko pintapuolisesti. Kertaus oli siis tarpeen. Tämän lisäksi kävimme läpi joitakin uusia toimintoja joiden avulla oli tarkoitus tehdä lopputunnista harjoituksia. Kuten Julia Koskinen (2015) mainitsee blogissaan, asiat käytiin läpi todella nopeasti, tai ainakin itseni kaltaiselle kokemattomalle karttaohjelmien käyttäjälle tahti tuntui melko tiukalta. Onneksi taidot varmasti kehittyvät kurssi aikana.

Kertauksen jälkeen harjoittelimme teemakartan tekemistä Helsinkiin sijoittuvan harjoituskartan avulla. Aiheen ja värin kartalle sai valita itse, tarkoitus oli vain tutustua kartan tekoon ennen tunnin varsinaista työtä. Omaksi aiheekseni valikoitui muunkielisten osuus Helsingin kaupunginosissa, jota kuvastaa vihreän eri sävyt.

harjoituskartta1

Kuva 1. Muunkielisten osuus kaupunginosittain Helsingissä 2011

Harjoittelun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen varsinainen työ. Tehtävän tekemisessä hyödynnettiin harjoituskartasta opittuja menetelmiä ja työkaluja. Tarkoitus luoda koropleettikartta  Suomen kuntiin perustuvan aineiston avulla ja miettiä mahdollisimman selkeä luokittelumenetelmä. Monista eri vaihtoehdoista päätin kuvata kartassani ruotsinkielisten osuutta Suomen eri kunnissa vuonna 2011. Aineiston tulkinnan apuna toimi histogrammityökalu, josta selvisi aineiston olevan vinosti jakautunut. Siksi valitsin luokittelutavaksi kvantiilit.

ruotsinkielisten_osuus (1)

Kuva 2. Ruotsinkielisten osuus Suomen kunnissa 2011

Lopputuloksesta tuli visuaalisesti siisti ja alueet, joilla ruotsinkielisten osuus on suurempi, on helposti havaittavissa. Luokitteluvalinta ei silti välttämättä ole paras mahdollinen, sillä ylimmän luokan havaintomäärä on valtava verrattuna neljään muuhun. Kartasta saa ehkä väärän kuvan ruotsinkielisten osuudesta. Moni kunta näyttäisi kuuluvan suurimpaan luokkaan, vaikka todellisuudessa ruotsinkielisten osuus tässäkin luokassa voi olla vain 0,5%. On hyvä huomioida, että neljään ensimmäiseen luokkaan kuuluvat havainnot ovat todella pieniä. Lopputulos on kuitenkin tällä kertaa jätetty tällaiseksi, jotta alueiden väliset erot olisivat selkeämmin havaittavissa.

Valmiista kartasta voidaan todeta ruotsinkielisten osuuden olevan suurempaa Suomen läntisissä kunnissa kuin idässä. Myös etelässä suurien kaupunkien ympärillä ja rannikolla havaintojen määrä kasvaa. Tulos ei ole yllätys, vaan tukee aikaisempaa käsitystä ruotsinkielisten kuntien sijoittumisesta Suomessa. Värien käytössä voisi olla vahvempaa kontrastia, vaikka omaan silmääni sinisen eri sävyt ovat melko harmonisia. Informaation välittäminen voisi silti olla tehokkaampaa.

Jatkossa kurssin edetessä voisin kiinnittää lisää huomiota luokkavalintoihin ja karttojen helppoon luettavuuteen. Visuaaliseen ilmeen tulisi esittää tietoa mahdollisimman totuudenmukaisesti ja selkeästi. Nyt huomaan, että osa karttojen elementeistä on liian pientä tai vaikeaselkoista. Näitä asioitahan on toki aikaa harjoitella.

Lähteet:

Koskinen, J. (2015), Kurssikerta1. Julian blogi  <https://blogs.helsinki.fi/juliakos/> viitattu 23.1.2015