Kurssikerta 3.

Kurssikerran aihe kauhistutti jo ennen harjoitustehtävien aloittamista. Tarkoituksena oli opetella tietokantojen yhdistämistä, ulkoisten aineistojen liittämistä tietokantaan ja tietokarttojen muokkaamista. Niinpä niin, mitenköhän selviäisin tästä kurssikerrasta kunnialla loppuun? Monimutkaisen kuuloisesta aiheesta huolimatta blogiin on saatu valmis kartta näytille ja pahemmilta traumoilta säästytty.

Tehtävät kuulostivat monimutkaisilta, mutta olivatkin loppujen lopuksi yksinkertaisempaa kuin aluksi ehdin pelätä. Tietokantojen yhdistämistä harjoiteltiin Afrikka-aiheisilla teemoilla ja kartoilla, josta kerron kirjoituksen lopussa enemmän. Varsinainen tehtävä käsitteli Suomen vesistöjä. Tarkoituksena oli laatia kartta, jossa näkyisi valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysprosentti. Uutta dataa laskettiin keskialivirtaaman ja keskiylivirtaaman avulla. Lopputuloksessa on yhdistetty niin värien käyttöä, kuin pylväsdiagrammejakin (Kuva 1).

valumakartta

Kuva 1. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksejä ja järvisyysprosentteja.

Kartan laatiminen sujui aluksi melko kivuttomasti, mutta luokittelu tuotti päänvaivaa. Valmiiden luokitteluvaihtoehtojen sijaan päädyin lopulta tekemään luokittelut itse käsin. Ratkaisuun olen melko tyytyväinen ja alueet eroavat toisistaan. Uusia näkökulmia ja neuvoja voi onneksi aina kysyä paniikin iskiessä muilta kurssilaisilta. Kiitos siis neuvoista vierustovereilla ja erityisesti Sannalle! Värit karttaan on valittu kiireessä ja melko sattumanvaraisesti. Halusin karttaan sinisen sävyjä joita olenkin käyttänyt kuvaamaan valuma-alueiden tulvaindeksiä. Näin jälkikäteen pinkit pylväsdiagrammit ihmetyttävät, mutta eroavatpa ainakin taustasta.

Kartasta voidaan havaita, että korkeimman tulvaindeksin omaavat alueet sijaitsevat rannikolla. Alueilla, joilla on korkea tulvaindeksi, on pienempi järvisyysprosentti. Korkeaan tulvaindeksiin vaikuttaa todennäköisesti lumien sulaminen keväällä ja jokien tulviminen. Tästä voidaan päätellä järvien määrän olevan yhteydessä alueen tulvaherkkyyteen. Merkittävä tekijä on yleensä myös alueen topografia ja maaston tasaisuus.

 


 

Afrikka ja konfliktit

afrikka

Kuva 2. Timanttikaivokset, öljykentät ja konfliktit Afrikassa.

Kurssikerran alussa harjoittelimme siis Afrikkaan liittyvien karttojen avulla. Harjoituksena tehdyssä kartassa näkyy konfliktien määrä Afrikassa, timanttikaivokset ja öljykentät (Kuva 2). Blogiin kirjoitetun tekstin tehtävänä on pohtia sitä, mitä käytettävissä olevasta tietokannasta voidaan saada irti. Kuvasta 2 puuttuvat valitettavasti selventävät legendat. Vihreät pallot tarkoittavat kuitenkin konflikteja, mustat tähdet kuvaavat timanttikaivoksia ja keltaiset alueet öljykenttiä. Kurssin tiedotusblogissa samaan karttaan on lisätty myös konfliktien laajuus (Kuva 3). Aineistossa oli tietoa myös seuraavista muuttujista:

  • Konfliktin tapahtumavuosi
  • Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
  • Timanttikaivosten löytämisvuosi
  • Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
  • Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
  • Öljykenttien löytämisvuosi
  • Öljykenttien poraamisvuosi
  • Öljykenttien tuottavuusluokittelu
  • Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina
Kuva 3. Konfliktialueita, timanttikaivoksia ja öljykenttiä Afrikassa (Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015).

Kuva 3. Konfliktialueita, timanttikaivoksia ja öljykenttiä Afrikassa (Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015).

Kartan avulla voidaan esimerkiksi selvittää onko luonnonvarojen löytymisellä yhteys konfliktien syntymiseen alueella. Kartan 3 mukaan näillä tekijöillä vaikuttaisi olevan yhteys toisiinsa, mutta olisi hyvä ottaa huomioon myös timanttikaivosten ja öljykenttien löytämisvuodet sekä konfliktien tapahtumavuodet. Näin voitaisiin saada tarkempaa tietoa tapahtumien syy- ja seuraus-suhteesta. Ovatko ihmiset muuttaneet luonnonvarojen perässä tietyille alueille ja väenpaljoudessa on syntynyt konflikteja, vai selittyvätkö ongelmat yksinkertaisesti kilpailulla luonnonvaroista?

Toisaalta myös muita timanttikaivosten ja öljykenttien tuomia muutoksia on mielenkiintoista pohtia. Esimerkiksi netinkäyttäjien yhteyttä luonnonvarojen löytämisvuosien kanssa voisi etsiä. Timanttien ja öljyn tuoma vauraus voisi kasvattaa Internetin käyttäjien määrää valtioissa, kun luonnonvarojen tuoma varallisuus mahdollistaisi tietokoneiden ja älypuhelinten yleisyyden. Nelli Aalto toteaa kuitenkin osuvasti vaurauden jakaantuvan yleensä epätasaisesti valtion sisällä (Nellin PAK-blogi, 2015). Vauraus ja Internetin käyttömahdollisuudet eivät siis ehkä olekaan tarjolla kaikille.

Myös Internetin yhteyttä konflikteihin voisi miettiä. Sanna Kujala kirjoittaa blogissaan siitä, voitaisiinko konflikteilta mahdollisesti välttyä jos Internet ja sen levittämä tieto eivät olisi niin laajalle levinnyttä (Sannan PAK-blogi, 2015). Esimerkkinä mainitaan Nigeriassa syntyneet mellakat, jotka saivat alkunsa Ranskassa julkaistuista pilakuvista. Konfliktien syntyyn vaikuttavat siis nykyään lokaalien tekijöiden lisäksi myös globaalit tapahtumat.

Lähteet

Afrikkaa ja konflikteja (2015). Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/2015/01/30/afrikkaa-ja-konflikteja/>  Luettu 8.2.2015

Aalto, N. (2015). Kolmas kurssikerta. Nellin PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/neaa/>  Luettu 8.2.2015

Kujala, S. (2015). Kolmas kurssikerta. Sannan PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/kusaku/> Luettu  8.2.2015

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *