MOOC & Flipped Classroom: kuinka kauas siivet teitä kantavat?

Minerva-torin toiminnan kehittämistä varten perustetun pedagogiikka- ja teknologiapiirin (PeTe) yksi tehtävistä on tähyillä ulospäin uusien ajankohtaisten ideoiden, käytäntöjen, ratkaisujen ja suuntauksien kartoittamiseksi. Tämän myötä viimeaikoina PeTe-piirin keskuteluihin ovat nousseet sellaiset käsitteet kuin MOOC ja Flipped Classroom. Kummatkin ovat opetuksen tämän päivän trendejä, jotka ovat saavuttaneet suuren suosion etenkin Yhdysvalloissa. Kummatkin mallit hyödyntävät tehokkaasti uusinta informaatioteknologiaa ja ravistelevat perinteisen opetuksen rakenteita. Ajanmukaisen oppimiskäsityksen valossa onkin vaikeaa nähdä esteitä näiden uusien oppimistapojen leviämiselle kansainvälisiksi ilmiöiksi, jotka tulevat vaikuttamaan käsityksiimme opetuksesta, oppimisesta sekä oppimisympäristöistä. Toisaalta en kuitenkaan usko, että MOOC tai Flipped Classroom tulevat syrjäyttämään perinteisen opetuksen, mutta ne tulevat osittain korvaamaan ja täydentämään sitä. Joka tapauksessa kyseessä on kaksi erittäin mielenkiintoista ja huomionarvoista näkökulmaa, jotka esittelenkin seuraavaksi lyhyesti ja pyrin lopuksi tekemään muutaman tulevaisuuteen kurkottavan johtopäätöksen.

Yhdysvalloissa verkossa tapahtuva opetus on varsin yleistä ja siitä on jo paljon kokemuksia. Esimerkiksi online-opetusta varten siellä on perustettu virtuaalikouluja, jotka mahdollistavat oppivelvollisuuden suorittamisen opetusmateriaalipaketin avulla omalta kotikoneelta. Tästä on paljon hyviä kokemuksia, mutta kasvokkain tapahtuvan välittömän vuorovaikutuksen puute oppilaan ja opettajan välillä, on kuitenkin nähty varsin ongelmalliseksi. Haastavan tilanteesta tekee etenkin se, että online-opetuksessa vastuu oppimisesta on pääasiassa oppilailla ja heidän vanhemmillaan, kun taas samaan aikaan opettaja saattaa stressaantua liian suurien ryhmäkokojen kanssa. Tämä onkin se asetelma, josta Flipped Classroom-ajattelu ponnahtaa. Keskeisenä ajatuksena siinä on verkko-opetuksen ja kasvotusten tapahtuvan vuorovaikutuksen vahvuuksien optimaalinen yhdistäminen. Tämä tapahtuu nimensä mukaisesti siten, että tietojen omaksuminen tapahtuu kotona yleensä verkosta löytyvän materiaalin avulla. Koulussa taas aika käytetään kotona omaksutun tiedon soveltamiseen eri tehtävien kautta opettajan ohjauksessa. Flipped Classroom ei siis eroa paljon sulautuvien oppimisympäristöjen mallista (Blended Learning Environments), vaan enemmänkin täydentää sitä esittelemällä uuden työtavan sekä oppilaiden ja opettajien muuttuneen roolin.

MOOC taas on lyhenne sanoista Massive Open Online Course. Se tarkoittaa osallistujamäärältään suurta, verkon kautta tapahtuvaa avointa kurssia. MOOCsit ovat lisäksi yleensä ilmaisia, mistä ainakin osittain johtuu niiden suuri suosio etenkin Yhdysvalloissa. MOOC-kursseja on monenlaisia, mutta ne ovat kuitenkin useimmiten melko tarkkaan strukturoituja ja siten noudattavat perinteisen kurssin kaavaa alkamis- ja päättymisaikoineen sekä arviointeineen. Sisällöt vaihtelevat tavanomaisista luentomateriaaleista monipuolisiin multimediatuotoksiin, kuten haastatteluihin ja opetusvideoihin. Mukana on mahdollisuus käydä keskusteluja ja kommentoida sisältöjä, joten kyseessä on siten myös eräänlainen sosiaalinen media, jossa ihmiset voivat verkostoitua keskenään sekä luoda uudenlaisia sisältöjä. MOOCsien suosio onkin kasvanut kuluneen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Esimerkiksi tammikuussa 2012 perustetun verkkoluentoja tarjoavan yrityksen (Coursera) kautta MOOC-kursseille osallistui marraskuuhun mennessä 1,7 milj. opiskelijaa, ja kursseja tarjoavat esimerkiksi jo lukuisat Yhdysvaltalaiset huippu-yliopistot.

Ajanmukainen oppimiskäsitys meillä Suomessakin suosii oppijoita aktivoivia menetelmiä sekä opettajien ohjaavaa roolia. Teknologiaan ja mediaan liittyvät taidot ovat myös vahvasti esillä jokaisessa uusimpia avaintaitoja määrittelevässä julkaisussa. Lisäksi uusi informaatioteknologia yleistyy nopeasti kaikissa ikäluokissa ja tehokkaimmat tietokäytännöt nojautuvatkin paljolti sellaisiin mobiililaitteisiin, kuten tablettitietokoneet ja älypuhelimet. Tässä kontekstissa ajatus siitä, että tällaiset uudet ja toimivat tiedonhallinnan välineet tulisi jättää kotiin kouluun siirryttäessä, tuntuukin siten aika kummalliselta. Kummalliselta tuntuu myös ajatus siitä, että Flipped Classroomin ja MOOCsin kaltaisista suuntauksista yhtäkkiä luovuttaisiin tai että ne eivät leviäisi ennemmin tai myöhemmin vaikkapa Suomeen.

Mielenkiintoista onkin seurata, millä tavoin tällaiset uudet menetelmät vaikuttavat oppimisympäristöjen suunnitteluun. Tästä esimerkkinä Flipped Classroom-kokeilu Clintondale High Schoolista: Koulun rehtori Greg Green kertoi CNN:lle kirjoittamassaan artikkelissa, kuinka koulun oli muutettava käytänteitään, jotta ympäristö olisi tukenut Flipped Classroomin soveltamista opetuksessa. Näihin käytänteisiin sisältyi muun muassa oppilaiden pääsyn helpottaminen tietokoneiden äärelle, mikä edellytti askeleiden ottamista kohti avoimempaa oppimisympäristöä. Clintondale High Schoolissa siirryttiin samalla käyttämään Googlen Groups-palvelua virtuaalisen vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi. Kokeilun tulokset olivat erinomaiset: esimerkiksi yhdeksännellä luokalla hylättyjen määrä tippui peräti 33%. Koulu alkoi pärjäämään huomattavasti paremmin myös osavaltiollisissa kokeissa, joten opetuksen laatu parani myös suhteessa muihin kouluihin.

Mikäli haluamme rakentaa avoimempia oppimisympäristöjä, on meidän myös annettava oppijoille enemmän vastuuta. Vastuuttamista taas tukevat parhaiten opetusmenetelmiä, jotka lisäävät oppijoiden vastuuta omasta oppimisesta. Flipped Classroom ja MOOC ovat tällaisia menetelmiä. Toisaalta juuri tästä johtuen parhaat tulokset kummassakin on saavutettu vähän vanhempien opiskelijoiden kohdalla, jotka pystyvät jo kantamaan enemmän vastuuta opintiellä etenemisestään. Joka tapauksessa Flipped Classroomin ja MOOCsin kaltaisissa menetelmissä on paljon potentiaalia tulevaisuuden kannalta, joten niihin tutustuminen on varsin perusteltua. Jo tässä vaiheessa niistä voi napsia hyviä ideoita ja elementtejä oman opetuksen päivittämiseksi ja toteuttaa todennäköisesti väistämätöntä opetuksen muutosta hallitusti pienin omatoimisin askelin.

-Lauri Vaara

Linkkejä:

Toimittaja Laura Pappanon artikkeli MOOCsista (NY Times):
http://www.nytimes.com/2012/11/04/education/edlife/massive-open-online-courses-are-multiplying-at-a-rapid-pace.html?pagewanted=1&_r=0

Rehtori Greg Greenin artikkeli Flipped Classroomista (CNN):
http://schoolsofthought.blogs.cnn.com/2012/01/18/my-view-flipped-classrooms-give-every-student-a-chance-to-succeed/

Lisäksi iBookin kautta voi hankkia esim. iPadille ilmaisen Dawn Wilsonin e-kirjan ”The Flipped Classroom”

2 thoughts on “MOOC & Flipped Classroom: kuinka kauas siivet teitä kantavat?

    • Kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Itsekin näen Flipped classroomin mieluiten laajempana suuntauksena tai näkökulmana kuin multimediasisältöihin rajattuna mallina. Onneksi meillä peruskoulussa opettajat eivät juurikaan luennoi, mutta täällä yliopistossa he kylläkin niin tekevät. Etsimmekin jatkuvasti perusteluja ja esimerkkejä siitä, miten opiskelijoita voisi paremmin motivoida ja aktivoida etenkin korkeakouluopetuksessa, ja siksi olemme halunneet täällä ammentaa uusia ideoita ja ajatuksia flippedin kaltaisista suuntauksista. Summa summarun: Flippedin classroomin taustalla on hyviä ideoita ja käytäntöjä, joita olisi ajanmukaista hyödyntää soveltuvin osin meillä Suomessakin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *