Blogien sielunelämästä

Tutkijat verkoilla -kurssin alussa suuri kysymys minulle oli se, miksi ylipäätään kannattaa seurata tai pitää blogia. Taisin muotoilla kysymyksen suunnilleen seuraavasti: Kannattaako höpistä julkisesti verkossa? Mikä on niin merkittävää sanottavaa, että haluaisin tehdä siitä merkinnän blogiini? Millaista tekstiä kannattaa tuottaa blogiin?

Tämän vuoksi päätin omistaa verkkojakson blogeihin tutustumiselle ja niiden sielunelämän pohtimiselle. Rajasin tarkastelemani blogit ns. vakavasti otettaviin ja päätin suosiolla jättää elämäntapablogit huomiotta – tunnen kyllä itseni, ja jäisin vain niihin koukkuun!

Kirjaston poistokorista sain käsiini Robert Scoblen ja Shel Israelin kirjan Blogit ja bisnes, yritys 2.0. Kirja oli selkeästi ja havainnollisesti kirjoitettu, ja lisäksi kääntäjä oli alkuun lisännyt muutaman tunnetun blogitapauksen Suomesta. Kirja käsittelee yritysten sisäisiä ja ulkoisia blogeja, mutta mielestäni ainakin seuraavat ohjeet taitavaan bloginpitoon ovat sovellettavissa myös muihin blogeihin:

1. Nimellä on väliä. Jotta hakukoneet löytävät blogisi, valitse sellainen nimi, joka kuvaa blogiasi tai toimintaasi tai päämääriäsi. Tämä ei ensin tuntunut minusta tärkeältä, koska päinvastoin pelkäsin, että joku löytäisi blogini. Nyt kun olen vakaasti päättänyt laajentaa blogini merkintöjä koskemaan muutakin kuin vain tätä kurssia ja jatkaa blogin pitämistä, olen huomannut nimiasian tärkeyden. Miksi kirjoittaa, jos kukaan ei edes löydä blogia?

2. Lue blogeja ennen kuin aloitat.Näin ymmärrät, mistä on kyse. Tutkijat verkoilla -kurssilla meidät heitettiin suoraan blogien maailmaan ja blogimerkintöjä kirjoittamaan, enkä minä ainakaan ehtinyt tutustua yhteenkään blogiin ennen oman aloittamista. Onneksi kurssilla täytyy kommentoida toisten blogeja, joten sain siinä ensikosketuksen toisten blogeihin. Kyselin muuten veljeltäni ja parilta ystävältäni, mitä blogeja he seuraavat ja miksi, ja vastaukset vaihtelivat elämäntapablogeista poliittisten vaikuttajien blogeihin. Vastaukset eivät saaneet minua vakuuttuneeksi blogien kiinnostavuudesta tai merkityksellisyydestä, mutta nälkä tosiaan kasvaa syödessä – kurssilaisten blogien seuraamisen lisäksi aloin kuin varkain vilkuilla muitakin blogeja, joista muutamaa seuraan nyt aktiivisesti. Johtopäätelmä: Olisi ehkä ollut hyödyllistä tutustua blogeihin ennen oman aloittamista, mutta toisaalta voi näinkin päin aloittaa. Oppiminen on ehkä näin kaksisuuntaisempaa, kun lähtökohta ei ole ollut toisten blogien jäljentäminen tai mallina käyttäminen. Nyt tällä hetkellä eri blogeista saa kyllä ideoita, miten omaa voisi parantaa ja minkätyyppisiä tekstejä tänne voisi työstää.

3. Pidä asiat yksinkertaisina ja keskity. Sisällytä kuhunkin tekstiin vain yksi pääasia tai yhdenmukainen valikoima linkkejä. Itse ainakin huomaan silmäileväni useampaa blogia niin lyhyessä ajassa, että jos jokin merkintä on pitkä enkä saa siihen heti punaista lankaa tai se ei koukuta minua, siirryn seuraavaan.

4. Kirjoita intohimolla. Se näkyy kyllä tekstistäsi läpi!

5. Osoita asiantuntijuutta. Tähän lisään oman kommenttini ja neuvoni: Älä kuitenkaan ole kaikkitietävä. Käsittääkseni blogien tarkoitus on luoda keskustelua, joten asiantuntijuuden olisi jätettävä tilaa keskustelulle ja vaihtoehtoisile näkemyksille – ja tämähän ei tietysti ole helppoa, jos kyseessä on esimerkiksi oma tutkimus ja siihen liittyvät kysymykset! Mutta ehkä juuri ne kaikkein kiperimmät kysymykset ja kiusallisimmilta tuntuvat kommentit ovatkin niitä, jotka osoittavat oman tutkimuksen tai kirjoituksen heikot kohdat, joita olisi vielä pohdittava laajemmin.

6. Salli kommentit. Scoblen ja Israelin mukaan hyvä blogi ei ole PR-kanava, vaan avoin paikka keskustelulle.

Scoblen ja Israelin kirjassa oli paljon muitakin hyviä vinkkejä, mutta poimin vain nämä, jotka ovat helposti sovellettavissa tutkimusblogeihin. Suositten kyllä kirjaa lämpimästi, vaikka se onkin aika kevyttä luettavaa – tosin hyvä niin, ainakin tällaiselle digitoopelle kuten minä! Kirja antaa konkreettisia esimerkkejä ja paikoittain jopa viihdyttävä.

Lisäisin vielä neuvoihin sen, että hyvässä blogissa on ns. “tiekartta” etusivulla. Siitä käy ilmi, mitä blogi käsittelee ja kuka kirjoittaja on. Jaakko Suomisen Koneen kokemu(y)s -blogin etusivu on tästä hyvä esimerkki. Siinä Suominen kertoo kuka on, mistä kirjoittaa ja bloginsa ja sen nimen taustat. Suomisen blogi on muuten mitä mainioin ja yksi suosikeistani; selkeää, terävää ja oivaltavaa tekstiä. Suominen käsittelee siellä tieteellistä työskentelyä ylipäätään ja tuoreimmat merkinnät tällä hetkellä liittyvät apurahahakemuksen tekemiseen ja apurahalausunnon antamiseen. Lisäksi hän kommentoi matkojaan, mikä minusta on hauskaa – mainioita, että samalta bloggaajalta tulee merkintöjä liittyen kahteen eri alueeseen, jotka helposti kuitenkin koskettavat toisiaan.

Minkälaista tekstiä blogeista sitten löytyy ja miksi sitä on sinne kirjoitettu? Monissa tutkimusblogeissa mainitaan, että tarkoitus on rakentaa asiantuntijuutta ja tuottaa yhteisöllisesti uutta ajattelua kyseiseltä alalta. Joissakin mainittiin, että blogin tarkoitus on edistää omaa väitöskirjaa/ opinnäytetyötä ja toimia lokikirjana. Myös verkostojen luominen ja tiedon jakaminen mainittiin monesti. Blogien avulla voidaan lisästä läpinäkyvyyttä, keskustelua ja osallistuvuutta. Itse lisäisin tähän listaan sen, että blogin avulla voi totuttautua tuottamaan asiallista tekstiä ja parhaassa tapauksessa saada sille lukijoita ja kommentteja näiltä.

Tiedon jakamisesta blogin kautta on hyvä esimerkki eräs toinen suosikkiblogeistani, Kimmo Svinhufvudin ja Carol Kiriakosin pitämä Tohtoritakuu, jonka tarkoitus on tarjota tukea jatko-opiskelijoille ja muille akateemisesta kirjoittamisesta kiinnostuneille. Merkinnät ovat ytimekkäitä ja selkeitä. .Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogi on myös Svinhufvudin pitämä, ja sieltä löysin tähänastisen elämäni parhaat ohjeet tutkimussuunnitelman tekoon. Vau!

Olen siis todennut, että blogien seuraamisesta on paitsi iloa, myös hyötyä. Ja olen itsekin tainnut ryhtyä bloggaamaan ihan tosissani – olin viikonlopun maalla ilman konetta enkä vielä osaa tehdä blogimerkintää puhelimestani (se on kai seuraava askel), mutta sen verran osaan, että kävin kurkkaamassa sivustollani, oliko kukaan jättänyt uusia kommentteja! Tämä taitaa nyt olla menoa siis!

 

6 thoughts on “Blogien sielunelämästä

  1. Hei,
    Kiitos monista vinkeistäsi!
    Olen viime päivinä miettinyt tiedeyhteisön merkitystä tutkijalle. Kirjoittaminen on itsenäistä puurtamista, mutta tähtäimessä on tuottaa puheenvuoro tieteelliseen keskusteluun. Ilman toisten kommentteja keskeneräisestä työstään voi olla vaikea hahmottaa, mitä lukijakuntaa voisi kiinnostaa. Blogikirjoituksilla tutkimusaiheestaan voisi yrittää kerätä lukijoiden mielipiteitä, joista on varmasti suuresti iloa ja apua! Parhaissa ideoissa on usein jotain lainattua:)

    • Totta, lukijoiden kiinnostuksen kohteita voisi “testata” blogikirjoitusten avulla. Minua tosin mietityttää edelleen se, mitä kaikkea voi ja kannattaa kirjoittaa blogiin omaan tutkimukseen liittyen. Ettei julkaisisi vahingossa liikaa ennen varsinaisen väitöksen julkaisua. Missä menee raja, kuinka paljon omasta tutkimuksesta kannattaa kertoa? Harvoissa tutkimusblogeissa on muuten varsinaista tutkimussuunnitelmaa nähtävillä, mutta joissakin olen nähnyt senkin esim. liiketiedostona.

  2. Mukavaa pohdintaa blogikirjoittamisesta. Hyvien linkkivinkkiesi kautta pääsikin taas vähäksi aikaa unohtamaan ympärillä pyörivän arjen. Niistä löytyy samantapaista pohdintaa, jota ajoittain omassa mielessäkin pyörii. Ja jotain virkistävääkin osui silmiini: Pomodoro-tekniikka alkoi kiinnostaa. Saisinkohan sen avulla jotain tutkimuksellistakin tekstiä kirjoitettua työpäivän päätteeksi? 25 minuuttia yössä ei ole mahdoton ajatus, parempi kuin ei mitään ja viikonloppuun noita alle puolituntisia saattaisi saada mahtumaan montakin. Ehkäpä kokeilen!

    • Joo, minuunkin iski tuo Pomodoro-tekniikka, se löytyy siis Gradutakuu-blogista linkistä: http://www.gradutakuu.fi/2010/02/18/pomodoro-tekniikalla-tehokkuutta-ja-ajanhallintaa/

      En ollut vielä itse kokeillut sitä, mutta innostuin sen verran siitä, että päätin kokeilla sitä jo nyt heti; rekisteröidyin Mytomatoes.com -sivustolle, ja tomaatti on jo käynnissä…

      Tohtoritakuu-blogissa puhuttiin vähän vastaavasta C15-tekniikasta (Tohtoritakuu-blogin etusivulla), mutta pomodoro kuulostaa ainakin minulle sopivammalta.

  3. Kiitos tosi mainioista ja hyödyllisistä vinkeistä blogien tuottamiseen! Samoin myös noista linkeistä blogeihin. Tutkimussuunnitelman laatimiseen ja apurahojen hakemiseen liittyvät postaukset aion lukea huolella!

    Tuohon muistilistasi numeroon kaksi kiinnitin erityistä huomioita. Itsekin koin hankalaksi alkaa tuottaa tekstiä ilman ohjeistusta. Joihinkin elämäntapablogeihin olin tutustunut aiemmin, mutta tutkimusblogit olivat ihan vieraita sisällöiltään ja tyyleiltään. Tähän postaukseesi olit muuten koonnut hyviä pointteja tutkimusblogien tarkoituksista.

    Vaatii tosiaan taitoa osata kirjoittaa ”vakavasta ja oikeasta” asiasta kiehtovasti ja houkuttelevasti. Kuten totesit, blogikirjoittaminen totuttaa tuottamaan asiallista tekstiä. Tämä toistuva kirjoittaminen julkisesti on ainakin minun kohdallani madaltanut myös kynnystä kirjoittaa.

    Blogejasi on ollut hauska seurata! Niissä on paljon sanomaa ja tyylisi on mainio. Kerroit aloittaneesi bloggaamisen vasta nyt, mutta näköjään olet ollut seppä jo syntyessäsi!

  4. Hei Miia,

    ja kiitos kannustavista kommenteistasi!

    Olen samaa mieltä siitä, että blogikirjoittaminen totuttaa tuottamaan tekstiä ja kynnys kirjoittaa ehkä madaltuu. Toisaalta olen nyt itse seurannut muutamaa todella hyvää blogia, ja se taas puolestaan nostaa kynnystä tehdä merkintöjä omaani! 🙂 Siis tilanteeni tällä hetkellä onkin tämän suhteen plus miinus nolla!

Leave a Reply to Annika S M Smalén Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *