Professori emeritus, historiantutkija, esseisti Matti Klinge

Zachris Topelius (1818-1898)

 Zachris Topelius oli aika lyhyen aikaa, vain viitisen vuotta, Kirjastomme virkailija, palkaton ylimääräinen amanuenssi 1846–1851. Kirjaston johtaja ja samalla oppihistorian professori oli aluksi Alexander Blomqvist, koko ajan ensin varakirjastonhoitajana ja sitten virkaatekevänä kirjaston johtajana oli C. W. Törnegren – mielenkiintoinen, Etelä-Euroopan ja jopa Afrikan historiaan orientoitunut herra, joka näinä vuosina julkaisi tutkimuksiaan ”trubaduureista” ja Machiavellista. Juuri tähän aikaan Topeliuskin korosti tieteellistä ambitiotaan väittelemällä tohtoriksi, mikä siihen aikaan oli vielä harvinaista, sillä filosofian tohtorin arvo oli uusi ja vakiintumaton. Arveluni mukaan tämä oli osa historian professori Gabriel Reinin tavoitetta saada Topelius seuraajakseen. Finland framstäldt i teckningar ilmestyi myös juuri Topeliuksen amanuenssiaikana, ja sen laajaa tekstiosastoa voitiin pitää tärkeänä meriittinä.

Vakinaiseksi amanuenssiksi tuli juuri samaan aikaan S. G. Elmgren, joka Topeliuksen virassaolon aikana perehtyi dogmi- ja kirkkohistoriaan. Sekä Törnegren aikaisemmin että nyt varsinkin Elmgren ja Topelius olivat osakuntien kuraattoreina nuorison johtajia tuona koko Euroopan suurena murroskautena. Rainer Knapaksen kirjastonhistoriasta ilmenee, että näihin aikoihin ulkomaisten aikakauslehtien hankinnat nopeasti kasvoivat, ja voimme vain arvailla, mitä kaikkea nuoret intellektuellit niitä luetteloidessaan löysivät ja mistä he aikalaistensa kanssa keskustelivat. Joka tapauksessa kaikki puhuivat silloin politiikkaa.

Topelius on lyhyesti kertonut luetteloineensa uutta ranskalaista kirjallisuutta – mitä se saattoikaan merkitä noina kiihkeän poliittisen julkaisemisen aikoina! Jo 1846 oli selvästi näkyvissä se kuohunta joka 1848 puhkesi vallankumoukseksi Ranskassa ja sitten lähes kaikkialla Euroopassa. Kirjastonamanuenssit Elmgren ja Topelius olivat kiinteästi mukana kommentoimassa aikaansa ja myös ohjaamassa nuorisoa, Topelius ensin uuden ajan ”puhdistavasta myrskystä” innostuneena mutta hyvin pian – vallankumouksen väkivaltaisen luonteen käytyä ilmi – kokonaan säilyttämisen kannalle siirtyneenä intellektuellina ja lehtimiehenä.

Ranskan kirjallisuuden merkitys Topeliukselle on hyvin suuri, ja silloin on kyse historiallisesta ja poliittisesta mutta myös viihteellisemmästä kirjallisuudesta. Kolme muskettisoturia ja Monte Criston kreivi ilmestyivät juuri 1840-luvulla, niin kuin myös Kommunistinen manifesti ja hyvin paljon muuta aivan keskeistä kirjallisuutta. Monte Criston kreivi on ennen muuta aikalaiskriittinen, poliittinen romaani. Ranskan oloihin Topelius viittasi suoraan sanomalehdessään, mutta ei romaaneissaan. Kirjastoon hän kyllä johdattaa lukijansa Tähtien turvateissa, mutta kokonaan toisenlaiseen, niistä nuoren kuningatar Kristinan ja mystillisen tiedehirmutytön Hagar Ringin merkeissä 1640-luvun alussa (siitä olen kirjoittanut kirjastonhoitaja Eeva Mäkelä-Henrikssonin juhlakirjaan).

Topeliuksen aatteellista ja kirjallista kehitystä juuri amanuenssiaikana heijastaa tärkeällä tavalla vuonna 1850 ilmestynyt runokokoelma Ljungblommor II, joka jatkaa viisi vuotta aikaisemmin julkaistua runosarjaa. Nyt voimme Topeliuksen teosten tieteelliskriittisestä laitoksesta (Skriter I, 2010) lukea myöhemmin suurestikin uudistettujen runojen alkuperäisversioita ja niiden perusteellisia, mielenkiintoisia kommentaareja.Ehkä voimakkaimmin välittyy sosiaalinen, katovuosien yleiseurooppalaisen nälkäkurjuuden herättämä ahdistus, mutta ilman suoranaisia poliittisia aspekteja.

Topelius oli niin monipuolinen, että häntä on vaikea kategorisoida. Aivan olennaisesti hän kuitenkin oli journalisti, niin kuin vanhempi, tietenkin myös pohjalainen esikuvansa ja sitten kollegansa Snellman. Nyt tämä Topeliuksen puoli tulee korostuneella tavalla näkyviin koottujen teosten projektissa – samoin kuin Snellmaninkin kohdalla. Sama koskee Kirjastossamme säilytettävästä valtavasta aineistosta myös laajaa kirjeenvaihtoa.

Topelius oli siis runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija, historioitsija, professori ja Yliopiston rehtori, lehtimies, suuri kansan ja lasten kasvattaja.

Ja kirjastomies.