Kirjastonhoitaja Anna-Maija Pietilä-Ventelä

Joulukuuta on ennen kutsuttu talvikuuksi. Talvikuu oli käytössä vielä 1700-luvulla. Useimpien eurooppalaisten kansojen kielten joulukuun perusta on latinan december. Se oli roomalaisten vuoden kymmenes kuukausi. Joulun vietto on suurin vuotuisista juhlistamme. Niinpä tuota talvikuuta alettiin kutsua juhlan mukaisesti joulukuuksi. Joulukuu on joulun valmistelua. Tuo aika on ryhmitetty useaan eri alajaksoon, joita ovat joulunalusviikot eli adventti, jouluviikko, aatonaatto, jouluaatto ja joulupäivät. Satoja vuosia sitten joulua juhlittiin neljä päivää. Viimeinen joulun pyhistä on säilynyt kalenterissa. Joulukuun 28. on yhä viattomien lasten päivä Betlehemin lastenmurhan muistoksi.

Kansalliskokoelman Vuotuisjuhlalehdet-signumiin on talletettu suomalaisia joululehtiä vuoteen 1945. Vuotuisjuhlalehtiä on kokoelmassa satoja. Ne jakautuvat kalenterivuoden eri juhliin: joulu, pääsiäinen, juhannus ja muut vuotuisjuhlat. Joululehdet ovat niissä suurin ryhmä, kun mukana ovat eri lehtien joulunumerot. Vanhimmat joululehdet ovat 1870-luvulta. Vanhin on Betlehems stjerna : julblad för ung och gammal. – Helsingfors [s.n.], 1878–1888.

Joululehtien kautta voi seurata maaseudun ja kaupunkilaisten joulunviettoa; talonpoikaisia ja säätyläistenkin joulutapoja. Mieliimme piirtyy ihannekuva aidosta suomalaisesta joulusta. Joululehdillä on asemansa jouluun valmistautumisessa ja joulun vietossa. Joulun ajan vapaahetkiin kuuluu lukeminen. Lukutaidon yleistymisen myötä lehtien kirjo laajeni. Painotekniikan kehittyminen, kuvat, värit ja paperi sekä postin välitys paransivat joululehtien kysyntää. Lehtiä julkaisivat sekä yksityiset että julkaisuyritykset. Lehtien määrä kasvoi 1900-luvun alussa runsaasti. Maailmansotien välissä lehtiä ilmestyi tietysti vähän. Sotien jälkeen sanoma- ja aikakauslehtien kasvu söi vuotuisjuhlalehtiä samoin kuin kirjojen määrien lisääntyminen sekä yleisradiotoiminnan alku 1920-luvun lopulla.

Varhaisissa joululehdissä on vahva uskonnollinen ja opettava sävy. Joulun perinteet, tarinat, legendat ja sadut on kirjoitettu lehtiin yhä uudelleen. Lukijoita valistetaan esim. viinan kiroista. Köyhien auttamista painotetaan. Lehdissä on myös eksoottisia tarinoita kaukaisista maista ja kansoista. Lappi alueena on ollut kiinnostava. Lapin revontulet, lumiset puut ja porot ovat tuoneet eksotiikkaa kuten Egyptin pyramidit tai Amerikan intiaanit. Traagiset ihmiskohtalot ja lohduttavien tapausten kuvaukset ovat olleet kirjoittajien aiheina, kuten myös ”jouluksi kotiin”, eli maaseudun asukkaiden matka kaupungin työpaikoista lomalle kotiin juhlan viettoon. Eri alojen ammattilehdet julkaisivat myös joulunumeronsa. Työväen aate näkyy joululehdissäkin. Niissä kristillinen joulunvietto on sivuosassa tai sitä kritisoitiin. Lehdet kuvaavat vankien, rikollisten ja syrjäytyneiden joulunviettoa.

Zacharias Topelius kirjoitti paljon lapsille ja nuorille suunnattua jouluaiheisia kertomuksia, runoja ja satuja. Ne päätyivät joululehtiin suomennettuina. Anni Swan, Immi Hellen ja Maila Talvio kirjoittivat laajalevikkisiin joululehtiin. Myös Juhani Aho, Eino Leino, Jalmari Finne ovat olleet ahkeria joululehtiin kirjoittajia. Kuvittajista nousevat esille Pekka Halonen, Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. Heidän kuva-aiheensa ovat olleet suosittuja myös joulukorteissa 1920-luvulta lähtien. Lehdet julkaisivat myös ruotsalaisten Jenny Nyströmin ja Carl Larssonin kuvituksia.

Joululehtien kansikuvissa on keskuksena usein ollut Jeesus-lapsi. Silti kristillinen ja maallinen joulu elävät rinnakkain. Joulupukki lahjoineen on tullut mukaan liike-elämän kehittymisen myötä. Joululehtien välissä on usein ollut myös taitelijoiden kuvajäljennöksiä. Joululehtien mainokset ja tuote-esittelyt kuvaavat tuon ajan lahjatavaroita ja tarvekaluja itse valmistettujen lahjojen ja joulukoristeiden lisäksi. Olkikoristeisen jouluhimmelin valmistusohje on useassa lehdessä mukana. Lehdistä löytyy ohjeita eri ruokalajeihin ja reseptejä joululeivonnaisiin. Pilalehdet julkaisivat omat huumorilla maustetut joulunumeronsa. Lehdet kirjoittivat ajankohtaisista aiheista kepeästi ja kantaaottavasti. Arijoutsin Joulupippuri ilmestyi vielä 1970-luvulla.

Joululehdet ovat levittäneet aatteita, etsineet sympatioita ja keränneet rahaa hyväntekeväisyyteen kuten esim. Orpojen joulu. Eläkeliitot, urheiluväki, sotaveteraanit, Martat ja muut järjestöt julkaisevat edelleen joululehtiä samoin kuin eri kirkkokunnat ja muut uskonnolliset järjestöt. Annan päivänä tai yönä leivottiin koristeelliset joululeivät. Iltayö nukuttiin ja puolilta öin noustiin leipomaan. Suuri joululeipä koristeltiin isolla aitan avaimella painetulla ristillä tai joulusilmillä. Samoin Annan päivän aikoihin pantiin käymään myös jouluolut, jota saatiin Tuomaan päivänä maistella. Yksipuolisen ruokinnan vuoksi lehmät lypsivät niukasti talvella. Siksi olut oli yleinen joulujuoma etenkin Pohjoismaissa. Viikingit ”joivat joulua”. Uskottiin, että jouluviinaryyppy siunaa sadon. Ryyppy tarjottiin jokaiselle, lapsillekin. Viinaa ripoteltiin tuvan jouluoljille sekä hevosen heinille.

Joulusaunasta sekä muista joulutavoista on hauskoja muisteluita. Joulusauna on suomalaisen talonpojan juhlassa mukana. Saunaan valmistauduttiin huolella. Säätyläiset eivät yleensä saunoneet jouluna. Jukolan talon seitsemän veljestä sen sijaan kylpivät sydämensä kyllyydestä. Saunan lämmitys aloitettiin ajoissa, usein edellisenä yönä. Kaikkien piti ehtiä saunomaan valoisana aikana. Saunassa oltiin hiljaa, etteivät sääsket ja itikat hätyyttelisi seuraavana kesänä. Auringon laskettua saunan ottivat haltuunsa saunatontut ja muu näkymätön väki, talon entiset löylymiehet. Sauna on ollut esi-isillemme pyhä paikka, koska siellä synnyttiin, sinne saatettiin kuolla, ja siellä pestiin vainajat.

Joululehdistä suosikkilehtiä ovat Martta Wendelinin kuvittamat Kotilieden joulunumerot 1940-50-luvuilta sekä 1930-luvulla ilmestynyt Anni Swanin toimittama Sirkan Joulu -lehti, jossa on Rudolf Koivun kuvituksia. Rudolf Koivun satumaisissa kuvissa on luminen metsä usein tonttujen ja metsäneläinten tapaamispaikkana. Kuvissa metsän kaikki eläimet ovat ystäviä jouluyönä. Rudolf Koivu kuvaa kauniisti kodin joulukuusta, jossa on puinen ristikkojalka. Kuusessa on kynttilöitä, tähtiä, omenia ja tonttuja. Luminen talvi, pakkanen ja ruskottava taivas ovat mukana Rudolf Koivun “kuusen hankinta”-kuvassa. Kuusenhaku omasta metsästä oli maaseudulla eräs joulun tärkeistä hetkistä perheessä.

             
Runo Joulupukki -lehdestä 1917

Martta Wendelin teki kuvittajan töitä useille kustantajille. Otavan kustannusyhtiön kuvittajana hän työskenteli pitkään. Wendelinin maalauksissa kuvastuu väri-iloa, metsää, järviä ja maaseudun maisemaa. Wendelinillä on hyvin vähän tummansävyisiä töitä. Kuvien tunnelmiin on helppo samaistua. Kuvissa esiintyviä aiheita ovat suomalainen agraarinen elämäntapa 1920–30-luvuilla ennen kaupungistumista. Martta Wendelin kuvaa ruuan valmistamista, kotieläinten hoitoa, käsitöiden tekemistä ja muita maalaistalon töitä. Kuvissa on usein mukana kolmen sukupolven keskinäiset suhteet, esim. isoäiti opettaa lapsenlastaan. Lapsuuden viattomat leikin ilo ja vanhuuden viisaus ovat myös olleet Martta Wendelinin kuvituksen aiheita.

Jouluvirret ja -laulut, niiden nuotit ja sanat ovat tuoneet koteihin musiikkia. Joululehdissä on mukana uusia joululauluja tuttujen laulujen lisäksi. Lapsuuden ajan koulusta ja joulujuhlista mieliin palautuvat rakkaat joululaulut painettiin uudelleen joululehtiin, joista ne voi helposti palauttaa mieliin. Niiden tarkoituksena oli tehdä kristillinen joulunvietto kansalle läheiseksi, kiehtovaksi ja saada ihmiset irtaantumaan pakanallisista uskomuksista. Joululaulujen ja joulunäytelmien juuret ovat katolisesta kirkosta. Tuon ajan jäänteitä Suomessa ovat edelleen Tiernapojat. Tiernapoikien juuret juontavat 1600-luvulle, jolloin Turun yliopiston oppilaat alkoivat kierrellä vauraissa taloissa esittämässä näytelmää ja samalla keräämässä opintoihinsa rahaa.

Pimeän vuodenajan suurta juhlaa on valaistu kynttilöin. Kynttilät syttyivät ikkunoille 1700-luvulla kuningasperheen merkkipäivinä. Venäjän vallan aikana kynttilöitä poltettiin tsaariperheen kunniaksi. Kynttilöitä on valmistettu Viipurissa teollisesti 1800-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Silloin alkoi Havin kynttilöiden aika. 1850-luvulta lähtien alettiin polttaa kynttilöitä myös suomalaisuuden puolesta. Runebergin päivänä sytytetty kynttilä ikkunalla oli samalla myös protesti venäläistämistä vastaan. Itsenäisyyden aikana juuri itsenäisyyspäivänä kynttilänpoltto on yleistynyt tapaperinteeksi 1920-luvulla. ”Joka ikkunalla kaksi kynttilää” 6.12. klo 18-20 juontaa vanhaan eurooppalaiseen tapaan sytyttää ikkunalle kynttilä valtakunnallisten merkkitapausten juhlistamiseksi.

Joululehtien rauha, vanhat tarinat, sadut ja tapahtumat sekä jouluhuumori tervehtivät meitä tänään digitaalisina. Velikulta-lehti 1901 kirjoittaa arvion Kylväjän joululehdestä: ”siinä ei ole mitään sellaista, mikä olisi saanut jäädä pois, paitsi jokunen kuvista. Voimme vakuuttaa, että ”Joulujuhla” tämä vaatimattoman näköinen ensikertalainen joululehtiemme joukossa on tekstinsä puolesta paras, kun varsinaista joululehteä tahdotaan.”

Kansalliskirjaston digitoituja “Joululehtiä”