3. Kurssikerta – Tietokantoja, timantteja ja konflikteja

Alkutuntemukset

Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin käsittelemään tietokantoja MapInfolla. Tutuiksi tulivat mm. Query-toiminto tietojen yhdistämisineen ja sarakkeiden muokkaus Update column -toiminnoilla. Vaikka yksittäisiä toimintoja ei kuulukaan listata, haluan ne tässä mainita, koska niiden oppiminen helpotti ymmärtämään MapInfon sielunelämää paremmin. Ja lisäksi tuntui siltä, että tällä harjoituskerralla oppimaani voin hyödyntää tulevaisuudessakin.

Tunnilla harjoiteltiin datan muokkausta ohjatusti Afrikka-aineiston parissa, jonka tuotoksena saatiin aikaiseksi kartta, jossa esitellään Afrikan timanttikaivokset, konfliktialueet laajuuksineen sekä öljylähteet. Koska teen tätä raporttia viikkoja kurssikerran jälkeen, en saa enää kysyttyä, miten karttaan saisi konfliktialueiden laajuudet näkyviin. En itsekseni tällä aikataululla saa asiaa selvitettyä, joten käytän tulkintani pohjana PAK-tiedotusblogista kopioitua Arttu Paarlahden esimerkkikarttaa (Kuva 1.).

Afrikka

Kuva 1. Timanttikaivokset, konfliktialueet ja niiden laajuudet sekä öljylähteet Afrikassa. Lähde: Arttu Paarlahti, PAK-tiedotusblogi.

 

Afrikka-kartan tulkintaa

Karttaa lukemalla huomataan, että timanttikaivokset ovat painottuneet Afrikan mantereella länsi- ja eteläosiin. Timanttikaivoksien esiintymiseen tietyillä alueilla vaikuttaa tietenkin timanttien luonnolliset esiintymät maaperässä. Konflikteja esiintyy lähes kaikkialla Afrikassa, mutta keskittymiä on aivan pohjoisessa, lännessä ja läpi Afrikan keskiosien. Konfliktien laajuudet vaihtelevat, mutta tuntuvat kattavan lähes koko Afrikan lukuun ottamatta Saharan aavikkoaluetta ja pienehköjä alueita Kamerunin ja Tansanian lähistöllä.

Maalla sijaitsevat öljylähteet ovat painottuneet enimmäkseen pohjoiseen ja pienemmissä määrin länteen. Ainakaan kartan perusteella ei voisi sanoa, että öljylähteiden sijainnilla olisi merkittävää vaikutusta konflikteiden syntyyn Afrikassa, mutta toisaalta öljyn ollessa tärkeä luonnonvara taloudellisessa merkityksessä, on varmaa että öljystä kinastellaan ainakin lähitulevaisuudessa. Konflikteiden syntyyn vaikuttaa lisäksi voimakkaasti maan poliittinen tilanne. Vaikka toisaalta ei tule unohtaa, että hyvin usein juuri luonnonvarat ovat syynä myös alueen epävakaaseen poliittiseen tilanteeseen.

Kun puhutaan timanteista, konflikteista ja Afrikasta, ei voi olla ottamatta huomioon veri- tai konfliktitimantti-ilmiötä. Tällä tarkoitetaan timantteja, jotka ovat peräisin alueilta, joilla raakatimanttimyynnillä rahoitetaan laitonta ja rikollista toimintaa kuten kansainvälisesti tunnustettujen valtioiden hallitusten vastaista aseellista sisällissotaa. (YLE Uutiset, 2012) Konfliktitimantit tulivat julkisuuteen 1990-luvun loppupuolen voimakkaissa konflikteissa Sierra Leonessa, jossa kapinalliset rahoittivat toimintaansa myymällä laittomasti kaivettuja timantteja. Muita maita, joissa kapinalliset ovat rahoittaneet toimintaansa veritimanteilla, ovat esimerkiksi Angola, Liberia, Norsunluurannikko, Kongon demokraattinen tasavalta ja Kongo. (Diamondfacts.org)

Edellä mainitut maat näkyvät kartalla (Kuva 1.) alueina, joilla on runsaasti sekä timanttikaivoksia että konfliktialueita, mutta eivät erotu mitenkään selkeästi muista alueista. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on runsaasti timanttikaivoksia, mutta konflikteja ei ole alueella merkattuna kuin kaksi. Samoin konflikteja on Itä-Afrikassa runsaasti, mutta timanttikaivoksia ei siellä ole lähellä. Toisaalta timantteihin liittyvät konfliktit eivät välttämättä esiinny aivan timanttikaivosten läheisyydessä, jolloin kiistat resursseista voivat tapahtua kauempana itse kaivoksesta.

Päätelmänä voisi sanoa, että timanttikaivoksilla ja öljylähteillä on yhteyksiä esiintyviin konflikteihin ja erityisesti öljy tulee lähitulevaisuudessa olemaan monen konfliktin syy puhtaan juomaveden ohella niin Afrikassa kuin Lähi-Idässäkin. Mutta kartan kuvan perusteella sekä tarjotun aineiston perusteella ei voi sanoa, että timanttikaivoksilla ja öljylähteillä olisi välitön yhteys konflikteihin – timantteja voi louhia ja öljyä pumpata myös ilman konflikteja ja kärhämää syntyy myös muista perusteista kuin luonnonvaroista. Atte (Aten PAK-blogi) on tekstissään päätynyt ulkoasiainministeriön tilastojen perusteella päättelemään, että ainakin useat kartalla (Kuva 1.) näkyvistä konflikteista liittyvät resurssikiistoihin. Toisaalta Antti (Antin paikkatietoblogi) huomioi tuloksia samankaltaisella tavalla kuin minä: ”Karttaa tarkasteltaessa on kuitenkin mielenkiintoista havaita, ettei öljykenttien, timanttikaivosten ja konfliktien välillä näyttäisi olevan niin suurta tilastollista yhteyttä kuin kuvittelin.”

 

Mitä muuta aineston avulla saadaan selville?

Konfliktien tapahtumavuodet aineistossa ovat katsomani mukaan välillä 1947–2005. Kuitenkin kuriositeettina Antti (Antin paikkatietoblogi) mainitsee vuosiksi 1946–2008. En ole varma mistä hän on nämä vuodet löytänyt, vai enkö minä osaa katsoa oikeasta kohtaa MapInfon Browser-ikkunasta. Oli miten oli, aineistosta puuttuu tiedot konflikteista viimeisimpien vuosien ajalta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Afrikassa ollut levotonta, joiden syinä ovat hyvin todennäköisesti olleet resurssit. Aloin itse pohtimaan, miten konfliktien laajuus (säde kilometreinä) on määritetty ja mitattu. Mitä on käytetty perusteena tällaisessa mittauksessa?

Aivan kuten Sara (Saran blogi) aiheesta mainitsee, on tietokannan aineisto melko tarkkaa ja monipuolista mainiten mm. öljyesiintymien löytö- ja käyttöönottovuosia, konflikteihin liittyviä vuosilukuja ja laajuuksia, timanttikaivoksien löytö- ja aloitusvuosia, resurssien tuottavuusluokitteluja sekä tietoa internetin käyttäjistä. Tarjotun aineiston perusteella voisi löytää tarkempia yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita resurssien ja kiistojen välille. Esimerkiksi tarkastelemalla liittyykö konflikteja timanttikaivosten kohdalla eniten resurssin löytämiseen vai tuottamiseen. Olisi myös kiinnostavaa saada tietää, kuinka laajalti konfliktit estävät resurssien hyödyntämistä. Tällaisesta huomasin aineistossa esimerkin Somalian öljynporauksessa. Voisi myös selvittää mitkä konfliktit liittyvät mihinkin resurssiin ja mitkä tuotantotavat aiheuttavat eniten kiistaa.

Internetin käyttö on Afrikassa muuhun maailmaan verrattuna vieläkin väkilukuun suhteutettuna vähäistä. Tähän on suurimpana syynä infrastruktuurin puute ja palveluiden kalleus. Siitä huolimatta internetin käyttäjien määrä on aineiston mukaan 14 vuoden aikana kasvanut melkoisesti. Muutamassa tapauksessa vuoden 2014 käyttäjämäärät ovat pienempiä kuin vuonna 2000, mutta olettaisin tämän johtuvan siitä, että vuoden 2000 tiedot ovat arvioita. Eniten internetin käyttäjiä on vuonna 2014 ollut Nigeriassa, mutta väkilukuun suhteutettuna käyttäjiä on eniten Madagaskarilla (75 %). Nigeria on asukasluvultaan suurin Afrikan maista, joten on luonnollista, että määrällisesti siellä on eniten internetin käyttäjiä, kun taas Madagaskarin väkilukuun suhteutettua määrää voisi selittää paremmalla taloustilanteella.

Usean Afrikan maan tilastosta käy ilmi, että Facebookin käyttäjiä on enemmän kuin internetin käyttäjiä. Tähän voi syynä olla se, että useat käyvät samoilla koneilla esimerkiksi internet-kahviloissa Facebookissa, jolloin ip-osoitteita on vähemmän kuin käyttäjäprofiileita. Lisäksi tilanteeseen sopii ns. nigerialaishuijaukset, jolloin huijarilla on useita tilejä jossakin laittomassa tarkoituksessa. Antti (Antin paikkatietoblogi) oli löytänyt erittäin mielenkiintoisen selityksen tälle ilmiölle, jota en itse tullut ajatelleeksi laisinkaan. ”Useat monikansalliset puhelinyhtiöt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kuten Airtel ja Tigo ovat myös ottaneet käyttöön yhteistyössä Facebook-yhtiön kanssa palvelun, jossa asiakas maksaa Internetiä käyttäessään prepaid-datansiirtomaksua, mutta eivät kuitenkaan maksa Facebook-palvelun käyttämisestä (Curtis, S.). Tämän markkinointistrategian vuoksi monissa Afrikan valtioissa Internet mielletäänkin toisinaan Facebookiksi.” Internetin käyttötilastoja voisi konflikteihin liittyvissä tutkimuksissa hyödyntää esimerkiksi selvittämällä ryhmittymien mahdollisuutta kommunikoida keskenään, tai korreloiko internetin käyttö konfliktien määrän kanssa.

 


 

Valuma-alueet, järvisyys ja tulvat

Itsenäistyön aiheena oli vertailla Suomen vesistöalueiden valuma-alueominaisuuksia ja tulvaherkkyyttä. Viimeistään tätä karttaa väkertäessä huomasin, että tietokantojen yhdistely ei ole toivottoman vaikeaa ainakaan silloin, kun aineisto on valmiiksi siivottu ja luokiteltu, ja jostakin löytyy hätätilannetta varten ohjeet miten edetä. Tietokantojen yhdistäminen oli nyt näin myöhemmin tehtynä yllättävänä nopeaa ja tuntuikin pikkuhiljaa siltä, että MapInfoa ymmärtää enemmän kuin aiemmin. Sain vastauksia edellisen kurssikerran raportissa esittämiini ongelmiin Artulta viidennellä kurssikerralla. Kiitos siitä!

Tulvaherkkyyttä esitettiin tässä työssä käyttämällä lukuarvona tulvaindeksiä. Tulvaindeksin voi laskea useammalla tavalla, mutta tässä tapauksessa se määritettiin laskemalla keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman välinen suhde. Keskiylivirtaamalla tarkoitetaan tulvahuippujen keskiarvoa ja keskialivirtaamalla vastaavasi kuivien kausien alimpien arvojen keskiarvoa. Saatu luku kuvastaa virtaaman vaihtelua huomioiden sekä tulvakaudet että kuivat kaudet. Virtaamalla (Q) tarkoitetaan määrätyn uoman poikkileikkauksen läpi kulkevaa vesimäärää aikayksikköä kohden esim. m3/s. Tällä tavoin laskettua tulvaindeksiä voidaan kutsua myös ”virtaamavaihtelujen indeksiksi”, sillä se huomioi myös kuivien kausien keskiarvon eli keskimääräisen alivirtaaman, jolloin saadaan selville kuinka moninkertainen on virtaaman huippu verrattuna kaikkein kuivimpaan aikaan. (Paarlahti, A. 2015)

Tein tulvaindeksikarttani perusversiona. Haastavampi versio tuntui aikanaan liian vaativalta. Työ oli yksinkertaisuudessaan tehty, kun sai siirrettyä tarvittavat tiedot samaan taulukkoon ja laskettua tarvittavat uudet arvot uuteen sarakkeeseen. Sitten tulikin se vaikea osuus eli luokittelumenetelmän valitseminen. Aineisto on annetun histogrammin (Kuva 2.) perusteella todella vino, mutta rikkonainen. Käytin luokittelussa luonnollisia luokkarajoja, sillä kvantiilit hävittäisivät aineiston ääriarvot. Luonnollisella luokkajaolla Aurajoki jää omaksi luokakseen sen tulvaindeksin ollessa yli kaksinkertainen aineiston seuraavaksi korkeimpaan indeksiin. Tämän takia näen oikeutettuna Aurajoen muodostaman oman luokan. Koska Aurajoki painii aivan omassa sarjassaan, valitsin sille punaisen varoittavan värin, jotta se erottuisi muiden luokkien sinisävyistä (Kuva 3.).

 

histogrammi_kk3Kuva 2. Tulvaindeksien frekvenssijakauman histogrammi. Lähde: Paarlahti, A. (2015). Kurssiohje.

 

Tästä tuli mieleeni aikaisempi valintani käyttää ensimmäisen kurssikerran työssä, jossa jakauma oli lähes täydellinen normaalijakauma, kvantiileita eli tasamääräistä luokitusta ja lähinnä oliko se järkevää. Käytin apuna Laskennallisten menetelmien verkkokurssin kurssimonistetta. Siinä kerrottiin kvantiileiden käytön saattavan aiheuttaa vääristymää aineiston tulkinnassa, jos viereisten luokkien erot jäävät pieniksi, kun jokaisessa luokassa on sama määrä tapauksia.

 

Tulvaindeksi_järvisyysKuva 3. Tulvaherkkyys indekseinä sekä järvien osuus pinta-alasta valuma-alueilla Suomessa.

 

Kuvasta erottuu omaksi luokakseen Aurajoen valuma-alue. Muuten tulvaherkkiä valuma-alueita ovat Pohjanmaan ja Uudenmaan jokilaaksot. Valuma-alueet ovat pinta-alaltaan erisuuruisia niin, että Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa ne ovat huomattavasti pienempiä. On muuten jännä huomata, että Suomen valtakunnanrajat myötäilevät aika lailla valuma-alueiden rajoja – etenkin jos vertaa entisiin rajoihin ennen aluemenetyksiä. Järvisyysprosentti eli järvien osuus pinta-alasta on suurinta Keski- ja Itä-Suomen alueilla – siitä nimityskin Järvi-Suomi.

Järvisyys korreloi voimakkaasti tulvaherkkyyden kanssa. Mitä enemmän on järviä, sitä pienempi on tulvariski. Tämä selittyy sillä, että järvet toimivat valuma-alueen vesivarastona ja tasoittavat luonnostaankin virtaamahuippuja. Tämän lisäksi järvien pinnankorkeutta tietysti säädellään myös ihmisvoimin lähinnä vesivoiman takia, mutta myös tulvien ehkäisymuotona. Järvisillä alueilla on lisäksi maaperän puolesta suurempi vedenpidätyskyky, mikä lisää entisestään järvien tehtävää vesivarastona. Aiheeseen liittyy myös jääkauden vaikutus maaperään. Järvi-Suomessa on enemmän vettä hyvin varastoivaa ja vettä pohjaveteen johdattavaa maaperää, kuten harjumuodostelmia, kun taas Pohjanmaalla ja Uudellamaalla on huonosti vettä pidättävää hienojakoista materiaalia, kuten savitasankoja, joiden päällä vesi virtaa pintavaluntana. Pohjois-Suomen voimakkaammat tulvaherkkyydet voivat liittyä myös runsaampaan lumen määrään ja suurempiin paikallisiin korkeusvaihteluihin. Lisäksi tulvaherkkyyttä Rannikoilla lisää tasaiset pinnanmuodot ja meren läheisyys. Korkea merivesi esimerkiksi myrskyjen aikaan voi nostaa veden pintaa myös joissa.

 

Lähteet:

Autio, A. (2015). Antin paikkatietoblogi. https://blogs.helsinki.fi/anttiaut/

Mäki, A. (2015). Aten PAK-blogi. <https://blogs.helsinki.fi/attemaki/> Luettu 13.3.2015

Paarlahti, A. (2015). Kurssiohje.

Paarlahti, A. (2015). Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/>

Todorovic, S. (2015). Saran blogi. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/>

YLE Uutiset Kotimaa. Päivitetty 4.6.2012. Suomalaiset valppaina veritimanttien varalta. <http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_valppaina_veritimanttien_varalta/5594612> Luettu 13.3.2015

World Diamond Council. Conflict Diamonds. Diamondfacts.org. <http://www.diamondfacts.org/index.php%3Foption%3Dcom_content%26view%3Darticle%26id%3D128%26Itemid%3D134%26lang%3Den> Luettu 13.3.2015

 

2 thoughts on “3. Kurssikerta – Tietokantoja, timantteja ja konflikteja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *