Toiselle kurssikerralle saavuin hieman epävarmoin tuntemuksin, sillä tuntui, että viikon aikana päästäni olivat kadonneet tiedot aivan perusasioidenkin tekemisestä. Olin kyllä ladannut QGis:in myös omalle koneelleni , mutta se oli jäänyt avaamatta, sillä olin saanut tarvittavat tehtävät jo tunnilla valmiiksi. Onneksi kurssilla on monia muita, joilta voi kysyä apua, mikäli joku perusasia tuntuu olevan vielä hukassa. Todennäköisesti yksi muistaa yhden asian paremmin ja toinen toisen, joten yleensä apu löytyy läheltä.
Toisella kurssikerralla jatkoimme luonnollisesti hieman ensimmäistä kertaa haasteellisempiin asioihin. Latasimme QGis:iin Tilastokeskuksen aineiston Suomen kunnista, ja lähdimme laskemaan niiden pinta-aloja eri projektioissa. Tarkoituksena oli siis havainnollistaa kuinka eri projektiot vaikuttavat ja mahdollisesti vääristävät aineistoa, samalla kun paikkatieto-ohjelman käyttö muuttuu yhä vain tutummaksi. Ensimmäisen kartan tuottaminen onnistuikin sujuvasti, kun teimme sen taas kaikki samaan tahtiin. Ongelmia tulikin vasta sitten, kun oli aika yrittää tehdä se sama omin neuvoin. Yritimme laskea kuntien pinta-aloja eri projektioissa, mutta tuntui olevan äärimmäisen haastavaa saada samaan tiedostoon laskettua useamman kuin yhden projektion mukaiset pinta-alat.
Viime viikon virheestä oppineena jatkoin tehtävien kanssa taistelua kotona, jotta ohjelman käytöstä tulisi edes hieman rutiininomaisempaa useiden toistojen jälkeen. Päänvaivaa aiheuttivat tallentamani projektit, jotka eivät jostain syystä suostuneet avautumaan ohjelmassa, tai joita ei pystynyt muokkaamaan. Kuitenkin kymmenien kokeilujen kautta tehtävä alkoi vihdoin onnistumaan. Ymmärsin, että ongelmani oli ollut tiedostojen tallentamisessa. Olin tallentanut niitä vain projekteina, mutta kun tajusin alkaa tallentamaan niitä tasoina, alkoivat asiat rullaamaan. Vauhtiin päästyäni kokeilinkin sitten muutamia eri tapoja esittää saamaani dataa.
Kuvassa 1 on ensin tekemäni kartta, jossa pinta-alojen vääristymisen prosentti on kuvattu QGis:n graduated-luokittelun avulla visuaalisesti hienolla tavalla. Tähän karttaan oli kuitenkin hankala liittää legendaa, sillä kaikilla kunnilla oli oma arvonsa, joten kokeilin muillakin tavoilla luokittelua.
Kuvan 2 karttaan legenda olikin helpompi laittaa, sillä siinä on käytetty ohjelman valmiiksi tarjoamaa luokittelutapaa luonnollisten luokkarajojen mukaan.
Viimeisenä päätin vielä vertailla vääristymiä Mercatorin projektiossa verrattuna Robinsonin projektioon. Olin aiemmin tehnyt kartan tasavälisellä luokituksella vääristymistä Mercatorin ja ETRS-35FIN-projektioiden välillä (kuva 3), joten nyt valitsin myös tasavälisen luokittelun Mercatorin ja Robinsonin projektioiden vertailuun (kuva 4). Kartat näyttävät melkein samalta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Huomasin kuitenkin jälkeenpäin, että eiväthän kartat ole täysin vertailukelpoiset, sillä niissä olevat luokkarajat ovat erilaiset. Tietenkin, sillä poikkeavathan aineistotkin toisistaan. Olisi pitänyt myöskin kertoa laskemani vertailuprosentit vielä sadalla, jotta legendoissa olevat prosenttiluvut näyttäisivät järkevämmiltä.
Huomasin, että esimerkiksi Ville Kurikka (2020) oli ensimmäisen kurssikerran karttaa tehdessään muokannut QGis:n ehdottamia luokkajakoja, ja nostanut luokkien määrää. Ensi kerralle otan itselleni haasteeksi keskittyä enemmän erilaisten luokkajakojen kokeilemiseen, jotta ne kuvastaisivat ilmiöitä mahdollisimman tarkasti. Olen kuitenkin tyytyväinen tämän viikon saavutuksiini, sillä muutaman tunnin tuskailun jälkeen minusta todella tuntuu, että opin tänään paljon QGis:in perustoiminnoista. Kun perusasiat ovat hallussa, voi keskittyä tärkeimpään, eli tiedon esittämiseen mahdollisimman havainnollisella tavalla.
Lähteet:
Kurikka, V. (20.1.2020). Harjoittelua QGissillä ja kuntakartta [Blogipostaus]. Luettu 22.1.2020. https://blogs.helsinki.fi/kurivill/2020/01/20/harjoittelua-qgissilla-ja-kuntakartta/