KIRJOITTANUT: Dani Lahtinen
Kuva: Silja Lamminmäki-Vartia
Tässä blogitekstissä annetaan ääni opiskelijalle. Dani Lahtinen tutki kandidaatin tutkielmassaan varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä katsomuskasvattajuudesta.
Laadin viime syksynä valmistuneen kandidaatin tutkielmani Varhaiskasvatuksen opettajien pohdintoja katsomuskasvattajuudesta – Hankeyhteistyön vaikutukset suhteessa katsomuskasvatukseen Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnalle tehden tiivistä yhteistyötä Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeen kanssa.
Tavoitteinani oli selvittää, millainen suhde hankkeeseen osallistuvilla varhaiskasvatuksen opettajilla on omaan katsomuskasvattajuuteensa, ja miten nämä opettajat kokevat suhteensa muovautuneen hankkeen aloittamisen myötä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselleni toimi ennen muuta Jack Mezirowin teoria transformatiivisesta oppimisesta ja lisäksi tukeuduin muutamiin muihin viime aikoina oppimis- ja reflektiotutkimukseen syventyneisiin tutkijoihin.
Toteutin tutkimukseni pyytämällä hankkeen varhaisessa vaiheessa mukana olevia varhaiskasvatuksen opettajia kirjoittamaan omista ajatuksistaan katsomuskasvatukseen liittyen apukysymyksiä hyödyntäen. Seuraavaksi haastattelin kolmea opettajaa hankkeen jo ollessa hyvässä alussa ja tarkastelin haastatteluaineistoa yhdessä aikaisempien kirjoitusten kanssa, tehden näistä johtopäätöksiä teoriataustaani ja tutkimuskysymyksiäni vasten.
Lienee hyvä avata hieman transformatiivisen oppimisen käsitettä, jota siis käytin oleellisesti aineiston tulkinnassa. Transformatiivisessa oppimisessa pyritään laajentamaan käsitystä siitä, miten tiedämme sen sijaan että pohdittaisiin mitä tiedämme. Tarkoituksena on laajentaa havaintojen ja ajatusten pohjaa yksilössä: muuttaa oletuksia ja odotuksia, joita itsessään on yleensä hyvin haastava muokata.
Tähän muutokseen päästään yleensä laadukkaan, kriittisen reflektion kautta, joskin oman ajattelun uudistaminen saattaa olla yksilöstä haastavaa ja joskus jopa ahdistavaa tai pelottavaa. Onnistuessaan reflektiossa yksilön ajattelun pohja laajenee, mikä auttaa uutta opittavaa asiaa integroitumaan osaksi hänen ajatteluaan ja siten johtaa oppimiseen ja pätevöitymiseen lisääntymiseen reflektoidulla aihealueella. Blogin lukijan on syytä huomata, että tämän kappaleen tiedot ovat hyvin tiiviit ja yliyksinkertaistetut: aiheesta kiinnostunutta lukijaa neuvon perehtymään kirjoituksen loppuun listaamiini teoksiin.
Itse tutkimuksessani kävi ilmi, että kaikilla kolmella tutkittavalla varhaiskasvatuksen opettajalla oli varsin positiivisesti latautunut suhde katsomuskasvatukseen, ennen muuta hankeyhteistyön päästyä kunnolla käyntiin. Kolmesta haastatellusta kahdella oli yhä edelleen selvää varauksellisuutta omaan ammattitaitoonsa liittyen, mutta tilanne oli heidän mukaansa parempi kuin ennen hanketta.
Kaikkien opettajien itsevarmuus ja ymmärrys katsomuskasvatuksen saralla oli lisääntynyt selvästi ja lisäksi he olivat keränneet hieman uusia välineitä toteuttaa katsomuskasvatusta. Jokainen kolmesta opettajasta koki suhteensa katsomuskasvatukseen syventyneen jossain määrin. Suhteen syvenemisessä oli huomattavaa, että työvuosissa kokeneimmalla opettajalla syveneminen oli merkittävästi lievempää kuin kahdella muulla tutkittavalla. Tulkitsin tämän lievemmän suhteen syvenemisen johtuvan ennen muuta siitä, että hän oli ehtinyt toteuttaa uransa aikana enemmän katsomuskasvatusta, ja hän oli muun muassa tästä johtuen alun alkaenkin kahta muuta opettajaa itsevarmempi.
Totuttujen ajattelu- ja toimintamallien kyseenalaistaminen on itse kullekin haastavaa, mutta yhteistyö Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeen aikana oli mitä ilmeisemmin auttanut tutkimukseen osallistuneita varhaiskasvatuksen opettajia tässä tehtävässä.
Transformatiivisen oppimisen teorian soveltaminen opettajien vastausten tulkintaan näytti toimivan ja opettajien vastauksissa esiintyikin selvästi transformatiiviselle oppimiselle ominaisia piirteitä.
Koska kyseessä on kandidaatin tutkielma, on tutkimukseni tuloksia tarkasteltava kriittisesti. Paitsi että tutkijana olen urani alussa, kandidaatin tutkielman tasoiselle tutkimukselle tyypillistä on melko suppea aineisto sekä tiedekunnan tutkielmalle asettamat tavoitteet ja rajoitteet. Näin ollen syvennyin vain kolmen hankkeessa mukana olevan opettajan ajatteluun ja analyysissa pääsinkin lähinnä vain kurkistamaan heidän katsomuskasvattajuuden pohdintoihinsa.
Kandidaatin tutkielmia ei Helsingin yliopistossa erikseen julkaista, joten näin ollen ikävä kyllä aiheesta kiinnostuneen lukijan on tyydyttävä tähän blogitekstiin ja aikaisempiin julkaisuihin aiheen tiimoilta. Kirjoituksen lopusta löytyy suositukseni lisäluettavaksi, joka mukailee osaltaan tutkielmani lähdeluetteloa.
On siis tärkeää, että varhaiskasvatuksen opettajat pääsevät jo varhaisessa vaiheessa työelämäänsä, mielellään jo opintojensa aikana, pohtimaan suhdettaan katsomuskasvatukseen perusteellisesti. Mikäli opettajan reflektio jää varsin pinnalliseksi katsomuskasvatuksen saralta, saattaa hänen osaamisensa hankalien kysymysten edessä kärsiä ja ammatilliseen identiteettiin jäädä lovi katsomuskasvatuksen kohdalle. Katsomuskasvatuksen kysymyksiin syventyminen näytti lisäävän paitsi opettajien ymmärrystä aiheesta, myös itsevarmuutta käytännön toteutuksessa.
Dani Lahtinen opiskelee Helsingin yliopistossa kuudetta vuotta. Koulutukseltaan hän on sekä teologian että kasvatustieteiden kandidaatti. Hän tekee parhaillaan maisterin tutkielmaa uskonnonpedagogiikan oppialalla liittyen päiväkotien ja uskonnollisten yhteisöjen yhteistyöhön.
Lähteet & lisälukemista aiheeseen liittyen
Fook, J. & Gardner, F. (2007). Practising critical reflection. Maidenhead: Open University Press.
Kegan, R. (2009). What ”form” transforms? – A constructive-developmental approach to transformative learning. Teoksessa Illeris, K. (toim.) Contemporary Theories of Learning (35–52). New York: Routledge.
Lamminmäki-Vartia S. & Kuusisto, A. (2017). Katsomustietoisuus varhaiskasvattajan ammatillisuuden ytimessä. Teoksessa Haapasalo, T., Petäjä H. & Vuorelma-Glad P. (toim.) Varhaiskasvatus katsomusten keskellä (130–163). Helsinki: Lasten keskus.
Mezirow, J. (1995). Kriittinen reflektio uudistavan oppimisen käynnistäjänä. Teoksessa Mezirow, J. & al. Uudistuva oppiminen – Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa (17–38). Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Mezirow, J. (2000). Learning to Think Like an Adult: Core Concepts of Transformation Theory. Teoksessa Learning as transformation – Critical Perspectibes on a Theory in Progress (3–34). San Francisco: Jossey-Bass Inc.
Mezirow, J. (2009). An overview on transformative learning. Teoksessa Illeris, K. (toim.) Contemporary Theories of Learning (90–105). New York: Routledge.
Mälkki, K. & Lindblom-Ylänne, S. (2011). From reflection to action? Barriers and bridges between higher education teachers’ thoughts and actions. Studies in Higher Education, 1–18, iFirst Article.
Mälkki, K. (2011). Theorizing the Nature of Reflection. Helsinki: University of Helsinki.
Ojala, M. (2015). Varhaiskasvatus, esiopetus ja koulun alku lapsen oppimisen ja kehitty- misen näkökulmasta. Helsinki: Unigrafia Oy.
Singer-Brodowski, M. (2016). Transformative Bildung durch transformatives Lernen. Zeitschrift für internationale Bildungsforschung und Entwicklungspädagogik, 39. Jahrgang, 13–17.
Yli-Koski-Mustonen, S. (2018). Varhaiskasvattajien näkemyksiä katsomuskasvatuksen toteuttamisesta, yhteistyöstä ja osaamisen kehittämisestä. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.