Miten kulttuurisesta kansalaisuudesta neuvotellaan?

Ensimmäinen monikulttuurisuustutkimuksen pohjalta tehty artikkelimme on hyväksytty julkaistavaksi Qualitative Psychology –lehteen. Artikkelin nimi on ”Negotiations of Immigrants’ Cultural Citizenship in Discussions Among Majority Members and Immigrants in Finland.” Sen ovat kirjoittaneet Sirkku Varjonen, Emma Nortio, Tuuli Anna Mähönen ja Inga Jasinskaja-Lahti.

Tässä on artikkelin tiivistelmä suomeksi:

Analysoimme tutkimuksessamme kulttuurisen kansalaisuuden diskursiivista rakentumista ja neuvottelua. Aineistomme koostui maahanmuuttajien integraatiota koskevista keskusteluissta, joita suomalaiseen valtaväestöön ja eri maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat ihmistet kävivät fokusryhmissä. Löysimme kaksi erottuvaa tapaa puhua maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Ensimmäisessä valtakulttuuriin mukautumista pidettiin maahanmuuttajien velvollisuutena ja ihanteellisena integraation muotona. Toisessa puhetavassa mukautumista integraation ihannemuotona haastettiin aktiivisesti ja vähemmistöoikeuksia painotettiin. Molemmat tavat esiintyivät toistuvasti suomalaisten keskusteluissa, kun taas maahanmuuttajaryhmissä tyypillisesti käytettiin jompaa kumpaa puhetapaa. Viron- ja venäjänkieliset maahanmuuttajat puhuivat usein valtaväestöön mukautumisen puolesta etenkin julkisessa elämänpiirissä. Somalinkieliset osallistujat sen sijaan hylkäsivät ja haastoivat tällaiset mukautumisvaatimukset. Molemmat puhetavat käsittelevät oikeuksien ja velvollisuuksien ideologista dilemmaa. Tuloksemme viittaavat siihen, että sekä valtakulttuuriin mukautuminen että tämän normin haastaminen voivat toimia kansalaiseksi tulemisen muotoina. Artikkelissa käydään läpi tulosten merkitystä tasavertaisen kulttuurisen kansalaisuuden kannalta.

Asiasanat: kansalaisuus, kulttuurinen kansalaisuus, diskursiivinen analyysi, maahanmuuttajat, valtaväestö.

Immosen unelma

“Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän.”

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen julkaisi lauantain vastaisena yönä tämän kirjoituksen Facebook-sivuillaan. Alkuperäinen kirjoitus on englanninkielinen. Tässä käytetty suomennos on poimittu Aamulehden sivuilta.

Viikonlopun kuluessa kirjoitus on herättänyt keskustelua sosiaalisen median lisäksi myös valtamedioissa. Immosen kommentti kiinnostaa myös meitä, koska teemme tutkimusta siitä, miten monikulttuurisuudesta puhutaan maahanmuuttajien ja valtaväestön keskuudessa.

Immosen julistuksen anatomia

Immosen kirjoitus on tyyliltään taistelujulistus, jossa on profeetallisia sävyjä: “päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä….” ja se sisältää paljon sotaretoriikkaa: Immonen kirjoittaa vihollisista ja taistelutovereista. Päivityksessä rakennetaan voimakas mutta epämääräinen uhkakuva: painajainen nimeltä monikulttuurisuus uhkaa suomalaista kansakuntaa ja uhan kukistaminen vaatii taistelua.

Kirjoitus sisältää ääri-ilmaisuja kuten ‘ikuisesti’ ja ‘loppuun asti’. Toisaalta siinä käytetään paljon epämääräisiä abstrakteja ilmaisuja ja esitetään väitteitä, joita ei perustella. Sekä ääri-ilmaisut, että epämääräisyys ovat kielellisiä keinoja, joita käytetään vakuuttavuutta tavoiteltaessa. Voimakkaat ilmaisut tuovat viestiin painokkuutta, epämääräisyys puolestaan vaikeuttaa viestin kumoamista ja suojaa viestin esittäjää mahdollisilta syytöksiltä.

Hieman ristiriitaisesti Immonen puhuu toisaalta ihmisten elämien yhteenkietoutumisesta, mutta tekee samalla erittäin jyrkkää vastakkainasettelua ja jakoa ihmisten välille. Epäselväksi jää, ketkä hän lukee kanssataistelijoihin ja ketkä vihollisiin, mikä tarkalleen ottaen on taistelun kohde ja kuinka taistelua käydään. Epäselväksi jää myös se, kenelle englanniksi kirjoitettu viesti on suunnattu. Kansainväliselle yleisölle, kenties maahanmuuttajille?

Sen Immonen tekee selväksi, että kannanotollaan hän haluaa vastustaa monikulttuurisuutta, mutta minkälaista monikulttuurisuutta ja miten? Vastustetaanko monikulttuurisuusideologiaa ja sen kannattajia vai maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia? Entä mikä on ”aito Suomen kansa”?

Sekä monikulttuurisuus että Suomen kansa voidaan käsitteinä määritellä monin tavoin. Molempia voidaan määritelmästä ja käyttöyhteydestä riippuen käyttää rakentamaan jakolinjoja ja luomaan yhteistä maaperää.

Vahva ja rohkea kansa on ylevä, joskin hyvin abstrakti tavoite, jonka saavuttamista Immosen hämärien uhkakuvien pohjalle rakentuvat taisteluhuudot tuskin edesauttavat. Itse asiassa Immosen julistus, jonka hän itsekin FB-seinällään myöntää provosoimaan tarkoitetuksi, usuttaa ihmisiä toisiaan vastaan. Se heikentää, ei vahvista Suomen kansaa, yhteisöä, joka muodostuu Suomea kotimaanaan pitävistä ihmisistä.

Suomi on ja on aina ollut monikulttuurinen maa. Kysyä sopii, miksi eduskunnassa kansan mandaatilla valtaa käyttävä henkilö rakentaa monikulttuurisuudesta uhkakuvaa. Millaisia poliittisia päämääriä sotaretoriikka maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kontekstissa palvelee?

Sillä, millaisina maahanmuuttajien ja valtaväestön väliset suhteet esitetään valtaa käyttävien ihmisten kannanotoissa ja mediassa, on konkreettisia seurauksia monien ihmisten arkielämään. Ei siis ole yhdentekevää, miten Immosen kommenttiin julkisuudessa reagoidaan ja miten monikulttuurisuudesta keskustellaan.

Toistaiseksi näyttää siltä, ettei Immosen manifesti ole herättänyt yleisössä kovin suurta kannatusta. Ilmeisesti Immosen “aitoon suomalaiseen kansaan” nojaava retoriikka ei puhuttele kansaa laajasti.

Monikulttuurisuus maahanmuuttajien ja valtaväestön ryhmäkeskusteluissa

Tutkimuksessamme Helsingin yliopistolla järjestimme ryhmäkeskusteluja viron-, somalin-, ja venäjänkielisten vähemmistöjen sekä suomenkielisen enemmistön parissa. Keskusteluun osallistuneet ihmiset yli ryhmärajojen arvioivat monikulttuurisuutta sekä myönteiseen, että kielteiseen sävyyn. Ehkä hieman yllättäen monet monikulttuurisuutta kriittisimmin arvioivista kommenteista tulivat maahanmuuttajilta, joiden mukaan monikulttuurisuusideologia, monikulttuurisuuspuhe ja -politiikka pakottaa heidät tiettyyn ahtaaseen lokeroon ja on este tasavertaiselle asemalle suomalaisten kanssa.

Monikulttuurisuutta myös määriteltiin uusiksi, ryhmärajoja purkaen. Erästä somalinkielistä keskustelijaa mukaillen:

“monikulttuurisuus on vuorovaikutustaitoa, sitä että nähdään ihmiset ihmisinä, arvostetaan toinen toisiaan, kunnioitetaan heidän perintöään, ei pilkata.”

Eräs suomalaispuhuja esitti seuraavan toiveen:

”kun ihmiset pystyttäs ottaa ihmisinä (…) yksi ihminen, minä, otan toisen ihmisen vastaan just semmoisena ihmisenä kuin hän tulee.”

Nähdäksemme nämä kannanotot tarjoavat Immosen sotaretoriikkaa huomattavasti kestävämmän pohjan rohkean ja vahvan kansakunnan rakentamiselle.

Emma Nortio (VTM) ja Sirkku Varjonen (VTT)

 

Aineisto on kerätty!

Järjestimme vuoden 2014 ja alkuvuoden 2015 aikana kahdeksan ryhmäkeskustelua  valtaväestöön kuuluville sekä venäjän-, somalin- ja vironkielisille maahanmuuttajille, ja inkerinsuomalaisille paluumuuttajille.

Haluamme kiittää osallistujia ajatuksia herättävistä keskusteluista!

Kevään aikana pohdimme tässä blogissa paitsi monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä, avaamme myös tutkimusprosessia ja tiedotamme alustavista tuloksista!