Viimeinen kurssikerta

Nyt on Geoinformatiikan menetelmät 1 –kurssi tullut päätökseen. Tämä kurssi oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka myöskin hermoja raastava ajoittain. QGIS-ohjelman käytöstä olisi vielä paljon opittavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa, kun peruskomennot ovat jo pääosin tuttuja. Eniten koen oppineeni eri aineistojen hyödyntämisestä sekä yhdistämisestä ja muokkaamisesta, jotta ne kommunikoisivat toivotulla tavalla keskenään. Kuten Cardwell blogissaan mainitsee, kurssissa oli positiivista myös se, että tehtävien visuaalisesta puolesta sai päättää itsenäisesti omien mieltymyksien mukaan (Cardwell 2019).

 Viimeisimmällä kurssikerralla ei käyty läpi mitään uutta toimintoa vaan kurssikerran tarkoituksena oli hyödyntää jo aiemmilla kurssikerroilla opittuja taitoja oman työn parissa. Omaa työtä varten oli kurssin blogissa suhteellisen vapaat sekä joustavat ohjeet, mikä oli mielestäni positiivista, sillä sai tehdä työn itseä kiinnostavasta kohteesta. Itse päätin tehdä kartan missä käy ilmi Suomen syntyvyyden sekä kuolleisuuden tilanteet (Kuva 1 ja Kuva 2). Alkuun minulla oli ongelmia tilastoaineiston ja kartan yhteensovittamisessa, sillä tilastoaineiston kohdalla QGIS ei tunnistanut tiettyjä kirjaimia, jolloin aineiston kohteet eivät täsmänneet kartassa oleviin kohteisiin antaen tiettyjen kohteiden arvoksi ”null”. Muokkaamalla kuntien nimiä aineistoissa yhteensopiviksi sain ne toimimaan yhdessä.

Kuva 1. Kuolleiden määrä Suomessa kunnittain vuonna 2018.
Elävänä syntyneiden määrä Suomessa kunnittain vuonna 2018.

Kartoissa esitän syntyvyyden sekä kuolleisuuden tilanteen Suomessa kunnittain vuodelta 2018 (Kuva 1 ja Kuva 2). Olisin toivonut karttaan näkyvämpiä eroja, mutta etenkin pääkaupunkiseudun suuret lukemat aiheuttivat sen, että muun Suomen pienemmät lukemat osuivat luokituksessa samaan luokkaan. Jaoin lukemat seitsemään eri luokkaan juurikin sen vuoksi, että esiin tulisi enemmän eroja. Seitsemän luokkaa on omaan makuuni liikaa, mutta viidessä luokassakaan ei juuri tullut alueiden välille eroja. Karttoja ja luokittelua analysoimalla voidaan huomata joissain alueissa olevan kuolleisuutta enemmän kuin syntyvyyttä sekä syntyvyyden keskittyvän suurempien kaupunkien alueille. Tämä kuvaa hyvin nykyään voimakkaana ilmiönä esiintynyt maaltamuutto, joka käsittää suurentunutta muuttovoimaa maaseudun alueilta kaupunkeihin (Helminen & Ristimäki 2008).

 

Lähteet

Cardwell, Amelia 2019. Viikko 7: Yhdysvaltojen kultainen osavaltio. Amelian GIS-blogi. < https://blogs.helsinki.fi/amca/> Luettu 23.3.2019.

Helminen, Ville & Ristimäki, Mika 2008. Kyläasutuksen kehitys kaupunkiseuduilla ja maaseudulla. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö. Vol. 24. 8–11.

Interpolointi ja pisteaineisto

Tämä kurssikerta oli toiseksi viimeisin kurssikerta ja viimeisin, missä käytiin uusia toimintoja läpi ohjatusti. Kurssikerta alkoi reippaalla aamukävelyllä harmaassa pakkassäässä, jonka tarkoituksena oli käydä keräämässä Kumpulan lähistöllä vähintään viidestä eri kohteesta tietoa. Tiedon keruussa apuna käytettiin puhelimeen ladattavaa Epicollect 5-sovellusta, johon piti aina uuden kohteen kohdalla päivittää paikannustiedot sekä vastata muutamaan kysymykseen liittyen muun muassa paikan turvallisuuteen. Sovellus oli hyvin yksinkertainen ja helppokäyttöinen.

Kaikkien opiskelijoiden keräämät paikkatiedot lopulta yhdistettiin muodostaen pistekartan, jonka tarkoituksena oli toimia pohjana interpoloinnin harjoittamiselle. Interpoloinnin avulla pystyimme tutkimaan pisteiden välistä suhdetta, jonka kautta myös sellaisille alueille, jossa kukaan ei ollut käynyt, saatiin esimerkiksi turvallisuuteen liittyvä arvio. Interpoloinnissa oli alkuun haasteita, sillä se ei ensiksi tahtonut toimia, mutta vika selvisi ja saatiin lopulta kuitenkin toimimaan. Värejä muuttamalla saatiin selkeä ja hyvin havainnollistava lopputulos. Lopputulos ei kuitenkaan kovinkaan todenmukainen ollut, sillä ihmiset arvioivat kohteita eri tavalla, toiset antavat herkemmin täysiä pisteitä kuin toiset, jolloin tulokset eivät ole välttämättä kovinkaan vertailukelpoisia sellaisenaan. Kuten Laapotti blogissaan mainitsee, myös joidenkin kurssilaisten keräämien pisteiden sijainti oli virheellinen, mikä puolestaan vaikutti aineiston luotettavuuteen ja kelpoisuuteen (Laapotti, Saaga 2019).

Seuraavaksi päästiin kurssikerran varsinaisen tehtävän kimppuun. Tehtävänä oli tällä kertaa tuottaa kolme karttaa, joiden teemana toimivat hasardit. Päätin keskittyä 5 – 6 magnitudin maanjäristyksiin ja niiden esiintyvyyteen kolmena eri vuonna (Kuva 1, Kuva 2 ja Kuva 3). Tarkoituksena oli vertailla, näkyikö muutoksia eri vuosien välillä. Vuoden 2000 ja vuoden 2018 välillä erot eivät olleet mahdottoman suuria, vaikka oli havaittavissa vuonna 2018 esiintyneen enemmän 5 – 6 magnitudin maanjäristyksiä kuin vuonna 2000. Vuonna 1950 puolestaan näyttäisin esiintyneen huomattavasti vähemmän tämän kokoluokan maanjäristyksiä, mikä oli mielestäni epäilyttävää, sillä pidän epätodennäköisenä, että maajäristyksien määrä olisi kasvanut 50:ssä vuodessa noin merkitsevästi. Todennäköisinä selittäjinä ovat viime vuosina merkitsevästi kehittyneet seuranta- ja tiedonkeruumenetelmät, joiden avulla pystytään seuraamaan sekä paikantamaan tarkemmin maailmalla esiintyviä maanjäristyksiä. Eli vuonna 1950 ei oletettavasti ollut tarpeeksi kehittyneet menetelmät näiden hasardien seurantaan tai niitä ei ainakaan seurattu yhtä tarkasti kuin 2000-luvulla.

Kuva 1. 5 – 6 magnitudin maanjäristykset vuodelta 1950.
Kuva 2. 5 – 6 magnitudin maanjäristykset vuodelta 2000.
Kuva 3. 5 – 6 magnitudin maanjäristykset vuodelta 2018

Kurssikerta oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Oli myös kiva huomata, kuinka itselläkin alkoi kurssin myötä GIS:n käyttö sujumaan paremmin, vaikka ongelmitta ei selvitäkään. Mielestäni aamun kävelylenkki oli hieman turha ja sen ajan olisin mieluummin käyttänyt varsinaisen tehtävän tekoon, jolloin olisi jäänyt enemmän ohjeistettua kurssiaikaa sen tekemiseen.

 

Lähteet

Laapotti, Saaga 2019. Saagan saaga. Ulkoilua ja intohimoa. < https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/> Luettu 11.3.2019.