Englannin graduista osaamista työmarkkinoille

Olen aiemmissa blogikirjoituksissani pohtinut englantilaisen filologian gradujen aiheiden muuttumista 1950-luvulta nykypäivään ja englannin maistereiden sijoittumista työmarkkinoille. Jälkimmäinen kirjoitus päättyi aitoon kysymykseen siitä, mitä osaamista englannin maisteri voisi yrittäjänä myydä. Ilmeisimmät vaihtoehdot käännöstoimisto ja kielikoulu jätettiin pohdinnoista pois. Tai mitä tietoa ylipäätään englannin maisteri on gradussa tuottanut ja voisiko sitä hyödyntää jossakin?

Englantilaisesta filologiasta valmistuu vuosittain viitisenkymmentä gradua englannin kielen ja kirjallisuuden alalta. Onhan tämä yhteensä varsin huikea määrä tekstiä – noin 3000 sivua. Jotakin tähdellistä tuossa sivumäärässä varmasti on, vaikka enimmäkseen gradut päätyvät kirjastoon säilytettäväksi. Nykyisin onneksi entistä useammin e-kirjastoon eli Helsingin yliopiston e-thesis palveluun.

Palvelusta löytyy sähköisesti esimerkiksi seuraavat gradut:

Englantilaisen filologian graduissa on harvoin joku yksi keskeinen tulos, jonka voi sanoa lyhyesti niin, että se kuulostaisi merkittävältä löydökseltä tai että 32 % on näin ja 68 % noin. Usein graduissa tuotetaan näkökulmia johonkin ilmiöön ja syvennetään asian ymmärrystä. Toki aineistoa voidaan kuvata myös määrällisesti.

Gradut ovat tekstilajina tieteellistä tekstiä omine konventioineen, eivätkä ne ole ihan helpointa luettavaa. Silti niiden tuottamaa tietoa on kyllä mahdollista hyödyntää erilaisilla työelämän alueilla kielenopetuksesta viestintään ja peliteollisuuteen.

Anu Lonkila tutki, kuinka englannin oppijat korjasivat omaa puhettaan. Gradun ”tuloksista käy ilmi, ettei suurin osa korjauksista todennäköisesti johdu puhujien sujuvuuden puutteesta.” Jos siis olet ajatellut, että tankkaava, epäsujuva puhe kertoisi huonosta kielitaidosta, näin ei Lonkilan tulosten mukaan välttämättä ole ollenkaan.

Katriina Tiaisen gradusta selviää, että tutkimusblogeilla on neljä viestinnällistä tarkoitusta: ”näkymättömän yliopiston luominen, päiväkirjan pitäminen akateemisesta elämästä, tieteen popularisoiminen ja omien mielipiteiden esittäminen kiistanalaisista aiheista”.

Joni Laukkarisen gradu kertoo, että Kreikan velkakriisistä on voinut saada vähän erilaisen kuvan lehdestä riippuen: ”Tabloidityyliset julkaisut muistuttivat eniten epämuodollista puheilmaisua, kun taas talousjulkaisut olivat lähimpänä virallisia akateemisia julkaisuja. Tämän lisäksi tabloidityyliset julkaisut sisälsivät eniten negatiivisuutta ja yleistä asenteellisuutta.”

Samu Lattu toteaa lautapeleistä, että niiden ”erikoisuus tarinan kerrontaan liittyen vaikuttaa olevan se, että tarinan muodostuksen yhteydessä tapahtuva pelaajien samanaikainen henkilökohtainen kanssakäyminen muodostuu osaksi tarinoita ja pelien tarinat taas osaksi ihmissuhteita”.

Awesome! – kuten tyttäreni sanoisi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *