Month: February 2017

Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin datan käsittelyä. Tunnin tavoitteena oli saada eri tietokannat yhdistettyä mahdollisimman tehokkaaseen ja käyttäjäystävälliseen muotoon. Samalla ulkoisen tiedon liittämisen tavat tietokantaan tulivat tutuksi.

Harjoitusaineistona oli Afrikan kartta, joka sisälsi valtioiden nimet ja rajat. Käytössä ollut paikkatietoaineisto oli kuitenkin vaikeakäyttöinen, koska se oli liian yksityiskohtainen peruskäyttöä ajatellen: valtioiden saaret oli nimittäin merkitty omille riveilleen. Näin ollen tiedosto oli kömpelö ja epäkäytännöllinen, sillä valtiokohtaisen tiedon liittäminen tietokantaan olisi haastavaa. Onneksi MafInfolla pystyttään muokkaamaan dataa yksinkertaisempaan muotoon ja kaikki saman valtion osaset liittämään yhdeksi karttakohteeksi. Tämä onnistui ohjelmiston toiminnolla, jossa kaikki samannimiset tietokannat pystyttiin yhditämään yhdelle tiedostoriville.

Tällainen tiedoston siistiminen ei kuitenkaan itsessään lisää informaatiota, joten pääsimme harjoittelemaan ulkoisen datan tuomista vanhaan tiedostoon informaation lisäämiseksi. Lisättäviä tietoja oli Afrikan internetinkäyttäjät maittain, konfliktien timanttikaivosten ja öljykenttien sijaintitiedot. Näistä tiedoista saisi tehtyä erittäin mielenkiintoisia ja informatiivisia teemakarttoja, joista parhaimmillaan eri tekijöiden yhteyksien ja syy-seuraussuhteiden päätteleminen on mahdollista. Kuten Alex Salminen totesi blogissaan, paikkatietoaineistojen mahdollistama paikkasidonnainen analyysinteko on erittäin hyödyllistä ja tärkeää paikkatietoantia (Salminen 2017). Olikin harmi, ettei kyseistä tiedostoa hyödynnetty teemakarttojen teossa enempää. Ainakin datan siistimisen ja yhdistämisen tavat ovat nyt hallussa, mikä lisää MapInfon käyttömahdollisuuksia.

Mielenkiintoista Afrikka-teemaa saimme kuitenkin jatkaa itsenäisellä tehtävällä, jossa tuli pohtia teemakartassa havaittavia ilmiöitä, jos tiedossa on aiempien tietojen lisäksi

• Konfliktin tapahtumavuosi
• Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
• Timanttikaivosten löytämisvuosi
• Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
• Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
• Öljykenttien löytämisvuosi
• Öljykenttien poraamisvuosi
• Öljykenttien tuottavuusluokittelu
• Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina

Näistä tiedoista saisi tehtyä monia erittäin mielenkiintoisia teemakarttoja. Ajallisen aspektin lisääminen karttaan mahdollistaisi konfliktin syiden laaja-alaisemman tarkastelun. Kartasta voisi nimittäin nähdä, miten luonnonvarojen löytymisen ja kaivosten avaamisen ajankohdat ovat mahdollisesti vaikuttaneet konfliktien syntyyn ja ratkaisemiseen. Ilmiöiden vuosittaisen kehityksen kuvaaminen esimerkiksi animaation avulla lisäisi niiden etenemisen seurattavuutta. Internetkäyttäjien määrän alueellisen kasvamisen vaikutuksia olisi myös mielenkiintoista tarkastella.

Tällaisia teemakarttoja tulkitessa tulisi kuitenkin huomioida Afrikan eri maiden ja heimojen historiaa. Pelkkien karttojen perusteella tehdyt johtopäätökset saattava johtaa virhetulkintoihin jos muita tautatekijöitä ei huomioida. Esimerkiksi jos useampi konflikti on alkanut heti timanttikaivoksen avaamisen jälkeen on oletus se, että kaivos on ollut konfliktin alkamisen taustalla. Tosielämässä kyse saattaa kuitenkin olla pelkästä sattumasta.

UNEP:in eli Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman vuonna 2009 julkaistun raportin mukaan maailmassa on ollut vuoden 1990 jälkeen 18 konfliktia, joihin luonnonvarojen riistolla ja vähyydellä on ollut osaa. Raportin mukaan ympäristön saastuminen ja pula perustarpeista on suurempi konfliktin aiheuttaja, kuin luonnonvarojen ahnehtiminen. Luonnonvarat itsessään ovat harvoin konfliktin syy, mutta esimerkiksi kaivannaistoiminnan aiheuttama ympäristön saastuminen saattaa johtaa konfliktiin. Luonnonvaroilla on kuitenkin suuri rooli konfliktien ylläpitäjänä ja esimerkiksi Afrikassa timanteilla rahoitetaan paljon asekauppaa. Toisaalta yhteiset luonnonvarat voivat myös lisätä motivaatiota sovinnon aikaansaamiseksi.

Afrikan konfliktit on erittäin mielenkiintoinen aihe ja on harmi, ettei siihen paneuduttu enempää. Kurssikerran pääharjoituksena oli kuitenkin Suomen valuma-alue- ja järvisyyskartan teko (Kuva 1.), jossa aiemmin opittua aineistojen yhdistämistä hyödynnettiin. Tällä kerralla aineistojen käsittely luonnistui jo paljon helpommin ja itse kartan teko sujui nopeasti, sillä MapInfon komennot alkavat jo olla hallussa.

Valuma-alue- ja järvisyyskartasta näkee hyvin tulvariskin ja järvisyyden korrelaation. Kartassa tummemman sävyinen väri kertoo suuremmasta tulvariskistä. Onkin selkeästi havaittavissa, että riski on suurin Suomen etelä- ja länsirannikoilla. Järvisyysprosentista puolestaan näkee, että näillä tulvaherkillä alueilla järvisyysprosentti on pienin. Vähäjärvisyys siis edesauttaa tulvien syntyä, sillä järvialtaiden kapasiteetti sitoa, esimerkiksi lumien sulamisvesiä, on suuri pienentäen tulvariskiä.  Suurimman tulvariskin valuma-alueet ovat lisäksi kooltaan pieniä, mikä viittaa siihen, että valuma-alue saattaa koostua vain yhden joen ympärille. Kapasiteetti tulvavesien sitomiseen pienen vesistön alueella on näin ollen pieni.

Tulvariski ja järvisyysprosentti -kartta on esimerkki onnistuneesta kahden muuttujan teemakartasta. Informaatioltaan kartta on korrekti ja selkeä. Esitettävät muuttujat tukevat toisiaan ja niiden yhteys on siksi helposti tulkittavissa. Värien käyttö on myös looginen, sillä kaikkein suurimman tulvariskin alueet näkyvät kartassa punaisena, joka mielletään vaaraan ja negatiivisen ilmiön värinä.

 

Lähteet:

• Salminen A. Viikko kolme: Afrikkaa ja tulvia. 10.2.17. <https://blogs.helsinki.fi/alexsalm/> (Luettu 20.2.17)
• UNEP, From Conflict to Peacebuilding. 2009.<http://www.unep.org/pdf/pcdmb_policy_01.pdf> (Luettu 20.2.17)

 

 

Toisella PAK-kurssikerralla jatkettiin MapInfoon perehtymistä ja teemakarttojen teon harjoittelua. Tällä kurssikerralla haastavuustasoa kuitenkin nostettiin, sillä tarkoituksena oli tehdä kahden eri muuttujan koropleettiteemakartta. Siinä kaksi eri ilmiötä kuvataan samassa kartassa hyvän kartan piirteet huomioiden, informatiivisesti ja toistensa suhdetta havainnoivasti. Karttapohjana käytettiin nimen mukaisesti koropleetti- eli valmista aluejakokarttaa, jossa ilmiön esiintymistä kuvataan väreillä ja sen eri sävyillä. Tämän päälle rakennettiin toisen ilmiön mahdollisimman järkevä symbolointitapa erilaisten diagrammien tai kuviointien muodossa.

Kahden muuttujan teemakartassa olennaista on, että havainnoitavat ilmiöt liityvät jotenkin toisiinsa ja siten kuvaavat niiden yhteisvaikutusta. Ei kuitenkaan ollut mikään helppo tehtävä keksiä teemoja, jotka samaan karttaan laitettuna tuottaisivat huomattavaa lisäarvoa. Suurin osa itseäisen työskentelyn ajasta kuluikin järkevän ilmiöyhdistelmän löytämiseen ja lopulta, kun tuntui ettei sellaista meinannut löytyä, täytyi vain arpomalla ruveta kokeilemaan ja yhdistelemään ilmiöitä.

Lopulta teemakarttani (Kuva 1.) kuvattaviksi ilmiöiksi valikoivat korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ja eri asumismuodot Uudenmaan kunnissa. Tarkoituksena oli tarkastella, onko korkeakoulutettujen määrällä vaikutusta asumisuotoihin. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta kuvataan koropleettikartalla keltaisen ja vihreän eri sävyillä siten, että tummat sävyt kuvaavat korkeakoulutettujen suurempaa ja vaaleat sävyt pienempää kunnittaista osuutta. Asumismuotoja eli vuokra-asunnoissa asuvien lukumäärää ja rivi- ja pientaloissa asuvien osuutta puolestaan kuvataan kunnittain pylväsdiagrammeilla.

Kartasta näkee, että korkeakoulutettujen osuus on suurimmillaan 33-56% pääkaupunkiseudun ja sitä ympäröivissä kunnissa Helsingissä, Espoossa, Kauniasissa, Kirkkonummella ja Sipoossa. Korkea-asteen tutkinnon osuus laskee Helsingistä poispäin mentäessä ja esimerkiksi Hangossa, Karkkilassa ja Askolassa se on vain 17-21.7%. Asumismuotoja tarkastellessa vuokra-asunnossa asuvien lukumäärä on selkeästi korkein pääkaupunkiseudulla, mikä toisaalta selittyy sillä, että asuntojen ja asukkaiden kokonaislukumäärä on siellä myös suurin. Asuinmuotoja tarkastellessa asukkaiden lukumäärän vertaileminen väestöltään eri kokoisten kuntien välillä ei muutenkaan anna oikeaa kuvaa ilmiöstä, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Rivi- ja pientaloissa asuvat puolestaan kuvataan prosenttiosuuksina, mikä mahdollistaa kunnittaisen vertailun. Jälleen kerran Helsinki ja sen lähikunnat erottuvat – tässä tapauksessa rivi- ja pientaloissa asuvien osuuden pienuudella. Tämä osuus kasvaa ulompiin kuntiin mentäessä. Näiden havaintojen perusteella kartasta voisi päätellä, että kunnissa, joissa korkea-koulutettuja on vähän, asutaan enemmän rivi- ja pientaloissa, kuin kunnissa joissa heitä on paljon. Johtopäätöstä ei kuitenkaan kartan pohjalta voida pitää luotettavana, sillä asumismuotoihin vaikuttaa enemmän monet muut tekijät, kuten maan ja asumisen hinta, joita kartalla ei huomioida ollenkaan. Informatiivisuutta heikentää myös se, että kartan asumismuotoja eli vuokra-asunnossa asuvia sekä rivi- ja pientaloissa asuvia kuvataan eri yksiköillä, evätkä ne ole siksi keskenään vertailtavissa. Näin ollen karttaa ei voida pitää lainkaan onnistuneena vaan se on pikemminkin lukijalle epäselvä ja harhaanjohtava.

Tehtävän suurimpana opetuksena olikin, että kahden muuttujan koropleettiteemakartassa esitettävät asiat tulee aina valita tarkkaaan ja harkitusti. Arpomalla ja kokeilemalla tuskin saa hyvää ja informatiivista karttaa aikaan. Kartan laatijan on jo kartan tekovaiheessa tiedettävä, mitä ilmiöitä halutaan esittää hyvän lopputuloksen aikaansamiseksi.

Artikkeli I

Anna Leonocwizin artikkelissa ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (2016) käsitellään kahden muuttujan koropleettikarttoja tiedonvälittäjinä. Kahden muuttujan koropleettikartat ovat tärkeä tekniikka kartografisessa esittämisessä, mutta siihen liittyy myös haasteita erityisesti visuaalisesti helppolukuisen lopputuloksen aikaansaamisessa. Kartan lukijalle kahden muutujan teemakartan tulkitseminen luo usein myös haasteita ja virhetulkitoja, joita yhden ilmiön -kartoissa ei synny. Toisaalta vahvuutena on se, että niillä pystytään kuvaamaan kahden erillisen ilmiön lisäksi ilmiöiden välistä suhdetta. 

Artikkelissa kerrotaan myös tutkimuksesta, jossa selvitetään ensimmäisen vuoden maantieteen opiskelijoiden kartanlukutaitoa Puolassa ja Liettuassa, joka tulosten mukaan on suhteellisen heikko. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen sitä mieltä, että jotkut kartografiset esittämistavat voivat olla haastavia, erityisesti jos teemakartassa muuttujia ja luokkia on monta. Kuitenkin koen kartanlukutaitoni olevan harjaantunut ja useamman muuttujan teemakarttojen luku on mielekästä ja mielenkiintoista. Kartan tekijnä puolestaan kokemattomuuteni näkyy enemmän. Onneksi erehdyksen kautta oppiminen on tehokasta ja epäonnistunueen kahden muuttujan koropleettiteemakarttan avulla pääsin taas hieman syvemmälle kartografian maailmaan.

 

Lähteet:

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.