Neljännen kurssikerran tavoitteena oli oppia tekemään MapInfolla ruututeemakartta eli rasterimuotoinen kartta, jossa ilmiön alueellista esiintymistä kuvataan ruuduittain. Yhdessä tehdyn esimerkin jälkeen oli aika itsenäiselle kartanteolle. Tavoitteena oli laatia ruututeemakartta itseä kiinnostavasta teemasta. Valitsin karttaani kuvattavaksi teemaksi ulkomaalaisten määrä pääkaupunkiseudulla.
Kartan pohjana käytettiin valmista Suomen pääkaupunkiseudun karttaa, jonka päälle grid-työkalulla luotiin ruudukko. Ruutujen pinta-alan eli koon sai määritellä itse. Valinnassa tuli kuitenkin olla tarkkana, sillä liian pieni ruutukoko saattaisi tehdä kartasta epäselvän ja vaikeasti luettavan. Liian suuri ruutukoko puolestaan yleistäisi liikaa, jolloin kuvattavan ilmiön alueellinen vaihtelu ei erottuisi. Lopulta päädyin 250×250 metrin kokoisiin ruutuihin, joka tuntui sopivalta tarkkuudelta ilmiön esittämiseen. Alex Salminen toteaa blogissaan, että 100×100 metrin ruuduilla ei ole huomattavaa tarkkuuseroa 250×250 metrin ruutuihin verrattuna (Salminen 2017). Ruutukoon valinnan jälkeen MapInfolla pystyttiin laskemaan ilmiön ruutukohtainen esiintyminen.
Ruututeemakartassa ilmiö esitetään usein absoluuttisia lukuja käyttäen, sillä saman kokoiset ruudut mahdollistavat alueellisen vertailun. Ulkomaalaisten määrää kuvatessa absoluuttinen luku toimii suhteellisen hyvin ja alueellinen sijoittuminen välittyy selkeästi. Kuitenkin ulkomaalaisten osuus väestöstä saattaisi olla mielenkiintoisempi tieto, sillä silloin ulkomaalaisten määrän voisi suhteuttaa alueen muuhun väestöön. Esimerkiksi Helsingin keskustassa ulkomaalaisten lukumäärä on suuri, mutta koska alue on tiheästi asuttu, saattaa olla, ettei ulkomaalaisten suhteellinen osuus olisikaan yhtä suuri.
Kartasta näkee, että ulkomaalaiset ovat selkeästi keskittyneet Helsingin keskustaan ja muihin suuriin asutuskeskittymiin hyvien kulkuyhteyksien varsille. Tieto ei sinänsä yllätä, sillä asutus on muutenkin keskittynyt kyseisille alueille. Mielenkiintoisempaa on mielestäni tarkastella alueita, joilla ulkomaalaisia esiintyy vain vähän tai ei lainkaan. Tällöin pitää tietenkin sulkea pois täysin asumattomat alueet, kuten keskuspuisto ja asumattomat rannikot. Pääkaupunkiseudulla on havaittavissa useita alueita, joissa ulkomaalaisia on erittäin vähän. Tämän jälkeen on havaittavissa, että esimerkiksi Helsingissä Oulunkylän, Pakilan, Laajasalon alueella ja koko Kauniaisissa ulkomaalaisia on erittäin vähän.
Visuaalisesti kartta on mielestäni suhteellisen onnistunut. Halusin kartan värimaailman olevan neutraali, joten valitsin väriksi sinisen eri sävyt. Koen sinisen neutraaliksi väriksi, eikä siihen liity mielleyhtymiä samalla tavalla kuin punaiseen negatiivisen ja vihreän positiivisen ilmiön väreinä. Halusin myös helpottaa kartan lukijaa hahmottamaan alueiden sijainnit lisäämällä karttaan tärkeimmän tiestön ja kaupunkien nimistön. Iivari Laaksosen saman aiheen ruututeemakarttaan ei ole lisätty tiestöä ja nimistöä, jolloin lopputulos on erittäin yksinkertainen (Laaksonen 2017). Tällöin kartta esittää tehokkaasti ilmiön toteutumista, mutta alueellisuutta on vaikea hahmottaa. Lukijalle, jolle pääkaupunkiseudun kaupunginosat eivät ole tuttuja, tällainen yksinkertaisen kartan lukeminen on haastava tehtävä ja siksi koen oman karttani informatiivisemmaksi.
Lähteet:
- Salminen A. (2017). Viikko 4: Paljon pieniä ruutuja. <https://blogs.helsinki.fi/alexsalm/2017/02/16/viikko-4-paljon-pienia-ruutuja/> Luettu 7.3.2017.
- Laaksonen I. (2017). Kurssikerta 4. <https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/2017/02/10/85/> (Luettu 7.3.2017)